Ei juu vaarinhousut

Kestovaippatehdas pyörähti käyntiin ensimmäisenä sairastelun jälkeen. Tämä kun on sellaista rauhallista ja vähäeleistä puuhastelua, kevyttä ompelua. Materiaalivarastoa siivoillessa näitä kestovaippoihin varattuja materiaaleja löytyi aimo kasa, niin pitäähän niitä vähän sulatella pois. Suurin osa materiaaleista ei ole uusia, vaan kierrätystavaraa. Eli niin kuin otsikko kertoo, vaipaksi päätyy esimerkiksi yli kymmenen vuotta sitten kuolleen vaarini flanellipyjama ja miehen lukio- ja opiskeluaikaiset flanellipaidat. Mutta näistä lisää sitten kun ovat vähän valmiimpia.

Myös neulelankoja löytyi laatikkotolkulla! Ajattelinkin hankkia langoille muovisia säilytyslaatikoita, joihin langat voisi ryhmitellä esim. materiaalin tai käyttötarkoituksen mukaan. Mielenkiintoista olisi myös punnita langat.

Novitan Wool -lankaa löytyi useassa eri värissä ja puikoille hyppäsikin ruskeasävyinen neliraita. Tästä lähti valmistumaan poikittain neulottava vauvan nuttunen. Vauvaneuleet ovat ihanan pieniä ja nopeita neulottavia! Näitä pitäisikin tehdä tässä kevään aikana muutama lahjaksi! Ja ehkä tälle omalle masuliinillekin pitäisi jotain neuloa... niin, lankaa kyllä riittää!

Yllätyspostia

Sain alkuviikosta postissa salaperäisen kuoren, jonka sisältä paljastui aivan ihana pikkupussukka. Lähettäjäksi paljastui Hattara, jolle lähetin muutamia Tilda -ristejä. Ihanaa saada yllätyspostia! En tosin noista muutamasta rististä odottanut mitään "vastalahjaa", joten tämä postilähetys todella ilahdutti ja yllätti. Kiitos Hattara!

L niinkuin lukunuttu

Pari viikkoa sitten kolahti postilaatikkoon uunituore Suuri Käsityölehti. Olin aivan myyty ensimmäisen selailukerran jälkeen. Hyvä etten kannesta tarkistanut oliko todellakin kyseessä sama lehti, jonka edellisiin numeroihin olen ollut todella pettynyt. Jo lehden ulkoinen olemus ja raikkaus oli silmiinpistävää. Ehdinkin selailla lehteä vaikka kuinka moneen kertaan ennen sairastumista ja muutaman makupalan sivuilta löysin. Ensimmäinen on tuossa ylemmässä kuvassa! Ja ihan totta tuon neuleen nimi on lukunuttu! Tuo on tosin todella pyhäversio siitä lukunutusta, jota blogin nimeä valitessani ajattelin. Se "minun" lukunuttuni kun on mummoni iänikuisen vanha, virkattu lämmitin, joka ehkä joskus on ollut luonnonvalkoinen. Mutta ihana on tämäkin lukunuttu ja lankanakin on Teeteen Primavera, joka lukeutuu suosikkeihini. Jätetään mietintämyssyyn...

Tuo harmaa pikkupojan neule olisi aivan meidän Olavin näköinen. Sellaiseksi vähän paremmaksi neuleeksi. Apua, nyt ei pidä suunnitella yhtään uutta neulomusta ennenkuin vanhat on valmiina. Tuohon kyllä saattaisi löytyä langat omasta varastosta...

Halauksia

Kasperiinan Merjalta sain ihanan voimahalin! Se tulikin tarpeeseen muutaman viikon sairastelun jälkeen. Kylläpä vaan kuume ja kunnon flunssa vetää olon aivan saamattomaksi. Kuume kesti onneksi vain muutaman päivän ja flunssakin alkaa pikkuhiljaa helpottaa, mutta yskä ei ota hellittääkseen. Mutta niinkuin eräs lääkäri joitakin vuosia sitten minulle totesi: yskä lähtee yskimällä! Yskitään siis!

