lukunuttu

Korjauksia ja kokeiluja

2010-06-15T13:25:00.000+03:00

Jostain syystä viime viikkojen aikana on lasten korjattavien vaatteiden pino kasvanut hurjaa vauhtia. On repeämää ja reikää. Ja eniten vaatteitaan rikkoo Aino, meidän prinsessa 5v. Tosin tämä prinsessa myös juoksee kovaa ja kiipeilee puissa. Aloitin korjausurakan pinon vanhimmasta päästä ja ensimmäiseksi otin käsittelyyn tämän trikoopuseron, jonka hiha tarttui talvella sisäleikkipuiston liukumäkeen ja repesi reiluksi palkeenkieleksi.

Päätin jo silloin tehdä puserosta lyhythihaisen. Leikkasin hihat poikki repeämän yläpuolelta ja hihansuun resorit irti. Saumuroin resorit takaisin uusiin hihansuihin ja paita oli valmis! Tässä vaiheessa saumurikin teki vielä hyvää tikkiä.

Saumurilla huristelu oli sen verran mukavaa puuhaa pitkästä aikaa, että leikkasin Toivolle Marimekon trikoosta koekeilukappaleen hellepuvusta ja päätin testata reunojen huolittelua resorilla ja kaksoisneulalla. Tässä vaiheessa saumuri alkoikin sitten temppuilla, eikä suostunut enää kiristämään sieppareiden lankoja kunnolla. Vika on sama kuin viime kesänä, jolloin toisen siepparin langankiristimen joku osa oli pompannut pois paikoiltaan, plääh!

Huristelin haalarin kuitenkin valmiiksi, koska tämähän oli vain kokeilukappale. Päänteiden resorit olisivat voineet olla lyhyemmät. En myöskään tykännyt tuosta pelkästä kaksoisneulan huolittelusta. Jos jatkossa vielä kaksoisneulaa käytän, huolittelen kyllä tuon nurjalle puolelle jäävän resorin reunan ensin saumurilla. Nyt reunukset ovat viimeistelemättömän näköiset (vaikka eihän ne vaatteen päällä ollessa näy)! Haaraan laiton Kam muovinepparit, samoja joita olen vaipoissa käyttänyt. Tuo vaipoissa käyttämäni koko on vähän liian raskas vaatteissa. Pienten ihmisten ohuisiin trikoovaatteisiin nepparit saavat olla pienempää kokoa, niitä siis tilaukseen.

Kyllä tästä haalarista ihan pidettävä tuli, jos ei muuten niin vaikka sitten yöpukuna tai helteellä hiekkalaatikolla.

Muutamat myssyt

2010-06-06T16:57:00.003+03:00

Kummityttömme vietti ensimmäistä nimipäiväänsä toukokuun lopulla ja sai lahjaksi kesäisemmän myssyn bambulangasta toteutettuna. Ensimmäinen myssy alkaakin jo varmasti olla liian pieni ja kuuma näille ilmoille.

Naapuriin syntyi helatorstaina poikavauva ja myös hänelle lähti lahjaksi vaalean turkoosi bambumyssy, joka oli täsmälleen samanvärinen kuin Lindexistä löytämäni ekologisesta puuvillasta valmistetun raitahaalarin turkoosit raidat.

Toivolle piti myös neuloa uusi myssy. Nuorimies päätti nimittäin puhdistaa naapurin auton pölykapselit edellisellä myssyllään. Pesukoneessa myssy saatiin kyllä puhtaaksi, mutta pientä kutistumista tapahtui samalla. Nyt myssy on hieman liian sopiva ja näinollen tuli tilaus isommalle myssylle. Teinkin sitten kerralla vähän reilumman, tai oikeastaan niin reilun, että kun saan nauhat kiinnitettyä lähtee tämäkin myssy pieneen pesukonepyöritykseen. Ilmat ovat olleet onneksi sen verran lämpimiä, että myssylle ei ole ollut tarvetta. Sen takia ne nauhatkin ovat varmaan vielä kiinnittämättä!

Lapsia

2010-06-06T16:51:00.004+03:00

Viikonloppuna juhlimme miehen serkun valmistumista. Heidän takapihaltaan alkaa iso kallio, jolle oli heti päästävä kiipeilemään ja leikkimään - kaikkien kolmen. Mukavia kuvia saatiin lapsista napsittua! Iloisia kesäkuvia aurinkoisessa säässä. Eikä menoa haitannut yhtään, että Toivolla oli Dominokeksit rinnuksilla ja Olavin housunpolvet vihreät nurmikosta.

Räsymatto takki

2010-06-03T14:56:00.001+03:00

Olavin kesätakki valmistui helatorstaina ja siitä alkoikin hellejakso. Takille ei ole vielä ollut tarvetta, mutta onpahan nyt sitten valmiina. Takista tuli kiva ja vielä kivempaa oli ommella pitkästä aikaa! Sainkin varsinaisen ompeluvimman ja muutakin esiteltävää olisi. Ihanat ilmat ja kaikenlainen muu touhu tosin pitää poissa koneen äärestä - sekä ompelukoneen että tietokoneen.

Sen verran voin paljastaa, että muutamia taloja ollaan käyty katsomassa ja saumurinkin jouduin viemään korjattavaksi. Kesäkukat on laitettu pihaan ja kaappeja ja varastoja tyhjennetty kirpparille.

Takkiin tein tuollaiset "Lasten Metsola" -taskut, jotka oikeasti ovat suoraan kirjan kaavoista! Olen näiden tekemistä vältellyt viimeiseen asti, mutta kun ne vaan ovat mukavan näköiset ja sopivat kokonaisuuteen, niin menköön!

Kangasta ja nappikauppoja

2010-05-03T14:21:00.000+03:00

Marimekon Ystävämyynnistä tuli tänä vuonna ostettua vain kankaita (tai ostinhan minä Toivolle yhdet sukat), yllätys! Hillitsin kuitenkin itseni kangasröykkiöiden ääressä mielestäni ihailtavasti. Mukaan lähti jo etukäteen suunnitellut puuvillakankaat lasten kesätakkeja varten ja joitakin hyviä löytöjä, nekin jo etukäteen mietittyjä.

Tuosta musta-kelta-valkoisesta Maija Louekarin Räsymatosta leikkasin jo Olaville takin Eva Näslund - Barbro Hansing Ompelen lapselleni (1972) -kirjan kaavalla. Vuoriksi takkiin tilasin Iinulta mustavalkoista ohutta Gingham ruutupopliinia. Ainolle tulee takki tuosta vihreä-punaisesta Maija Isolan Karmiinista. Tuota Karmiinia olin alunperin ajatellut Olavin takkiin, mutta ostin onneksi myös tuon Räsymaton ja Olavi sai itse valita näistä kahdesta kankaasta. Tuota reunimmaisena olevaa Puutarhurin parhaat -kangasta kaavailin vähän omaan takkiin, mutta saa nähdä mitä siitä syntyy.

Päätin kokeilla lapsille kesätakeiksi ohuita puuvillaisia takkeja, koska ainakin meidän Olavi on kova hikoilemaan. Kaupasta ostamani ohuen ohut keinokuitutakki, joka ei hengitä yhtään, on todettu juoksu ja hyppyleikeissä jo liian kuumaksi, vaikka ilmat eivät ole edes olleet kovin lämpimiä. Muistelin, että ainakin meillä on lapsena ollut ohuet kangastakit kesätakkeina. Toivotaan että takit osoittautuvat toimiviksi.

Prinsessa ja auto -blogin Anrinkon kanssa teimme vähän nappikauppoja. Nämä napit ovat niin kauniita. Muutamat näistä päätyvät varmasti suunnitelmissa oleviin neuleisiin ja loppuja ihailen, kunnes keksin niille käyttöä!

Uusi myssy

2010-04-28T14:05:00.006+03:00

Toivo sai uuden vihreän myssynsä. Tykkään niin kovasti neuloa tuota Sweet baby cap -myssyä. Ohje on selkeä ja helppo ja ennenkaikkea nopea neuloa. Tämä myssy on neulottu tulevaa kevättä ja kesää ajatellen Novitan Bambu -langasta. Toivollahan oli samaisesta langasta neulottu myssy jo viime kesänä ja hyvin toimi. Lämpimällä ilmalla sopivan viileä ja toisaalta viileämmällä ilmalla myös sopivan lämmin.

Myssy on neulottu kolmosen puikoilla, ohjeen pienimmällä koolla eli lisäysten ja kavennusten välissä aina 18silmukkaa. Koko on passeli (käytössä tämä venyy) ja ainakin Toivo ja äiti tykkää!

Lopusta langasta aloitin tiskirättiä, mutta lanka ei riittänytkään koko rättiin. En jaksanut punnita lankaa ennenkuin aloitin! Mutta onneksi viime kesäisen myssyn langanjämät löytyivät laatikosta ja rätistä tuli hauskan kaksivärinen. Olisiko tämä nyt sitten myssyrätti? Kuvassa rätti on tietenkin väärinpäin eli "nurja" puoli päällä, mutta eipä haittaa. Se on kuitenkin vain tiskirätti!

Toivo 1-vuotta

2010-04-24T19:27:00.000+03:00

Vuosi sitten klo 6.22 sain syliini pienen käärön, jolla oli kova kiire maailmaan. Sairaalan ovesta olimme tulleet sisään puolta tuntia aikaisemmin. Pienestä kääröstä kehkeytyi iloinen ja tyytyväinen poika, joka on valloittanut kaikki! Kyllä on aika mennyt nopeasti - meidän vauva täyttää vuoden!

