sunnuntai 30. elokuuta 2009

Prinsessojen askartelua

Aino sai toukokuussa tädiltään nimipäivälahjaksi kirjan nimeltä Prinsessan askartelukirja. Kirjassa on monta kivaa ideaa prinsessamaisiin askarteluihin kotoa löytyvistä tarvikkeista, kuten vessapaperirullan hylsyistä, mehupilleistä ja kananmunakennoista. Mukava idea kirjalle ja mielestäni todella hyödyllistä opettaa lapsille, että kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta. Se kun ei kaikille lapsille ole nykyään mitenkään itsestäänselvyys.
Tosin kirjan ohjeita katsellessa ja tarvikelistoja lukiessa mieleeni tuli, että kuinkakohan monen kodin "perusvalikoimasta" löytyy noiden edellä mainittujen pillien, kennojen ja hylsyjen lisäksi silkkipaperia, kartonkia ja kuviopaperia kaikissa sateenkaaren väreissä. Tai erilaisia kimalleliimoja, koristenauhoja, askartelukiteitä, maaleja tai norkkoja. Meiltä noita tilpehöörejä nykyään löytyy, mutta kyllä ne on täytynyt jossain vaiheessa kaupasta ostaa.
Perjantaina askarreltiin Ainon kanssa tuon kirjan ohjeilla vessapaperihylsystä prinsessa kynäpurkki. Kirjasta löytyy pahvisia sabluunoja esimerkiksi tuon kruunun tekemiseen. Aino piirsi mallin avulla kruunun ääriviivat kartongille ja leikkasi sitten ääriviivojen mukaan. Liimaan kanssa touhuamisessa tarvitaan vielä kovasti äitin apua, mutta muuten menee jo tosi hienosti. Hiukset on tehty villalangasta ja viitta kuviollisesta lautasliinasta. Ohjeessa tuosta purkista puuttuu pohja eli pientä fiksaamista vielä vaaditaan, että kynät purkissa tulevat pysymään. Mutta hieno siitä tuli! Seuraavaksi pitää kuulema tehdä Olaville lohikäärme kananmunakennosta...

torstai 27. elokuuta 2009

Elokuu, hiljainen kuu



Elokuu alkaa kallistua loppuaan kohti, mutta täällä on ollut hiljaista. Niin ollut myös käsityörintamalla! Suurimpana syynä tähän tekemättömyyteen on varmasti ollut oman "käsityöajan" puute. Ollaan nimittäin oltu nelistään lasten kanssa kotona kolme viikkoa neljästä tässä kuussa, iskän huidellessa työmatkoilla ympäri palloa.
Ideoita on vaikka kuinka paljon, samoin tarvetta ja hinkua tehdä kaikenlaista. Myös muutama vastoinkäyminen mahtuu matkan varrelle. Saumuri päätti lopettaa yhteistyönsä kanssani juuri sopivasti kesken kestovaippojen ompeluprojektin. Hävettää ihan tunnustaa, että edellisestä huollosta ehti kulua kymmenisen vuotta, joten en ihmettele yhtään, että koneparka kaipasi pientä huolenpitoa. Onneksi paikalliseen ompelukoneliikkeeseen pääsi heti hoitoon ja koneen sain takaisin muutamassa päivässä.
Käsitöiden tekemisen sijaan olen keskittynyt vaatevarastojemme inventointiin ja setvimiseen. Päätin vihdoin luopua Ainon pieneksi jääneistä vaatteista, jotka olen kaikki säästänyt. Osa on kylläkin ollut lainassa kummitytöllämme, mutta koska seuraavaa käyttäjää ei ole näköpiirissä varasin pöydän lastenvaatekirppikseltä. Ja minkälainen määrä vaatteita onkaan neljän ja puolen vuoden aikana kertynyt! Ihan hirvittää. Mutta nyt on taas vähän enemmän tilaa. Kirppikselle lähti seitsemän isoa, siis todella isoa kassillista vaatteita.
Jotain pientä olen kuitenkin myös neulerintamalla ehtinyt tehdä. Ilmojen viilennyttyä huomasin, että Toivo on kasvanut ulos äitini keväällä tekemistä villahousuista. Tai housujen lahkeet olivat vielä ihan sopivat, mutta vyötärö oli liian matala. Purin housuista resorin pois ja neuloin vyötärölle lisää korkeutta. Tosin kiharaisesta puretusta langasta ei meinannut saada neulottua kaunista ja tasaista neulepintaa. Silmukat koukeroivat langan mutkien mukaan miten sattuu, eikä edes pesukoneessa pyöritys poistanut kaikkia kiemuroita. Mutta tulipahan näille lisää käyttöikää!
Tässä muuten vielä koko äitini neuloma setti. Varsinkin tuosta takin neulepinnasta ja väristä pidän erityisesti! Takki ja housut ovat Sandnesin Lanettia ja uskokaa tai älkää niin samaa väriä, tosin kahta eri värierää! Ero värissä on aivan valtava. Ostimme tuon takin langat ensin, mutta lankaa ei ollutkaan riittävästi koko housuihin. Tietenkään samaa värierää ei ollut enää saatavissa vaan piti ottaa mitä sai. Äitini oli ehtinyt jo neuloa housujen toisen lahkeen kokonaan, mutta purkaahan se piti kun värit olivat niin kaukana toisistaan. Eiväthän ne ihan yhteen kuuluvilta näytä, mutta eipä ole Toivo valittanut. Hyvin on unet vaunuissa maistunut tässä neulepuvussa!