Halaus lähtee eteenpäin kaikille niille, jotka täällä käyvät kurkkimassa kuulumisia ja tekemisiä. Iso halaus siis teille!

Lupauksia ja uusia töitä

Tein väliviikolla pientä tai oikeastaan suurta järjestely ja selvitystyötä materiaalivarastossani, joka käsittää ison kasan muovisia säilytyslaatikoita. Laatikoissa ei ollut minkäänlaista järjestystä vaan tavarat on heitetty niihin miten sattuu! Nostelin laatikot yksitellen alas säilytysparveltamme ja selvitin mitä ne ovat syöneet sisäänsä. Suurinpiirtein jokaisesta laatikosta löytyi: a) neulelankoja b) jonkin ompeluksen kankaanrippeet ja langat c) jokin uusi kangas ja ompelulanka pienessä muovipussissa (useimmiten Eurokankaan pussissa...) d) jokin keskeneräinen ompelus e) askartelu- tai ompelutarvikkeita ja f) pieniä muovipusseja!

"Hauskinta" noissa löydetyissä kankaissa oli se, etten suurimmasta osasta edes muistanut mitä tarkoitusta varten ne olen ostanut! Kamalinta oli huomata minkälaiset määrät minulla on kankaita hilloutuneena laatikoihin. Ja suurin osa niistä oli todella laadukkaiita ja hintavia kankaita! Myös neulelankoja kertyi huikea kasa, mutta niistä suurin osa on sentään ostettu tarjouksesta tai poistomyynnistä.

Löysin myös laatikollisen verran kaikenlaista jouluaskartelu ja -ompelumateriaalia. Todella kiva löytö joulun jälkeen. Nyt nekin ovat kaikki samassa laatikossa odottelemassa ensi joulua. Tuota materiaalivuorta selvitellessäni annoin itselleni "uudenvuoden lupauksen": uusia töitä ei saa aloittaa, vaan kaikki vanhat keskeneräiset työt on tehtävä valmiiksi tai niiden kohtalo on päätettävä jotenkin muuten, vanhaa varastoa on tuhottava ja mitään uutta materiaalia ei saa ostaa, ellei se tule heti käyttöön tai ole välttämätöntä vanhan käyttämiseksi!

Kaivoinkin kiltisti esiin Olaville kesällä aloittamani päiväpeiton ja aloitin noiden sydänten reunojen huolittelun pykäpistoilla. Sydämet on kiinnitetty alustavasti vain kaksipuoleisella liimakankaalla ja reunat on pakko kiinnittää jotenkin, että peittoa voi myös pestä. Luulin, että tähän tuhraantuisi vaikka kuinka monta tuntia, mutta yllätyin siitä kuinka nopeasti yhden sydämen sai aina tehtyä. Seuraavaksi pitäisi vihdoin ja viimein päättää mitkä tekstit noiden sydänten väliin kirjailisi. Kaikki sydämet ovat kaksivärisiä, näin sain hyödynnettyä kankaasta yli jääneet palat mahdollisimman tehokkaasti ja sydämistä tuli sopivan kokoiset. Eihän tämä kovin miehekäs peitto tule olemaan, mutta ei saajallakaan ole kamalasti vielä tuota ikää.

Meidän lapsilla on tällä hetkellä vain yhdet lapaset kummallakin ja Aino tarvitsee välttämättä ohuemmat ja vähän kapeammat lapaset rukkasten alle. Siispä kaivettiin laatikosta jämäkerä kalpean vaaleanpunaista Woolia ja lapaset puikoille. Ensimmäisestä lapasesta tuli aivan liian leveä ja se piti purkaa. Ehdin sitä tehdä melkein kärkikavennuksiin asti ennenkuin uskoin, että liian leveä se on. Onneksi nuo pienet lapaset on nopeita neuloa. Ja mites se olikaan niiden uusien töiden aloittamisen laita? Kauanko tuo lupaus kesti? No, tätä ei mielestäni voi laskea, koska nämä lapaset tulevat tarpeeseen ja lanka on vanhasta varastosta!