Satutakki

2010-04-19T18:09:00.011+03:00

Nyt on Ainon satutakki valmis ja napitkin kiinni! Sain takin neulottua valmiiksi pääsiäisenä ja huovutettua seuraavalla viikolla, mutta taskujen kiinnitys ja sopivien nappien löytäminen ottivat oman aikansa. Lauantaina löysin paikallisesta ompeluliikkeestä sopivan kokoisia puunappeja ja päädyin ostamaan ne. Jotenkin yksinkertaiset puunapit sopivat tuohon muuten kovin värikkääseen takkiin hyvin. Värilliset saivat takin näyttämään liian kirjavalta tai oikeastaan sekavalta.

Ylimmässä kuvassa siis valmis takki ennen huopumista ja tässä alla Ainolle sopivan kokoisen trikoopaidan kaverina. Tuosta alakuvasta saa jonkinlaista käsitystä takin koosta ennen pesukoneeseen joutumista.

Saumojen ompelemisen lisäksi tylsintä neuletöiden viimeistelemisessä on langanpäiden päättely! Päätinkin olla todella laiska ja neuloin aina alkavat ja päättyvät raidat viiden silmukan matkalta toisen raitalangan kaverina ja jätin langanpätkät nurjalle puolelle odottamaan. Pesukonehöykytyksen jälkeen leikkasin nuo ylimääräiset langanpätkät vain kylmästi pois ja hyvin tuntuivat langat huopuneen kiinni tuohon muuhun neuleeseen.

Taskut kiinnitin paikoilleen ketjuvirkkauksella. Nuo taskut kävivät pesukoneessa kolme kertaa pyörimässä ennekuin olivat yhtä huopuneet kuin muu takki. Aika mielenkiintoinen ilmiö! Napit ompelin kiinni aina kohdalle osuvan raidan värisellä langalla.

On se vaan mukavaa kun tulee kevät ja kesä! Ulkona kun saa paljon helpommin otettua kuvia. Pakko oli mennä ottamaan kuvia valmiista takista "nurmikolle" aurinkoon, vaikka alustana onkin vain syksyllä haravoimatta jääneet viimeiset ruskeat pihlajan lehdet. Viimeisessä kuvassa vielä se sama, nyt ryppyinen, trikoopusero kertomaan takin lopullisesta koosta. Yritän vielä saada joku päivä takista muutamia kuvia neidin päällä. Lopputulos on kiva ja tykkään! Lankoja tosin jäi ihan kauheesti yli, kun olin ostanut ohjeen mukaiset määrät, murr! Saapa nähdä syntyykö niistä vielä toinen takki vähän eri värityksellä jonain päivänä!

Ai niin, vaihdoin tuota taustaa vähän keväisemmäksi. Lapsuudenkotini pihalla kukkivat jo sinivuokot, sen kunniaksi sinivuokkoja nyt jonkin aikaa. Onhan tuo vähän hempeä, mutta...

Vihertää

2010-04-16T22:38:00.008+03:00

Ei sentään vielä puut eikä pihanurmi, vaikka krookukset, helmililjat ja tulppaanit alkavatkin nostaa päätään. Mutta kaikki muu ympärillä näyttääkin tällä hetkellä vihretyvän! Kuvailin yhtenä päivänä huvikseni ympäriltäni löytyviä uusia vihreitä asioita.

Löysin ainakin uudet limenvihreät Hai -saappaani, Toivon kevätpuvun ja autosaappaat, olkkarin matossakin on vihreää, samoin verhoissa. Olen myös ostanut vihreää bambulankaa Toivon uuteen myssyyn. Kuvan taustalla keittiön vihreäraidallinen räsymatto.

Tämänhetkisen neuletyöni raidoissa on kolmea eri vihreän sävyä ja neulemuistikirjani kannet ovat - vihreät. Ja tietenkin myös joustofroteen raidoissa on vihreää.

Mutta kaikeksi onneksi naama ei sentään ole kateudesta vihreänä ;)

Pääsiäistä

2010-04-05T23:20:00.000+03:00

Se tuli ja meni, pääsiäinen. Kovasti ehdittiin, paikasta toiseen. Pitkänäperjantaina anoppilassa ihan liian paljon hyvää ruokaa ja mukavaa seuraa. Lauantaina aamusaunat ja iltapäivällä suloisen pienen kummityttömme kastejuhla. Pääsiäispäivät mummolassa syöden ja ulkoillen. Lumet ovat huvenneet ihan silmissä ja joka paikka litisee ja lotisee. Kevät tulee!

Taidan olla hieman pöhkönä kaikenlaisiin sesonkikoristeisiin. Mutta tuohan se hieman vaihtelua arkeen, kun vaihtaa verhoja ja koristeita vuodenajan ja juhlien mukaan. Meillä vähintään keittiön verhot ja ulko-oven kranssi vaihtuu. Olen kyllä joskus leikilläni sanonut, että meillä on myös pussilakanat ainakin joulua ja pääsiäistä varten!

Tämän pääsiäisen uusi koristehankinta oli nuo kauniit Pentikin lasimunat keittiön valaisimeen. Nuo pilkulliset ovat ilmeisesti tämän vuotisia ja tuo raidallinen viimevuotista mallistoa, tykkään.

Ja eihän juhla ole juhla, jos ei saa vähän jotain pientä askarrellakin! Lasten kanssa väsättyjen pääsiäiskorttien lisäksi väkersin pahvimunia. Kummitytölle ja hänen pikkusiskolleen lähti Japaniin tällaiset koristellut pahvimunat. Näitä oli tarkoitus tehdä myös omille lapsille ja toisen kummityttömme perheeseen, mutta arvata saattaa, että aika loppui kesken. No, onhan se pääsiäinen ensi vuonnakin.

Puikoilla

2010-03-31T22:23:00.004+03:00

Aloitin tammikuussa neulomaan villapuseroa SandnesGarnin Mini Duetista kummiytöllemme Emmalle. Neule eteni joutuisasti kainaloihin asti, mutta sitten eteen tulikin ongelmia. En nimittäin osannut päättää minkälaiset hihat taikka yläosan neuleeseen teen! Ensimmäisen hihan olen nyt aloittanut kolme kertaa ja vieläkään se ei ole hyvä. Neuleen vartalo-osa on tuollaista vähän kennon näköistä pintaneuletta ja alunperin olin suunnitellut neuleeseen kaarrokkeen. En kuitenkaan saanut päähäni miten jatkan tuota pintaneuletta, jotta saan kavennukset sujuvasti kaarrokkeeseen. Neule pääsi siis huilimaan hetkeksi...

... ja päätin tehdä valmiiksi Ainon satutakin! Aivoton ainaoikean neulominen tuntui tuon pähkäilyn jälkeen oikein sopivalta vaihtoehdolta. Ohje tuohon takkiin on Suuresta Käsityölehdestä 3/2008 ja lankana huovutettava Tove. Takki neulotaan reilun kokoisilla (nro 4) puikoilla ja valmis, tarkoituksella liian iso neule huovutetaan pesukoneessa sopivan kokoiseksi.

Tätä neuletta olenkin nyt urakalla neulonut valmiiksi ja nyt puuttuu enää takin hupusta kymmenisen senttiä ja pääsen kokoamaan ja huovuttamaan. Hivenen kyllä pelottaa heittää takkia koneeseen, mutta minkäs teet. Tätäkin projektia on aloiteltu jo kesällä, jolloin testasin langan huopumista neulomalla takkiin taskut.

Virpoen varpoen

2010-03-28T23:12:00.003+03:00

Tänään on virvottu ja varvottu puolin ja toisin. Meidän lapset naapureita ja naapuruston lapset meitä. Kellojen siirron takia piti innokkaita virpojia aamulla vähän toppuutella, mutta ihan kivasti jaksoivat odottaa. Lähistön pajut vaan oli jo viikolla tehokkaasti tyhjennetty kissallisista oksista ja jouduimme (halusin) hakemaan kunnollisia oksia eilen autolla vähän kauempaa. Ja tuli sekin todettua, että tänä talvena on lunta todella satanut reilusti. Pientareella oli lunta reilusti polvitaipeeseen ja kahlata sai oikein kunnolla, mistään hankikannosta ei ollut tietoakaan! Lumikin on viimepäivien vesisateiden jäljiltä niin kosteaa, että housut oli parin askeleen jälkeen aivan läpimärät. Eipä ole tälläistä ongelmaa edellisinä vuosina ollut.

Tänään kuulin parikin itselleni uutta virpomislorua ja jopa yhden laulun. Myös muutamissa blogeissa on tänään loruteltu uusilla loruilla. Meidän lapset virpovat tällä itsellenikin lapsuudesta tutulla:

"Virvon varvon

terveeks, tuoreeks

tulevaks vuodeks

vitsa sulle, palkka mulle!"

Kevätmekko

2010-03-16T13:32:00.000+02:00

Ainolle valmistui toissa viikonloppuna yksinkertainen liivimekko Marimekon uudesta keväisestä miniunikosta. Näin tuon kankaan paikallisen myyjän ikkunassa ja heti oli pakko käydä ostamassa mekon pituinen pätkä kangasta.

Kaavaa en jaksanut tai ehtinyt itse piirtää, vaan otin valmiin kaavan muistaakseni toiseksi viimeisestä Suuresta käsityölehdestä, jossa mekko oli toteutettu Myllymyksujen villafleecectä. Mekko on kokoa 116 (Aino 110cm pitkä) ja on sopivan reilu, menee ainakin koko kesän! Tuohon kaavaan en ollut kauhean tyytyväinen, mekko ei istu päälle kovin kauniisti. Olisikohan syynä se, että kaava on tarkoitettu neuloksesta tehtäväksi tai se, että oma vaatimustaso on hivenen korkea mitä kaavoihin tulee?! Ihanan pirteä mekosta kuitenkin tuli ja Aino ainakin tykkää!

Itselleni voisin tehdä hameen siitä hieman isommasta Unikosta, jota on saatavilla myös näissä väreissä!