Työn alla on myös pari pientä juttua, jotka ovat armottomasti myöhässä, mutta eivät kuitenkaan unohtuneet! Kärsivällisyyttä!

lauantai 1. elokuuta 2009

Varsinaisia aasinsiltoja

Pääsimme eilen karkaamaan miehen ja Toivon kanssa ihan vaan kolmistaan Valkeakoskelle asuntomessuille, kun mummi ja vaari veivät Ainon ja Olavin päiväksi mökille. Tosin varsinaisesta karkaamisesta, saati mistään extempore reissusta ei ollut kyse, vaan matka vaati suurta suunnilltelua, järjestelyä ja organisointia. Mutta päästiin kuin päästiinkin katselemaan taloja.
Yksikään talo ei tehnyt sinällään suurta vaikutusta, mutta kaikista löytyi kuitenkin joitain kivoja ratkaisuja tai yksityiskohtia. Keittiöt olivat omaan makuuni turhan moderneja ja jotenkin uusissa taloissa kulkiessa alkoi yhä enemmän tuntua siltä, että vanha talo olisi sitten kuitenkin enemmän meidän juttu. Ja vaikka meillä on haaveissa se oma talo, niin nyt taisimme kuitenkin keskittyä enemmän tuon sisustuspuolen tarkasteluun, oman makuuhuoneemme remonttia silmällä pitäen. Vaikka kyllä ne unelmat ja haaveetkin taas saivat lisäpontta siipiensä alle! Minä varsinkin jaksoin ihailla (ja kadehtia) ihania kodinhoitohuoneita (ja ne tosiaankin olivat huoneita!) ja uskokaa tai älkää... pesukoneita. Upeita, uutuuttaan kiiltäviä ja hohtavia pesukoneita seitsemän, kahdeksan ja jopa yhdeksän kilon täytöllä.
Meillä, viiden hengen perheessä sitä pyykkiä kun riittää. Varsinkin kun nuorimmainen käyttää kestovaippoja, keskimmäinen kaksivuotias rakastaa yli kaiken ketsuppia ja syö ihan itse ja tuo meidän neiti on muuten vaan tarkka vaatteistaan! Ja tässä se aasinsilta: isontunut pyykkimäärä tarkoittaa myös suurempaa määrää pyykkipoikia ja se taas tarkoittaa sitä, että niille täytyi saada uusi säilytyspussi.

Piirtelin kaavan uuteen pyykkipoikapussiin ja aikaisemmin viikolla ja tänä aamuna leikkasin osat kankaasta. Leikkuuvaiheessa tuli ensimmäinen virhe ja piti vähän soveltaa. Kiireellä tekeminen kyllä yleensä aina kostautuu, se on jo moneen kertaan todistettu. Toinen ongelma tulikin sitten tuon henkarin saamisesta valmiin pussin sisään. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt väkisin tunkemaan vaan mittasin mahtuuko henkari edes pussin sisään ja eihän se olisi edes mahtunut. Pääsin sahaamaan hankarista reilun sentin pätkät pois molemmista päistä ja johan toimi. Olen tyytyväinen! Ja jatkoa seuraa kunhan ehdin.