Joulu meni pois

Tänään laitettiin joulu pois. Ei vielä loppiaisena raaskittu laittaa kuusta pihalle vaan annettiin sille muutama päivä lisäaikaa. Vähän tuntui haikealta keräillä koristeita ja laitella niitä laatikkoon. Se on nyt sitten taas kerran ohi. Onneksi jouluna tuli otettua paljon kuvia ja niistä jää muistoja pitkäksi aikaa. Olaville tässä joulussa suurin juttu oli varmasti kaikkien tuttien antaminen Joulupukille aattona. Ja hienosti meni, kertaakaan ei tuttien perään ole kyselty!

Lipasto

Uusi tulokas tuo tullessaan myös pakollisia muutoksia mm. vaatesäilytykseen. Olavin vaatteet, jotka nyt ovat meidän makuuhuoneessamme olevassa lipastossa pitäisi saada siirrettyä vauvan vaatteiden tieltä lastenhuoneen puolelle. Lastenhuoneen kaapit ovat niin täynnä, että Olavin vaatteet eivät mahdu kaappeihin, vaan niille on keksittävä, jokin toinen paikka. Kaapeissa on mm. Ainon vaatteet, kaikki petivaatteemme, pyyhkeet ja muut kodin tekstiilit.

Aluksi olin sitä mieltä, että vaatteet siirretään lastenhuoneeseen lipastoineen päivineen ja ostetaan toinen samanlainen vauvan vaatteille Ikeasta. Mutta sitten näin marraskuussa Ikean reissulla tämän lipaston ja se oli menoa! (kuva "lainattu" Ikean sivuilta) Se sopisi aivan täydellisesti lastenhuoneeseen ja Olavin vaatteille. Värikin on tosi hyvä! Tosin seinä, jolle lipasto tulisi, olisi maalattava tai tapetoitava uudelleen, mutta se on pikku juttu se. Seinässä oleva edellisten asukkaiden laittama boordi on jo huonossa kunnossa, joten...

Päätöksiä pitäisi tehdä pian, sillä uusi äitiyspakkaus kotiutuu meille kahden viikon sisällä ja sen sisältö olisi saatava johonkin. Iso laatikko tavaroineen päivineen, ei tällä hetkellä mahdu sellaisenaan mihinkään koloon. Päädyin ottamaan pakkauksen, koska edellisemme on vuodelta 2004 ja sen sisältö on nähnyt ainakin kahden lapsen vauva-ajan. Esim. peite ja makuupussi ovat lohduttomassa kunnossa neljän vuoden käytön jälkeen. Ja osa vaatteista on ollut neljälläkin vauvalla käytössä, hyvä niin!

Hassut toppahousut

Koska tämä vuosi 2009 alkoi oikein kunnon pakkasilla (ainakin näin nykypäivän mittakaavassa) oli tälle äipälle saatava jostain lämpimät housut. Mitkään vanhat ulkoiluhousut kun eivät tämän masun kanssa mahdu enää jalkaan. Eipä auttanut muu kuin kaivaa uudenvuoden aattona kaapista esiin yhdet vanhat toppikset ja ottaa sakset käteen. Etumuksesta vaan vetoketjuhalkio pois ja sopiva masun mentävä aukko tilalle!

Aukkoon sommittelin resorikangasta ja mukavat masun mentävät ulkoilupökät oli valmiina! Resorin yläreunaan tein kuminauhakujan, koska jätin resoriin vielä hieman kasvunvaraa, onhan tätä talvea jäljellä vielä muutama kuukausi ja masu tästä tuskin pienenee. Housut pääsivät heti aattoiltana koekäyttöön, kun kävimme koko perheen voimin ihastelemassa raketteja kipakassa pakkasessa. Tuolla koekäyttö lenkillä huomasin, että koska masuosa on vain suht ohutta resoria pääsi kylmä hiipimään masuun. Pitääkin varmaan neuloa villalangasta sellainen resoriputki tai hienommin sanottuna masutuubi, joka pitää kylmän poissa! Lankaa nimittäin löytyy kilo jos toinenkin...