Omiin käsiin

2010-03-13T16:33:00.007+02:00

Pappani rakasti sananlaskuja ja sananparsia. Hänellä tuntui olevan joka tilanteeseen aina sopiva sanonta tai sutkaus takataskussa. Tämän neuleprojektin kohdalla tuli heti mieleeni pappani sanonta: kävi niinkuin entiselle miehelle! En tosin koskaan päässyt täysin selville mitä sille entiselle miehelle oli oikein käynyt... mutta tämä tarina menee näin:

Jo monta talvea käytössä olleet nahkarukkaseni alkoivat tammi-helmikuun pakkasissa tulla tiensä päähän. Yritin saada rukkasraukoille jatkoaikaa pukemalla hanskojen päälle viime talvena neulomani hahtuvalapaset, mutta ei auttanut. Kylmä hiipi salakavalasti sormiin ja jotain oli tehtävä. Olin talven mittaan useammassa neuleblogissa törmännyt tuplalapasiin ja päätin pelastaa sormeni pakkasen kynsistä sellaisten avulla. Laatikosta löytyi viimetalvisten lapasten ja villahousujen jämähahtuvat ja niistä ajattelin neuloa oikein kunnolla huovutetut tuplat.

Lapasten varret tein niinikään lankavarastostani löytyneestä punaisesta Novitan Isoveljestä, koska halusin lapasiin joustavat ja hyvin kädessä pysyvät varret. Varsien jälkeen jättikokoinen kämmenosa hahtuvasta isoilla puikoilla ja pesukoneeseen huopumaan. Pesun jälkeen kunnon venyttely ja muotoilu kosteana ja kuivatus. Tiiviiksi huopunut lapanen olisi varmaan jo sinällään ollut lämmin, mutta halusin varmistaa sormieni tarkenemisen ja poimin varren yläreunasta silmukat sisälapasta varten. Sisälapasen langaksi valikoitui poistokorista edukkaasti ostettu Novitan Luxus Alpakka, joka on ihanan pehmeää ja ei pistele!

Hahtuva tosin alkoi loppua viimemetreillä ja toisen peukalon kärki on tehty päättelylangoista. Ja muistinpa taas ettei huovutettavien juttujen kanssa kannata koneeseen heittää froteepyyhkeitä, joista irtoaa nukkaa. Kaikesta tästä huolimatta lapasista tuli ihan kivat ja ainakin ihanan lämpimät! Mutta siihen entiseen mieheen palatakseni - kun lapaset tulivat valmiiksi, loppuivat myös pakkaset... no, ainakin minulla on valmiina hyvät lapaset, jos vaikka ensi talvenakin olisi kunnon pakkasia!

Vaarin sukat

2010-02-28T23:35:00.001+02:00

Vaari eli appeni vietti 60-vuotis syntymäpäiviä ja lahjapakettiin kääräistiin villasukat. Lankana näissä ihan perus Nalle, ilman aloeveeroja tai muita hienouksia ja ideaa sukkiin lainattu Novita -lehdessä keväällä 2009 olleesta Liisa Keräsen Kainuun maakuntasukkakilpailuun suunnittelemasta sukkamallista. Neuloin sukat 3 puikoilla, mutta omaan makuuni puikot olisivat voineet olla vieläkin pienemmät. Tykkään sellaisista napakoista sukista, jotka eivät lötkötä ja jotka ovat "tiiviit".

Sukat on kuvattu minun jaloissani, sillä mies ei suostunut hankeen sukkasillaan seisomaan. Otti mielummin kuvia ja hyvähän tuo oli niinkin. Sukat ovat minulle vähän reilut, mutta eiköhän tuo idea tule näistäkin kuvista selville.

kuva lainattu Pirkan kotisivuilta

Uudessa Pirkka -lehdessä oli todella herkullisen näköisten Rocky Road palojen ohje, jota oli ihan pakko kokeilla. Koska päätimme miehen kanssa viettää jonkinlaista paastonaikaa, tein nameja lahjaksi vaarille. Samalla tuota herkkua pääsi itse maistamaan pikkuisen, eihän niitä toki voinut lahjaksi antaa maistamatta ensin, hih! Ja hyviä olivat, kelpasivat muillekin sukulaisille!

Vaaleanpunainen myssy

2010-02-26T23:48:00.003+02:00

Muutama tunti kummityttömme syntymän jälkeen loin puikoille silmukat vaaleanpunaista myssyä varten. Mallina tuttu ja hyväksi havaittu Sweet baby cap ja lankana poistokorista tyttövauvan varalle ostettu Novitan Wind, joka on 80% villaa ja 20% silkkiä. Hieman piti taas miettiä silmukkamääriä ja sitä kuinka pieni vastasyntyneen pää oikein on. Neuloin myssyn 3,5 puikoilla (langan suositus 4), koska halusin myssystä tiivistä neulepintaa, josta tuuli ei mene heti läpi. Silmukoita myssyssä on 97 ja lankaa meni koko myssyyn 29g.

Pääsimme viikolla katsomaan pientä prinsessaa ja viemään lahjuksia ja on se vaan todettava, että kyllä pieni on sitten pieni. Reilun viikon ikäisenäkin vielä pienempi kuin omista lapsista yksikään aivan vastasyntyneenä. Sekä mekko että myssy mahtuivat hyvin, vaikka ehdin jo miettiä, että ovatko kuitenkin liian pienet. Ennen lähtöä myssystä oli ihan pakko ottaa kuvat ulkona, niin mahtava auringonpaiste oli! Kyllä se kevät sieltä tulee!

Amalia

2010-02-25T23:06:00.001+02:00

Viime viikon maanantaina aamulla syntyi pieni, tuleva kummityttömme! Joten tästä tulee nyt sitten vaaleanpunainen postaus. Viimeistelyn pääsi siis tyttövauvalle nappeja vaille valmiiksi neulottu pikkuruinen mekko. Lankana mekossa on Lanett, ihanan triojäätelön väreissä. Mekko on kokoa vastasyntynyt eli n. 50/56. Lankaa mekkoon meni hieman toista kerällistä ja ohje on ihan omasta päästä. Tuohon helman "vekitykseen" nappasin idean Suuressa käsityölehdessä olleesta mekosta, lehden numeroa en kyllä pysty muistamaan. Mekko sai nimekseen Amalia, jotenkin tuo nimi tuli mieleeni heti kun kuulin vauvan syntymästä. Olen tosin vauvankin nimeä yrittänyt etukäteen arvailla. Ainoat vihjeet olivat ettei nimi ala M -kirjaimella ja ettei sitä kukaan kyllä arvaa! No, yritäpä noista sitten päätellä...

Nämä eivät nyt sitten mitenkään liity tuohon pieneen mekkoon, mutta käyvät kyllä väriensä puolesta. Nämä pienet söpöliinit ovat japanilaisia mansikkasuklaa karkkeja, joita saimme ystäviltämme jokin aika sitten. Sen lisäksi, että namit ovat syötävän suloisia niin ne ovat myös hyvän makuisia. Miten se vaan onkin niin, että Japanista tulee kaikkea kaunista ja ihanaa kuten Norot (langat ei virukset), kankaat, käsityölehdet ja -kirjat!

Auringonpaistetta

2010-02-10T11:56:00.004+02:00

Ulkona paistaa ihanasti aurinko ja pakkasta on juuri sopivasti, reilut kymmenen astetta. Meillä harmillisesti vietetään jo toista päivää neljän seinän sisällä. Ainolle nousi kuume maanantai-iltana ja tämänpäiväinen luisteluretki naapurien kanssa piti sekin perua. Itse pääsin hetkeksi nauttimaan ihanasta ilmasta, kun nukuttelin Toivon terassilla päiväunille. Ja totta se on, aurinko alkaa jo aavistuksen verran lämmittää! Kevättä kohti mennään. Tosin huomiseksi on luvattu lisää lunta, nyt sitä kyllä riittää. Naapurin aidankin päälle on lunta jo kerääntynyt hulppea kasa!

Sisällä tosin tekisi mieli sulkea silmät tai vetää verhot ikkunan eteen. Kirkas, matalalta paistava aurinko saa pienten sormien jäljet ikkunoissa esiin ja pöly tanssii huoneilmassa.

Viikonloppuna meinasi "neuleahdistus" iskeä päälle. Olen tammikuun aikana aloittanut neljä uutta neuletta ja kaikki ovat kesken, tarkoituksella tosin. Nyt puikoilla heilui poikaversio tulevaa kummilastamme silmällä pitäen. Päätinkin tehdä neuleen kertaheitolla valmiiksi asti, odotetaanhan tuota tulevaa pientä syntyväksi ihan lähipäivinä. Neule toistaa mukavasti keväthankien sävyjä, sopii hyvin vauvalle, joka syntyy keskellä runsaslumista talvea. Tuon neuleen valmistuminen helpotti ja ahdistusvyyhtikin alkoikin sitten purkautua. Nyt on toinenkin neuletyö viittä vaille valmis ja mieli hyvä!

Postia Emmalle

2010-01-31T23:04:00.003+02:00

Ja eivät ne välipäivinä tehdyt neuleet vielä loppuneet. On line Supersocke 100 -langasta neuloutui pitkävartiset sukat kummitytöllemme. Langan menekki koko sukkapariin oli huikeat 34g! Sukat tosin ovat pienet, terän pituus on n. 14cm. Tein sukkiin kiilakantapäät, jotta ne mahtuisivat helposti myös kengän sisälle.

Tykkään kovasti noista itsestään raidoittuvista langoista. Pientä ärtymystä aiheuttaa kuitenkin se, ettei sukista saa sitten milläään samanlaisia. Nytkin sukkien kantapäistä tuli erilaiset vaikka raidotus meni muuten kohdilleen.

Tämä talvi on kyllä ollut jotain aivan mahtavaa pakkasineen ja lumineen! Monena päivänä ei ole voinut muuta kuin ihmetellä ja ihailla kuinka kaunista ulkona on. Naapurini oli kuullut radiosta haastattelun, jossa hänen muistaakseen Kaari Utrio oli kehottanut vanhempia ottamaan tänä talvena paljon kuvia, joita tulevina lumettomina talvina voi lapsille näyttää. Sitä kun ei tiedä, onko tämä viimeinen kunnon talvi lapsillemme. Olenkin yrittänyt napsia kuvia lumisista ja kuuraisista puista, lapsista lumikasoissa leikkimässä ja ties mistä. Parinkymmenen asteen pakkaset ovat kyllä vähän tuota kuvaamista rajoittaneet, sormet kun alkavat jäätyä jo muutaman kuvan jälkeen.

Lasten kanssa ollaan kyllä otettu kaikki irti näistä talvipäivistä! Joka aamu ollaan ulkoiltu parikin tuntia pihalla. Hyvin ollaan tarettu kovemmillakin pakkasilla, kun on vaatetta ollut tarpeeksi päällä. Toivokin on päivittäin nukkunut kahdet päiväunet ulkona rattaissa. Toivolle hankittiin joululahjaksi Eisbärchen -merkkinen lämpöpussi, jolla tarkenee kovillakin pakkasilla. Pussi on taaperokokoa ja menee Toivolla varmasti vielä ensi talvenakin. Pienemmillä pakkasilla kun tuonne pussiin riittää päiväunille päälle pelkkä villapuku.

Mummon parempi kauluri

2010-01-29T23:14:00.000+02:00

Tässä olisi nyt yksi niistä kuvaamatta jääneistä joululahjaneulomuksista. Äitini eli mummo käyttää talvella aina kauluria. Se kun kuulema lämmittää kaikista parhaiten, pysyy paikoillaan ja ei kutita. Hänen kaulurinsa vaan ovat niitä kamalia kaupan akryylisiä, joissa kaulaosa on ribbineulosta ja niin edelleen. Nyppyisiä ja rumia!

Päätin syksyllä kokeilla kaulurin neulomista jostain ihanan pehmeästä ja läpimästä langasta. Mielessä oli mummon takin väriin sopiva herkkä pitsineuleinen kauluri, jota ei olisi pakko edes kiireen vilkkaa riisua, jos pakkasella sattuu pistäytymään vaikkapa kahvilassa.

Jo pelkästään langan valinta osoittautui haastavaksi, suurin kriteeri kun oli, että lanka ei saa kutittaa tai pistellä! Kävin lankakaupassa hypistelemässä ja silittelemässä lankakeriä. Monet tuntuivat käsissä hyvältä, mutta kun kerän painoi poskea ja kaulaa vasten, niin ei! Suurinpiirtein kaikki "tavalliset" villalangat oli siis jätettävä kaupan hyllyyn. Tampereen messuilla hypistelin Dropsin Baby merinoa, joka tuntui ihanan pehmeältä ja sopivan paksulta langalta kauluriin. Sopivaa väriä ei kuitenkaan messuosastolta löytynyt. Mutta ennenkuin ehdin naputella tilauksen nettipuotiin pistäydyin paikallisessa lankakaupassa ja silmiini osui Sandnes Duett -lanka, jossa oli aivan täydellinen sininen väri. Lanka oli ehkä vähän turhan paksua, mutta eihän minulla ollut vielä edes mallia valittuna.

Olin suunnitellut kauluriin jotain herkkää pitsineuletta, mutta koska sopivaa valmista mallia ei löytynyt ja langaksikin valikoitui tuo suunniteltua paksumpi Duett, oli kaulurin malli kehiteltävä itse. Myös hieman selkeämpi ja isompi kuvio tuntui tuohon lankaan sopivan paremmin.Vinkkiä kaulurin muotoon sain Kristel Nybergin Hugo-kaulurista Ulla 03/08 ja tuohon lehtikuvioon sain ideaa Sirpa Lehtosen Sauna-sukista Ulla 01/06. Lanka oli todella mukavaa neulottavaa, tuntuu ihan puuvillalta, mutta joustaa kuin villalanka. Lankaa kauluriin meni melkein kolme kerää eli ihan henkäyksen kevyt tuo kauluri ei ole, mutta kuulema lämmin.

Itsekin tarvitsisin jonkinlaisen kaulanlämmittimen. Kauluri voisi olla hyvä vaihtoehto. Itselleni tekisin sen ehkä kuitenkin ohuemmasta langasta ja ehkä muutenkin vähän eri mallilla. No, näille pakkasille se tuskin ehtii!

Toivo "parturissa"

2010-01-28T23:24:00.000+02:00

Toivolta leikattiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa hiukset! Äitini on parturi-kampaaja ja kaikkien lastemme hiuksia leikattu jo ihan pienestä pitäen. Monet vanhemmat eivät raaski leikata pienten hiuksia, mutta ainakin Toivon korvallishapsut eivät mielestäni olleet kovinkaan suloiset vaan enemmänkin juicemaiset!

Toivo antoi mummon hienosti leikata hapsut pois. Ja kylläpä meidän vauvasta tuli heti paljon isomman pojan näköinen. Hieno mies on aina hieno mies, vai mitä?

Jotta kädet eivät hetkeäkään jouten oisi

2010-01-17T23:00:00.000+02:00

on tullut vähän neulottua parin viime viikon aikana! Tulevan kummilapsemme pitäisi syntyä kuukauden sisällä, mutta koska tulokkaan "merkistä" ei ole varmaa tietoa, arvailuja vaan täytyy "tervetulolahjaa" varten varustautua sekä tyttö että poikaversiolla! Päätinkin tehdä molemmat lahjukset melkein valmiiksi, jotta se oikea on sitten aikanaan mahdollista saattaa nopeasti valmiiksi . Yllä olevassa kuvassa siis jotain pientä ja vaaleanpunaista mahdollista prinsessaa varten. Ei kuitenkaan vielä paljasteta enempää...

Myös erästä toista lahjaa olen tällä viikolla neulonut. Tämän kanssa sattuikin vallan hauska juttu, tai ei oikeastaan ollenkaan hauska. Inventoin ja järjestelin nimittäin viime kesänä lankavarastoni ja muistaakseni parvellamme on jotakuinkin 13 kiloa lankaa. Niistä varmaan ainakin kilon verran erivärisiä sukkalankoja. Mutta, mutta - aivan väärän värisiä lankoja! Uskoin ja kuvittelin, että käyn vain laatikosta hakemassa sopivan langan ja alan neuloa sukkaa. Onhan sitä lankaa, on vaaleanpunaista ja pinkkiä, oranssia ja keltaista, kaikkia mahdollisia lällyvärejä, joista voi neuloa sukkia lapsille, mutta ei aikuiselle miehelle! Oli suunnattava lankakaupoille ostamaan miehekästä sukkalankaa.

Heti kun joulukoristeet on laitettu piiloon odottamaan ensi joulua, alkaa ajatukset hiipiä kohti kevättä. Ja mikä olisikaan varmempi kevään merkki kuin kauppoihin ilmestyvät tulppaanit. Ihanan värikkäät ja kirkkaat kimput. Auttelin viikko sitten naapurissa kastejuhlan tarjottavien tekemisessä ja sain kiitokseksi ison kimpun keltaisia, punaisia ja oransseja tulppaaneja! Nuo kun kuihtuvat haen aivan varmasti uuden kimpun ja samalla saavat myös jouluverhot ja liinat väistyä vaaleampien tieltä!

Välipäivien neulomuksia

2010-01-13T14:43:00.000+02:00

Heti joulun pyhien jälkeen puikoille pääsi Tampereen messuilta ostetut Pirkka -langat. Niistä muotoutui nopeaan tahtiin isoilla puikoilla hatut sekä Ainolle että Olaville. Ainon hattuun halusin jonkinsortin piipan ja päätinkin kokeilla sitä tuttua Norjalaisen vauvanmyssyn mallia tälläiseen huovutettavaan hattuun. Olavin hattu on muuten saman mallinen kuin edellinen, mutta niskan puolelta se on matalampi. Edellinen hattu kun meinaa jättää niskan liian paljaaksi.

Tällaisten jättihattujen sovittaminen on ihan turhaa ja mittasuhteiden hahmottaminen hivenen vaikeaa. Joten ihan mututuntumalla mentiin. Lanka kun vielä huopuu erilailla leveys ja korkeus suunnassa ei lopputuloksesta voinut olla kovinkaan varma. Varsinkin tuo Ainon hattu oli ihan puhdas kokeilu. Onneksi lopputulos oli kuitenkin hyvä, ei täydellinen, mutta hyvä. Kehitettävää kyllä löytyy aina!

Molemmat hatut tarvitsivat kaksi pyöritystä koneessa ennen kuin olivat sopivan kokoisia. Ainon hatusta tuli tiiviimpi, vaikka pesuohjelmat olivat ihan samat. Niin, tuota... halusin saada hatun koneeseen mahdollisimman pian enkä malttanut etsiä kunnon paperia! Piirsin sitten hatun ääriviivat sanomalehteen. Tästä kuvasta kuitenkin näkee hyvin, kuinka paljon hattu pesussa kutistui, vaikka tuo sanomalehti ihan kamalalta näyttääkin. Annettakoon se anteeksi malttamattomalle tekijälle!

Muuten tuo Sweet baby cap toimi hyvin, mutta ainakin Ainon päähän tuosta etupiipasta tuli liian pitkä ja hattu muistutti päässä lähinnä hassun mallista lippalakkia. Päädyinkin kääntämään piipan edestä ylös ja neuloin sen kiinni hattuun. Ainon hattuun tein myös muutamia kiemuroita koristeeksi ketjuvirkkauksella. Hatut ovat olleet jo kovassa käytössä viime viikkojen pakkasissa. Alle on puettu Ruskovillan villaiset kypärämyssyt ja lämpimät ovat.