Salaisen sukat

Nyt vihdoin ja viimein kuva salaiselta neuleystävältäni ennen joulua saamistani sukista. Viimeisessä kirjeessään ystäväni vihjaili, että jotain pientä olisi vielä jälkitoimituksella tulossa. Minusta tämä ei nyt ollut ihan pientä, mutta en todellakaan valita! Sukat on niin siististi neulottu ja niissä on hauska erilainen kantapää. Pitäisi kysäistäkin mikä tuon kantapään nimi on? Itse teen aina vaan perinteisen vahvistetun kantapään ja olisi kiva välillä kokeilla muitakin! Iso kiitos vielä sinulle Wrath! Nyt ei varpaat palele!

Pannunaluset

Valmistuihan yksi "ikuisuusprojektikin" tälle joululle! Kävin kolmisen vuotta sitten syksyllä kutomassa kudonta-asemalla yhden räsymaton keittiöön. Asemalla suunniteltiin kovasti joulukudonnaisia ja innostuinkin kutomaan itselleni ja anopilleni pontsot ja äidilleni huivin joulupakettiin. Samalla reissulla tein myös tällaiset pannunaluset poppanakuteesta ja paperinarusta. Pannunaluset ovatkin siitä asti odottaneet reunojen päärmäystä ja vihdoin ja viimein sain ne ommeltua. Saldona tosin oli yksi katkennut ompelukoneen neula ja aivan mahdoton neulojen metsästys katkenneen tilalle. Ja mikä huvittavinta pannunaluset eivät päässeet edes joulupöytään, koska aaton vietimme appivanhemmillani! Mutta tulihan sentään tehtyä jotain valmiiksi keskeneräisten korista!

Pussukat

Minulla on ollut jo jokusen vuoden laatikossa jemmassa lapsuudenkuvat appivanhemmistani. Niistä on tarkoitus tehdä taulu, mutta voihan kuvia skannattuna käyttää myös muuhun. Olenkin nyt innostunut tuosta tulostettavasta ja silitettävästä siirtopaperista ja niinpä se tunki mukaan myös joululahjuksiin. Vähän aikaa piti kyllä miettiä mihin kuvia käyttäisi, mutta vastaus löytyi nopeasti Satumaisesta talvesta. Tälläisiä seinäpussukoita olen suunnitellut tekeväni lapsille jo kohta vuoden ajan. Kankaatkin on valmiina, mutta se inspiraatio on vaan puuttunut. Nyt pussukat valmistuivat mummin ja vaarin joulupaketteihin. Ehkä lapsetkin vielä saavat omansa tämän vuoden aikana.

Joulusukat

Joulu ei varmasti edes tulisi ilman viimehetken pieniä tai vähän suurempia ompeluksia. Joulusiivouksen keskellä päätin ommella lapsille joulusukat aattoaamun pieniä lahjoja varten. Tai oikeastaan ajatus lähti noista Taru Castrenin ihanista joulukuvista, joilla on kuvitettu Lauletaan joulupukille -kirja, joka kotiutui meille vähän ennen joulua. Kuvia oli ihan pakko päästä kokeilemaan johonkin, vaikka se kai vähän luvatonta onkin... Tuo tonttukuvioinen on Olavin ja enkelikuvioinen Ainon. Ja enhän minä näitä ole mihinkään myyntiin tekemässä vaan ainoastaan omille lapsilleni.

Leikkasin siis Ikean halvasta, mutta ihanan tuntuisesta pellavasta sukat ja silittelin nuo siirtovuvat niihin. En tehnyt sukkiin edes vuorta, saati laittanut vanua väliin, vaan huolittelin saumirilla. Ihan putkeen ei tämäkään projekti mennyt! Tarkoitus oli kummankin lapsen nimi myös silitellä sukkaan, mutta kiireessä tulostin nimet väärinpäin eli unohdin kääntää peilikuviksi ennen tulostamista! No, sattuuhan näitä. Ensi jouluksi pitää kuitenkin tehdä yksi uusi sukka tälle uudelle tulokkaalle, joten jos vaikka silloin saisi myös ne nimet sukkiin. Pitäisi tuota pellavaakin käydä hamstraamassa lisää Ikeasta!