Joulukuun päiviä

2009-12-31T21:53:00.001+02:00

Vuoden viimeistä päivää viedään kovaa vauhtia kohti iltaa. Ulkona paukkuu pakkanen ja raketit. Pakkanen onkin paukkunut koko joulukuun ajan mukavasti ja luntakin ollaan saatu varmaankin enemmän kun parina viime talvena yhteensä.

Ajattelin näin vuoden viimeisenä päivänä vielä muutamalla kuvalla kertoa meidän joulukuustamme ja joulun odotuksesta.

Joulun odotusta siivittivät niin tiernapojat kuin joulupolkukin. Myös kauneinmpia joululauluja käytiin lasten kanssa laulamassa. Muskarin joulujuhlassa Aino ja Olavi esiintyivät reippaasti tonttuina.

Jussi-sedän kanssa leivottiin taas pipareita...

askarreltiin...

ja esiinnyttiin kerhon joulukuvaelmassa enkelinä ja paimenena

Näiden kuvien myötä on hyvä pistää tämä joulu ja vuosi pakettiin ja siirtää ajatukset tulevaan vuoteen.

Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Joululahjoja osa I

2009-12-31T00:03:00.007+02:00

Pieniksi joululahjoiksi neuloin tänä vuonna tiskirättejä Homespun Living -blogista löytyvällä Waffle Knit Dishcloth -ohjeella. Rätit on neulottu Hemp for Knitting Allhemp3 -hamppulangasta, jota tilasin aluksi yhden vyyhdin Tapion kaupasta ja kaksi vyyhtiä ostin Tampereen messuilta. Lankaa on mukava neuloa sen jäykkyydestä ja karheudesta huolimatta. Mallikin on niin helppo, että neulominen onnistui hyvin muiden töiden välissä ja ohessa. Parhaimmillaan neuloin seisten lankakerä kainalossa ohjaten samalla lasten askartelua.

Kolmesta lankavyyhdistä tuli tällä ohjeella yhteensä yhdeksän rättiä. Ensimmäisen rätin tein aivan ohjeen mukaan, mutta seuraaviin levensin reunuksia muutamalla silmukalla. Yhden rätin annoin jo ennen joulua naapurillemme syntymäpäivälahjaksi suklaan kera. Ystävät perheineen saivat rättien kanssa itse leipomani ruislimput kera suklaan.

Lahjakatsaus jatkuu kunhan olen saanut kuvattua lahjukset. Innokas tonttu pisti lahjat pakettiin ennen kun kuvat oli otettu!

Joululintuja

2009-12-31T00:01:00.005+02:00

Lapsuudenkodissani on tuollainen perinteinen puusta veistetty joululintu. Sen on tehnyt pappani veli, joka oli taitava käsistään ja teki kaikenlaisia puutöitä. Koska itse en osaa puusta tuollaista tehdä ja valmiina saatavat ovat huomattavan hinnakkaita, leikkasin meidän joululintumme ihan vaan kartongista. Linnut roikkuvat nyt meidän keittiön valaisimessa ja tuovat joulun sanomaa. Saavat roikkua tuossa varmasti myös loppiaisen jälkeenkin, koska eivät mielestäni ole liian jouluisia!

Joulukortti 2009

2009-12-30T23:23:00.006+02:00

Niin se joulu sitten tuli ja meni, ihan liian nopeasti tänäkin vuonna! Nyt tein kuitenkin sen viisaan päätöksen, että en kasannut itselleni mitään ylimääräisiä paineita tekemisien suhteen. Nautin vaan ja tein mitä ehdin ja teki mieli tehdä. Tuleehan se joulu taas ensi vuonnakin ja silloin lapsetkin ovat taas pikkuisen isompia.

Joulukortit kuitenkin kuuluvat niihin juttuihin, jotka haluan tehdä itse! Tänä vuonna lasten kuva oli mustavalkoinen ja kortin pääväriksi valittiin luonnonvalkoinen. Kanteen tein leimasimella lumihiutaleita hopeisella ja metallisinisellä musteella. Ja tuossa kortin aukeavassa reunassa on se boordileikkurilla tehty kuvio. Näistä tuli mielestäni kauniit ja olen oikein tyytyväinen.

Itsenäisyyspäivää ja seuraavaa

2009-12-07T23:49:00.003+02:00

Itsenäisyyspäivää vietimme mukavasti ystäviemme luona hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Isommat lapset haettiin jo lauantaina mummolaan yökylään ja eilen illalla ajelimme perässä. Viikonloppuun mahtui sopivasti jouluvalmisteluja, juhlia ja lepoa.

Aino ja Olavi olivat askarrelleet viikolla kerhossa tuollaiset ihanat lippuketjut. Ainon ketjussa oli neljä lippua ja Olavikin oli malttanut värittää ja leikata kaksi lippua. Kovasti kerhotäti kehui Olavin kädentaitoja ja keskittymiskykyä. Kotona ketjut yhdistettiin yhdeksi pitkäksi ketjuksi ja ripustettiin tuohon keittiön uuden seinähyllyn reunaan.

Sen verran viime viikolla satoi lunta, että saatiin muutamia lumienkeleitä tehtyä nurmikolle. Napsin kameralla enkeleistä ja niiden tekijöistä muutamia kuvia. On se vaan hassu juttu, miten pienestäkin lumimäärästä saa niin paljon iloa irti!

Kirjeitä Joulupukille

2009-12-04T23:17:00.004+02:00

Kirjoittelimme lasten kanssa muutama ilta sitten kirjeet Joulupukille. Ihanan tosissaan molemmat miettivät, mitä kirjeeseen pitää kirjoittaa ja mitä toiveita voisi esittää. Olavin tärkeimmät kolme toivetta olivat: ikiomat värikynät, ikioma herätyskello ja oma lautanen. Kovasti ihmettelin tuota herätyskelloa, mutta sen suhteen oltiin taipumattomia.

Molemmat myös piirsivät kirjeiden loppuun kuvat Joulupukille. Olavin piirustuksessa on autorata, josta meinasi tulla todella hurja. Niin hurja, että tussi oli takavarikoitava ennekuin teksti peittyi kokonaan sen alle. Aino taas piirsi kamelin ja kamelinkouluttajan! Kamelista tosin tuli lopulta poro ja kouluttajasta tonttu. Mutta ainakaan ei lasta voi mielikuvituksen puutteesta syyttää. Tänään tärkeät kirjeet kuljetettiin postilaatikkoon.

Tämänpäiväisestä kalenterin luukusta löytyi eilen pihalla nappaamani kuva, jossa Aino silittää kuuran nukkaa. Olipa muuten mukavaa räiskiä kuvia auringonpaisteessa pikkupakkasella. Puissa ja pensaissa oli kaunis huurre ja maisema oli niin erinäköinen kuin menneinä viikkoina.

KUKA TUNTISI JOULUN PAREMMIN

KUIN LAPSI PEHMEIN KÄTÖSIN?

HÄN KOSKEE RUUTUA SORMELLAAN,

JA HIUTALE SULAA LENNOSTAAN,

JA PIMEÄ RUUTU VALKENEE,

JA TÄHTI SUURENA SÄTEILEE.

Anja Samooja

Edistyy

2009-12-03T14:12:00.006+02:00

Niin se vaan kääntyi marraskuu joulukuuksi. Korttitehtaallakin on ollut viime aikoina pahoja tuotannon seisahduksia, mutta pientä edistymistä on myös tapahtunut.

Päätin myös piinata läheisiämme tänä vuonna sähköisellä joulukalenterilla! Viime vuonna lähetin veljelleni ja hänen tyttöystävälleen yhden vanhan tulitikkulaatikoista rakennetun kalenterimme täytettynä suklaakonvehdeilla ja jouluisilla runoilla. Saimme maanantaina kalenterin täytettynä takaisin ja availemme sitä nyt miehen kanssa vuoropäivinä. Kiitos!

Ehdin moneen kertaan miettiä kalenterin pitämistä täällä blogissa, mutta päädyin kuitenkin tuohon sähköpostilla jaettavaan versioon. Ajatus "sähköisestä" kalenterista lähti liikkeelle sen jälkeen kun en ehtinyt tehdä kummitytöllemme kalenteria lähettämämme joulupaketin mukaan. Aluksi ajattelin lähettää kalenterin vain Emman äidin ja isän s-postiin. Halusin kuitenkin myös muistaa veljeäni ja siitä se sitten levisi kuin jokiseneväät! Kaiken lisäksi onnistuin sössimään ensimmäisen "luukun" lähettämisen ja kalenteri pääsi vauhtiin vasta päivän myöhässä - tekevälle sattuu!

Ajattelin myös täällä blogissa julkaista valittuja paloja noista kalenterikuvista ja niiden mukana lähtevistä jouluisista runoista, jotka eivät valitettavasti ole omaa tuotantoa vaan täysin lainatavaraa. Ensimmäisen ja toisen päivän luukusta löytyi pieni iloinen Toivo tonttunen.

Joulu oveen kolkuttaa

Kop, kop! Joulu oveen kolkuttaa.

Kop, kop! Joko sisään tulla saa?

Ei ihan vielä, nyt sytytän

vasta ensimmäisen kynttilän.

Tuula Korolainen

1. adventti

2009-11-29T23:54:00.001+02:00

Nyt sytytämme kynttilän,

se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta,

seimessä nukkuvaa.

Meillä on viikonloppuna juhlittu ensimmäistä adventtia sekä Olavin 3-vuotis synttäreitä!Unohdin illalla ottaa kuvan kyntteliköstä ja täytyi turvautua viimevuotiseen kuvaan. Kynttelikkö on sama, mutta tänä vuonna kynttilät ovat niitä siromman mallisia. Liinakin tuossa senkin päällä on vähän erilainen. Missähän tuo kuvassa näkyvä liina oikein on? Ettei vaan olisi hautautunut pyykkikorin pohjimmaiseksi...

Ostin jo viime jouluksi tälläiset numerosydämet adventtikynttilöitä varten. Ja tilasin vielä toisetkin, kauniimmat, Augustin huvilasta. Sellaiset ruskeat umpinaiset, joissa on valkoinen numero keskellä. En vaan saanut vuosi sitten aikaiseksi ostaa sopivan kokoista kynttilätarjotinta ja tänä vuonna sama juttu! Turvauduin taas tuohon perinteiseen vatiin, jossa nuo kunttilöiden paikat on valmiina. Tykkään tuosta kyllä kovasti, mutta vaihtelu voisi virkistää. Ja eipä siinä muuta, mutta jää kauniit sydämet käyttämättä! Niitä kun ei tuohon kynttilänjalkaan saa oikein kauniisti aseteltua.

Olavi tosiaan täytti jo 3-vuotta! Meillä joulukausi alkaa aina Olavin synttäreistä. Synttärivieraille tarjotaan glögiä ja torttuja. Jouluverhot ja matot on täällä kotona paikoillaan, samoin kyntteliköt. Tontut ja muut koristeet otetaan esille tosin vasta vähän myöhemmin. Sankari suostui jopa kuvattavaksi!

Meinasin ihan unohtaa, että partiolaisten adventtikalenterissa on luukut jo tästä päivätä alkaen. Onneksi Hannis muistutti blogissaan asiasta! No, saavat lapset sitten huomenna aamulla avata kaksi luukkua!

Joulu mielessä

2009-11-23T23:52:00.000+02:00

Torstaina sain vihdoin käsiini uuden ihanan joulukirjan! Kirja on Outi Loimarannan ja Marjo Koivumäen Oi ihana joulukuu, jonka tilasin kirjakerhosta ihan ikiomakseni. Kirja on ehdottomasti kaunein joulukirja, jonka olen pitkään aikaan nähnyt.

Vaikka kirjassa on ohjeita niin askarteluun kuin herkkuihinkin on se mielestäni ehdottomasti upein katselu- ja fiilistelykirjana. Toisin kuin monissa joululehdissä, tässä kirjassa joulun tunnelma rakennetaan sen perinteisen kartanojoulun lisäksi myös kerrostalokotiin. Joulunajan leivonnaisista ehdoton suosikkini on taatelikakku, josta kirjassa oli herkullisen näköinen kuva!

Olen pikkuhiljaa alkanut valmistautua jouluun tai paremminkin joulun odotukseen. Löysin muutama viikko sitten paikallisesta osto- ja myyntiliikkeestä ihania vanhoja kuusenkoristeita. Näissä on vieläkin sisällä aivan kivikovat karamellit. Nämä pääsevät ehdottomasti koristamaan kuustamme tänä vuonna punaisten pallojen lisäksi. Minusta jouluun kuuluu ehdottomasti samat koristeet vuodesta toiseen. Tapa on juurtunut minuun lapsuudenkodistani. Minulle osa joulun tunnelmaa syntyykin siitä, että tiedän löytäväni mummolan kuusesta samat koristeet, joita siellä oli jo omassa lapsuudessani.

Omaa koristevalikoimaamme olenkin joka vuosi kartuttanut ostamalla kuuseen yhden kauniin uuden koristeen. Tänä vuonna ajattelin alkaa keräämään kaikille lapsille samaan tyyliin joulukoristeita. Meillä ainakin Aino ja Olavi ovat osoittautuneet kanssani samanlaisiksi jouluihmisiksi.

Olen näitä Mailegin nissejä ihastellut monessa blogissa ja nettiputiikissa. Ehkäpä lasten joulusukista voisi tänä vuonna aattoaamuna löytyä omat tonttuset. Kuva on lainattu Mailegin sivuilta.Viikonloppuna sain vaihdettua jo olohuoneeseen jouluverhot ja keittiönkin verhot ovat viimeistelyä vaille valmiina. Kaipaisin kuitenkin vielä lisää jouluisia yksityiskohtia kotiin. Tietenkin punaisia, sillä punainen on ehdottomasti minulle SE oikea jouluväri. H&M Home -malliston joulukuvastossa oli houkuttelevia punaisia ihanuuksia ja vieläpä kohtuuhintaan. Olohuoneen tai keittiön sohvalle voisi hankkia tuon ihanan raikkaan neuletorkkuhuovan.

Ja muutamia tyynynpäällisiä...

ja vessaan muutamat pyyhkeet

ja keittiöön

Kuvat: H&M

Terveisiä Japanista!

2009-11-22T18:37:00.000+02:00

Perjantai aamuna soi ovikello puoli yhdeksältä. Lapset nukkuivat vielä täyttä häkää ja itsekin olin vielä yöpaitasillani yläkerrassa. En lähtenyt ovea avaamaan, mutta kylläpä jäi vaivaamaan kuka oven takana oli käynyt.

Postilaatikosta löytyikin sitten vastaus. Oven takana oli käyty tarjoamassa meille pakettia. Heti sisällä piti käydä netistä tarkistamassa mistä paketti oli lähetetty. Kuten vähän aavistelinkin, paketti oli lähetetty jostain ulkomailta. Lähetysten seuranta ei kuitenkaan kertonut mikä paketin lähtömaa oli, mutta veikkasin vahvasti sen olevan Japanista!

Paketti käytiinkin illalla hakemassa postista, eihän sitä mitenkään voinut koko viikonlopuksi sinne jättää. Ja Japanistahan tuo paketti oli!

Sitä avattiinkin sitten koko perheen voimin illalla saunan jälkeen. Laatikosta löytyi aimo kasa ihania herkkuja, kirje ja lahjoja. Minusta kaikista suloisin oli tietenkin Emman kirje! Iso kiitos teille rakkaat!

Tässä vielä muutama kuva Toivosta, joka on nyt lähtenyt ryömimään. Kyllä tuota konttaamistakin jo kovasti harjoitellaan. Vielä ei vaan kädet liiku ihan jalkojen tahdissa ja nenälleen mennään, mutta hauskaa on! Toivo kiittää myös kummeja hauskoista kuolalapuista, ne tulevat todelliseen tarpeeseen!

Korttitehdas käynnistyy

2009-11-20T23:55:00.002+02:00

Kuvat on saatu teetettyä, kartongit on ostettuna, leimasin testattu ja valmiina, samoin boordileikkuri. Ei muuta kuin korttitehdas pystyyn ja tuotanto käyntiin! Tänä vuonna päätin päästä helpolla ja teen kortit ihan itse, ilman lasten "apua". Vielä pitäisi päättää korttiin tuleva teksti. Olen joka vuosi kirjoittanut hyvän joulun tervehdyksen lisäksi korttiin jonkin runon. Tai siis lainannut jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä, oma runosuoni kun ei oikein syki.

Sari pyysi kuvaa tuosta boordileikkurin tekemästä reunasta ja tässä se nyt sitten on. Uskottelen kovasti itselleni ja muille, että tuota kukkaa voi pitää myös lumihiutaleena! Eikö? Olisi ehkä kuitenkin pitänyt ostaa leikkuri, jossa oli tuon piparkakkureunan lisäksi vain pieni reikä tuossa kukan tai siis hiutaleen kohdalla. Muut leikkurit tai mikä lävistäjä tuo nyt sitten onkaan, olivat todella koristeellisia ja pitsimäisiä. Joten tällä mennään näytti tuo nyt sitten kukalta tai huitaleelta!

Tuossa ensimmäisessä työpöytäkuvassa vilahtivatkin jo uudet villasukkani, joten esitellään ne nyt sitten kunnolla. En edes muista kuinka monta vuotta siitä on, kun olen edellisen kerran neulonut aikuisten villasukat. Kovin paljon ei varmaankaan mene vikaan, jos veikkaan, että siitä olisi kymmenisen vuotta. Nyt markkinoilla on aivan ihania ohuita sukkalankoja, joista saa neulottua kenkiin sopivia sukkia. Sellaisille oli tarve ja ostin kaupasta kerän Fortissima degradee -lankaa (tai jotain sinne päin, Toivo nimittäin söi vyötettä juuri tänään), jossa on mukana bambua. Päätin kokeilla sukkiin myös elämäni ensimmäistä tiimalasikantapäätä! Ja se oli helppo! Ja siitä tuli hyvä! Ei reikiä ja niin ihanan ohut ja jalkaan istuva. Oppia ja mallia otin Ullasta.

Messuostoksia

2009-11-18T23:28:00.000+02:00

Ensimmäistä kertaa lähdin messuille ostoslistan kanssa. Tai sitä listaa ei kyllä itseasiassa lähtiessä löytynyt mistään, mutta olin siis etukäteen miettinyt mitä tarvitsen ja onnistuin pysymään suunnitelmassa. Rasti seinään - ei yhtään heräteostosta!

Mukaan kotiin viemiseksi lähti neljä vyyhteä Pirkka -lankaa lasten hattuja ja lapasia varten. Ja kaksi vyyhteä hamppulankaa lahjuksia varten. Noroja hiplasin, mutta en ostanut. Ylimääräistä aikaa kun ei ole ja kalliita lankoja ei viitsi varastoon ostaa, kun entisistäkin pitäisi päästä eroon.

Fiskarsin osastolta ostin boordilävistäjän joulukortteja varten ja ohutta heijastinnauhaa ja -lankaa. Ajattelin tuosta heijastinlangasta tehdä nypläämällä lumihiutaleen oloisia heijastimia. Nyt syksyksi en edes ilmoittautunut nypläysryhmään mukaan, koska aika olisi ollut Toivolle liian pitkä olla erossa äidistä. Mutta nyt kun mennään jo kiinteilläkin ruuilla, niin mieli tekisi ilmoittautua kevääksi ryhmään mukaan.

Näiden lisäksi ostin taas Espiralin pöydästä keraamikko Nina Uschanoffin ihanaa keramiikkaa, mutta niistä ei ainakaan vielä kuvia, lahjuksia kun ovat nekin.