Niin ja tällaiset suloisuudet löytyi aattoaamuna sukista! Lisäksi oli muutama suklaa. Olavia kiinnosti ne suklaat kyllä enemmän kuin oma pupu, mutta nämä ovatkin sellaiset lelut, joista äitikin tykkää. Olikohan nämä nyt ostettu lapsille vai oikeasti itselle?

Kerhotätien muistiaisia

Ainon ja Olavin kerhotädit ja muskariopettajat saivat joulumuistiaisina tuollaisia keramiikka enkeleitä ja tonttuja, esittelinkin koko röykkiön jo joskus joulukuun puolessavälissä. Mukaan tein lisäksi Tilda leikekuvista ja kartongista tuollaiset pienet kortit. Ja en tietenkään muistanut ottaa kaikista kuvaa, mutta onneksi on edes näistä kahdesta viimeisestä näpätty yksi otos.

24. luukku

Joulukalenteristani on vielä esittelemättä viimeiset luukut, mutta en ole niitä vielä ehtinyt kuvaamaan. Tässä kuitenkin jouluaaton luukku. Kalenterivaihdon säännöissä oli sovittu, että aaton luukku on Tildahahmo, jolla on vaatteet päällä. Aattoaamuna availin pakettia ja yllätys oli melkoinen, kun paketista pisti näkyviin ensimmäisenä kaksi räpylää! Lopulta paperista kuoriutui esiin kokonainen hanhi joulutamineisiin sonnustautuneena. Aivan ihanan erilainen jouluhahmo ja todellinen yllätys! Itse sitä on niin kaavoihin kangistunut, että omissa ajatuksissa jouluhahmo on joko tonttu tai enkeli. Onneksi tildamaailmassa jouluun voi pukeutua kuka tahansa ja onhan Satumaisessa talvessakin jo hiiritonttuja. Iso kiitos vielä kerran Tepatsulle tästä kalenterivaihdosta!

Laitetaan tähän samaan postaukseen nyt sitten samalla kuva Vaapukkamehulle tekemäni kalenterin aaton luukusta. Tein tällaisen enkelin, joka on yhdistelmä "possukirjan" enkelistä ja uuden materiaalipaketin enkelistä. Eli kroppa ja mekko on "possukirjasta" ja siivet uuden materiaalipaketin enkelin. Valitettavasti yksikään ottamistani lähikuvista ei ollut tarkka. Kyllä vaan on hankalaa saada otettua hyviä kuvia tähän pimeimpään vuodenaikaan!

Tonttuvaihdon tonttu

Vuotta 2009 on ehtinyt kulua jo hyvän matkaa, mutta minulla on vieläkin esittelemättä monia viime joulun juttuja. No, eihän siitä joulusta nyt onneksi ole vielä kovin kauan aikaa kulunut. Meillä ainakin kuusi seisoo vielä olohuoneessa ja saa seistä vielä viikonloppuun asti. Meidän joulu ei tänä vuonna lopu vielä loppiaiseen.

Esitellään nyt siis aikajärjestyksessä näitä puuttuvia juttuja! Jouluviikolla saapui kotiin Tilda foorumin tonttuvaihdon tonttu, jonka minulle teki Vaapukkamehu. Tonttuneidillä oli selässään punainen reppu, jota en heti uskaltanut avata. Viimein kun uskalsin, repun sisältä löytyi hopeanauhaa, johon oli ripustettu kolme hopeista joulupalloa, jonka saa aseteltua tontun käsiin koristeeksi (Aino omi tuon koristeen heti itselleen, joten siksi se puuttuu kuvasta!) ja vaihtosiivet. Tontun lakki on myös irtonainen ja tontusta saakin joulun jälkeen tehtyä enkelin! Aivan ihana, kiitos Vaapukka!