Uutta ilmettä

2009-11-17T23:21:00.003+02:00

Ajattelin lähestyvän joulunajan kunniaksi vähän muokata tätä blogin ulkoasua ja ilmettä. Jotenkin tuo Hannan joulukalenterin nappi tuossa sivussa innosti värin vaihtamiseen. Ripaus punaista ja uusi tausta. En kylläkään ole ihan varma siitä, onko tuo tausta hyvä, mutta kokeillaan hetki tällä.

Tuon otsikkobannerin vaihdoin jo jokin aika sitten ihan tuohon yksinkertaiseen tekstiin. Tuntui vaan niin hassulta pitää sitä tildamaista banneria, kun en noita Tilda -juttuja ole ehtinyt ommella sitten pääsiäisen. Nyt kyllä kovasti syyhyttäisi leikata muutamat tontut ja tötteröt, mutta saapa nähdä! Lasten ehdoilla tällä hetkellä noiden ompelusten kanssa mennään. Haaveena olisi saada edes ne vuosi sitten leikatut keittiön jouluiset valerullaverhot ommeltua.

Sunnuntaina kävimme äitini ja Toivon kanssa Tampereella messuilla. Ostokset ovat vieläkin eteisessä kassissa, en ole niiden suuntaan edes ehtinyt katsoa. Ainolla on kuumetta, toivottavasti ei kuitenkaan sitä sikapossua. Muutenkin on niin harmaata ja pimeää, mutta jospa vaikka huomenna ehtisi kaivaa kameran esiin!

Marraskuu alkoi

2009-11-02T17:27:00.007+02:00

Aino oli viikonloppuna ensimmäistä kertaa yökylässä, mummolassa. Hienosti oli mennyt kaksi yötä ja päivät. Kävimme eilen vauvauinnin jälkeen hakemassa Ainon kotiin ja samalla otettiin mummolan pihalla kuvia tämän vuoden joulukorttia varten.

Tämän vuoden kuvasta halusin mustavalkoisen ja sävyltään vaalean. Viimevuonna kuva otettiin illalla pimeässä ja se oli mielestäni (näin jälkikäteen ajateltuna) liian tummasävyinen. Vaikka kuvissa oli oikein kunnon lumikinokset. No, tosin silloin meillä ei vielä ollut tuota järkkäriä ja kuvat otettiin muutenkin kiireellä.

Oikein kivoja ja kauniita kuvia saatiin, vaikka alkutunnelmat oli mitä oli...

Tässä hieman tunnelmapaloja kuvaushetkestä! Sitä oikeaa, kortteihin tulevaa kuvaa en tietenkään vielä paljasta. Näiden kuvien myötä mukavaa alkanutta marraskuuta ja joulunodotusta!

Halloween vieköön

2009-10-31T23:19:00.005+02:00

En ole vielä osannut päättää pidänkö koko Halloweenistä vai inhoanko sitä. Jotenkin se tuntuu niin keinotekoiselta, mutta taas toisaalta tähän pimeään syksyyn kyllä kaivataan vähän hauskuutta ja menoa! No, tällä viikolla on meidänkin perhe päässyt osalliseksi halloweenistä, sillä lasten kerhon vanhempaintoimikunta järjesti torstai iltana lapsille halloween bileet. Ohjelmassa oli ongintaa, kauhutunneli, ilmapallodisko ja muuta kivaa. Lapset tuntuivat tykkäävän ja miehenkin mielestä juhlat olivat mukavat.

Tänään on illalla ovikello soinut muutamaan kertaan ja lapset ovat kyselleet: "karkki vai kepponen?" Ensimmäisellä oven avauksella lapset olivat pukeutuneet teeman mukaan, mutta toisella kerralla oven takana oltiin ilman asuja ja kolmannella kerralla oven takana oli naapuruston vähän isompia poikia! Onkohan tästä halloweenistä tulossa vain karkkien kerjäystä?!

Pitihän minunkin se aloittaa, kun kaikki muutkin! Puikoilla on nyt sitten Strikkelisen Baktus ja lankana Ilun värjäämä norjalainen villalanka. Tuo Baktus -huivi on tällä viikolla aiheuttanut monenlaista säpinää neuleblogeissa tekijänoikeuskysymysten tiimoilta. Muunmuassa Tikru MadeByMyself -blogista kirjoittaa asiasta.

Kuva on huono, illalla pimeässä salamalla otettu ja ei tee kyllä langan väreille yhtään oikeutta. On tuo kyllä aika puuduttavaa neulottavaa. Ajattelin jo puolen välin kohdalla pitää taukoa ja neuloa välillä jotain muuta, mutta loppuun asti kyllä tehdään kun on kerta aloitettukin. Niitä lahjuksia pitäisi pikkuhiljaa tehdä lisää ja itselleni tarvitsisin ohuet villasukat pihakenkiin. En muistakkaan koska olisin viimeksi neulonut villasukat (muut kuin pienen pienet vauvasukat)!

Rauhallista Pyhäinpäivää tai Halloweenia tai mitä sitten vietättekään!

Lokakuu

2009-10-23T18:27:00.001+03:00

Niin, on täällä vähän muutakin saatu kirppistelyn ohessa tehtyä. Tosin ainoastaan nämä lasten "uudet" jo kolmatta viikkoa käytössä olleet lapaset ovat ainoat tässä vaiheessa julkaisukelpoiset. Kyllä vaan, täällä on aloitettu pukin konttiin menevien juttujen valmistaminen. Eikä varmasti hetkeäkään liian aikaisin, jos vanhat ennusmerkit paikkansa pitävät.

Viikonloppuna istutettiin Ainon kanssa aimo kasa kukkasipuleita, tulppaaneja ja narsisseja etupihan kukkapenkkeihin. Yhteensä melkein sata sipulia! Yhdestä etupihan kukkapenkistä nimittäin nostettiin ylös melkein kaikki perennat pihatalkoiden yhteydessä. Toivottavasti keväällä tuo penkki on täynnä kauniita tulppaaneja. Uusia perennoja ajattelin katsoa tuohon penkkiin vasta sitten kesällä.

Myös kanervat ovat löytäneet oman paikkansa isoista ruukuista sisääntulon molemmin puolin. Harmikseni toinen ruukuista ei ole kestänyt kesät talvet ulkona olemista, vaan alkoi kesällä murentua pohjastaan. No, täytyy seuraavalla Ikean reissulla napata uusi matkaan. Nuo kun olivat mielestäni varsin edullisia vain 4,95 kappale.

Voihan Fantti!

2009-10-23T18:03:00.005+03:00

Viime viikot ovat kiitäneet huimaa vauhtia lähinnä kirppistelyn merkeissä. Päätin nimittäin saada tätä kasvavaa tavarapaljoutta hieman hallittavammaksi ja otin itselleni kirppispöydän tähän melkein naapuriin avautuneelta uudelta kirppikseltä. Lisäksi olin jo kesällä luvannut äidilleni, että myisin hänen puolestaan heidän keittiöremonttinsa myötä hylkäämät ylimääräiset astiat ja muut tavarat. Olenkin nyt kaksi viikkoa kantanut päivittäin vähintään kassillisen tavaraa myyntiin ja hyvin on kauppa onneksi käynyt. Nyt voisi melkein piirtää rastin seinään, sillä vanhempieni luona ei ole enää ainoatakaan minun astialaatikkoani vintissä säilytyksessä! Niistä kankaista ja langoista ja opiskelupapereista ja -töistä ei sitten tässä vaiheessa puhutakkaan mitään...

Vietimme viime viikolla Toivon kanssa oman miniloman mummolassa, Ainon ja Olavin jäädessä iskän kanssa kotiin. Ainon kanssa ollaan oltu yötä erossa toisistamme ainoastaan Olavin ja Toivon syntyessä ja Olavinkin kanssa ainoastaan silloin kun Toivo tänä keväänä syntyi. Oli kyllä ihan korkea aika pienelle irtiotolle! Toivo kyllä tuntui kaipaavan kovasti isoasiskoa ja -veljeä niiden kahden päivän aikana jotka erossa oltiin!

Kävimme Toivon ja mummon kanssa vähän ostoksilla ja tuo keltainen pyörillä varustettu norsu oli aivan pakko ostaa Toivolle! Se on jotenkin niin sympaattisen näköinen ja siinä on ripaus, mikä muistuttaa omasta lapsuudesta. Ja sen kärsä on Toivosta ihan ehdoton.

Mutta aivan paras löytö oli Tutan 50-vuotis juhlamallisto! Olen nimittäin pitkään metsästänyt kirppareilta Tutan joustofroteisia ruskeita norsupotkareita ja arvatenkin laihoin tuloksin. Muutamassa blogissa ja kerran jopa lehdessä olen niihin törmännyt, mutta omalle kohdalle ei ole sattunut - ennen kuin nyt!

Minä vuonna 1979 ja

Toivo vuonna 2009

Kuosi ei ole ihan sama, mutta sama henki niissä ehdottomasti on! Aivan ihanat! Ensimmäistä kertaa osasin muuten pukea meidän lapsille perinteiset potkuhousut

Väriä syksyyn

2009-09-25T18:21:00.000+03:00

Tällä rouvalla taitaa tällä hetkellä olla hieman liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Kaikki on levällään ja kesken, mitään ei ole aikaa tehdä ja mitään valmista ei varsinkaan synny! Turhauttavaa! Terassilla odottaa iso kassillinen omenoita hilloamista, mutta hillopurkit on loppu, keittiön sohvalla on iso kasa ommeltavaa, nurkissa pyörii matonkudepussukoita, kirpparille menevää tavaraa on myös kassikaupalla ja lastenhuoneen seinältä puuttuu vielä hyllyt ja yhdeltä seinältä on boordi irroittamatta. Tässä tätä listaa näin aluksi.

Viime viikolla mies piti vihdoin viikon kesälomaa, mutta viikko hurahti todella nopeasti, kun hoidettavia asioita oli kertynyt pitkä lista. Sain sentään ommeltua Toivolle uusia vaippoja, jotka nekin ovat olleet leikattuna jo monta viikkoa. Ne päätyivätkin heti käyttöön, enkä edes kuvaa ehtinyt ottaa.

Syksyn värit ovat kyllä niin ihania! Tykkään muutenkin syksystä, ainakin silloin kun ei sada koko aikaa. Sadekin on kyllä ihanaa, mutta ne aurinkoiset kirpeät syysaamut... Johtuneekohan tuo siitä, että olen syntynyt syksyllä?

Meillä Olavi on ehdottomasti väri-ihminen! Värien oppiminen oli todella helppoa ja värit tuntuvat olevan tärkeitä. Ainolla taas menee vieläkin välillä vihreä ja sininen sekaisin. Kyllähän Ainokin on tarkka värein kanssa, etenkin vaatteiden täytyy olla sävy sävyyn. Mutta Olavi on ihan omaa luokkaansa. Neulatyynyssä nuppineulat on Olavin käsittelyn jälkeen ryhmitelty väreittäin ja vahaliiduille kävi näin kesken piirtämisen:

Oli ihan pakko ottaa kuva, koska asetelma oli niin herkullinen. Harmikseni en onnistunut kameran ja salaman kanssa saamaan kaikkia värisävyjä toistettua. Itse olen sitä vastoin taas hieman taistellut värisävyjen kanssa. Ostin itselleni farkkuhameen kaveriksi ihanan syksyiset, poltetun oranssin väriset sukkikset ja olen etsinyt niiden pariksi huivia! Ja kyllä on ollut hankalaa. Samanvärisestä taitaa olla ihan turha haaveilla, mutta kun edes saman sävyistä ei meinaa löytyä! Höh ja pöh, ja nythän on syksy!

Syksy on tullut

2009-09-02T18:16:00.003+03:00

Illalla on jo paljon aikaisemmin hämärää. Puiden lehdet muuttavat väriään. Naapuritalon koivu, joka näkyy keittiön ikkunasta on jo melkein paljas. Aamulla ulos mennessä on ilmassa syksyn tuoksu ja kirpeys. Pyykit eivät enää kuivu kunnolla ulkona narulla. Kai se on pakko uskoa! Se on syksy nyt!

Kannettavani lopetti yhteistyönsä netin kanssa. Minä epäilen verkkokorttia, mies käyttöjärjestelmää. Tiedä häntä, ei toimi! Onneksi on varakone, jolla pääsee nettiin. Kone vaan on miehen vanha työkone, jolle ei saa tallentaa kuvia. Kuvat on siis siinä omassa ja kaikki muu varakoneella. Niinpä jää tämäkin kirjoitus kuvien osalta laihanlaiseksi. Pitäisi käydä huomenna ostamassa muistitikku, kun vaan muistaisi.

Tuossa ainoassa kuvassa on Ainon tulevan villatakin taskut! Oli pakko aloittaa niistä, kun muut langat oli vielä matkalla. Ja tietenkin oli ihan pakko kokeilla miten ne koneessa huopuu. Lankana on Sandnesin Tove ja mallina huovutettava sateenkaaritakki, joka löytyy ainakin jostain ohjelehtisestä, mutta myös viimevuotisesta Suuresta käsityölehdestä (numeroa en muista). Eivät mielestäni huopuneet tarpeeksi yhdellä kerralla. Pitää pistää uudelleen koneeseen.

Kummityttömme perheineen muuttaa tulevana torstaina Japaniin. Näimme eilen viimeisen kerran ennen heidän lähtöään. Itkuhan siinä meinasi tulla! Lähdön hetkellä ei olisi millään halunnut päästää irti, jääkää vielä hetkeksi aikaa! Pyyhitään kyyneleitä. Turvallista matkaa ja nähdään sitten seuraavan kerran teillä!

Prinsessojen askartelua

2009-08-30T19:10:00.005+03:00

Aino sai toukokuussa tädiltään nimipäivälahjaksi kirjan nimeltä Prinsessan askartelukirja. Kirjassa on monta kivaa ideaa prinsessamaisiin askarteluihin kotoa löytyvistä tarvikkeista, kuten vessapaperirullan hylsyistä, mehupilleistä ja kananmunakennoista. Mukava idea kirjalle ja mielestäni todella hyödyllistä opettaa lapsille, että kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta. Se kun ei kaikille lapsille ole nykyään mitenkään itsestäänselvyys.

Tosin kirjan ohjeita katsellessa ja tarvikelistoja lukiessa mieleeni tuli, että kuinkakohan monen kodin "perusvalikoimasta" löytyy noiden edellä mainittujen pillien, kennojen ja hylsyjen lisäksi silkkipaperia, kartonkia ja kuviopaperia kaikissa sateenkaaren väreissä. Tai erilaisia kimalleliimoja, koristenauhoja, askartelukiteitä, maaleja tai norkkoja. Meiltä noita tilpehöörejä nykyään löytyy, mutta kyllä ne on täytynyt jossain vaiheessa kaupasta ostaa.

Perjantaina askarreltiin Ainon kanssa tuon kirjan ohjeilla vessapaperihylsystä prinsessa kynäpurkki. Kirjasta löytyy pahvisia sabluunoja esimerkiksi tuon kruunun tekemiseen. Aino piirsi mallin avulla kruunun ääriviivat kartongille ja leikkasi sitten ääriviivojen mukaan. Liimaan kanssa touhuamisessa tarvitaan vielä kovasti äitin apua, mutta muuten menee jo tosi hienosti. Hiukset on tehty villalangasta ja viitta kuviollisesta lautasliinasta. Ohjeessa tuosta purkista puuttuu pohja eli pientä fiksaamista vielä vaaditaan, että kynät purkissa tulevat pysymään. Mutta hieno siitä tuli! Seuraavaksi pitää kuulema tehdä Olaville lohikäärme kananmunakennosta...

Elokuu, hiljainen kuu

2009-08-27T19:54:00.007+03:00

Elokuu alkaa kallistua loppuaan kohti, mutta täällä on ollut hiljaista. Niin ollut myös käsityörintamalla! Suurimpana syynä tähän tekemättömyyteen on varmasti ollut oman "käsityöajan" puute. Ollaan nimittäin oltu nelistään lasten kanssa kotona kolme viikkoa neljästä tässä kuussa, iskän huidellessa työmatkoilla ympäri palloa.

Ideoita on vaikka kuinka paljon, samoin tarvetta ja hinkua tehdä kaikenlaista. Myös muutama vastoinkäyminen mahtuu matkan varrelle. Saumuri päätti lopettaa yhteistyönsä kanssani juuri sopivasti kesken kestovaippojen ompeluprojektin. Hävettää ihan tunnustaa, että edellisestä huollosta ehti kulua kymmenisen vuotta, joten en ihmettele yhtään, että koneparka kaipasi pientä huolenpitoa. Onneksi paikalliseen ompelukoneliikkeeseen pääsi heti hoitoon ja koneen sain takaisin muutamassa päivässä.

Käsitöiden tekemisen sijaan olen keskittynyt vaatevarastojemme inventointiin ja setvimiseen. Päätin vihdoin luopua Ainon pieneksi jääneistä vaatteista, jotka olen kaikki säästänyt. Osa on kylläkin ollut lainassa kummitytöllämme, mutta koska seuraavaa käyttäjää ei ole näköpiirissä varasin pöydän lastenvaatekirppikseltä. Ja minkälainen määrä vaatteita onkaan neljän ja puolen vuoden aikana kertynyt! Ihan hirvittää. Mutta nyt on taas vähän enemmän tilaa. Kirppikselle lähti seitsemän isoa, siis todella isoa kassillista vaatteita.

Jotain pientä olen kuitenkin myös neulerintamalla ehtinyt tehdä. Ilmojen viilennyttyä huomasin, että Toivo on kasvanut ulos äitini keväällä tekemistä villahousuista. Tai housujen lahkeet olivat vielä ihan sopivat, mutta vyötärö oli liian matala. Purin housuista resorin pois ja neuloin vyötärölle lisää korkeutta. Tosin kiharaisesta puretusta langasta ei meinannut saada neulottua kaunista ja tasaista neulepintaa. Silmukat koukeroivat langan mutkien mukaan miten sattuu, eikä edes pesukoneessa pyöritys poistanut kaikkia kiemuroita. Mutta tulipahan näille lisää käyttöikää!

Tässä muuten vielä koko äitini neuloma setti. Varsinkin tuosta takin neulepinnasta ja väristä pidän erityisesti! Takki ja housut ovat Sandnesin Lanettia ja uskokaa tai älkää niin samaa väriä, tosin kahta eri värierää! Ero värissä on aivan valtava. Ostimme tuon takin langat ensin, mutta lankaa ei ollutkaan riittävästi koko housuihin. Tietenkään samaa värierää ei ollut enää saatavissa vaan piti ottaa mitä sai. Äitini oli ehtinyt jo neuloa housujen toisen lahkeen kokonaan, mutta purkaahan se piti kun värit olivat niin kaukana toisistaan. Eiväthän ne ihan yhteen kuuluvilta näytä, mutta eipä ole Toivo valittanut. Hyvin on unet vaunuissa maistunut tässä neulepuvussa!

Työn alla on myös pari pientä juttua, jotka ovat armottomasti myöhässä, mutta eivät kuitenkaan unohtuneet! Kärsivällisyyttä!

Varsinaisia aasinsiltoja

2009-08-01T17:21:00.004+03:00

Pääsimme eilen karkaamaan miehen ja Toivon kanssa ihan vaan kolmistaan Valkeakoskelle asuntomessuille, kun mummi ja vaari veivät Ainon ja Olavin päiväksi mökille. Tosin varsinaisesta karkaamisesta, saati mistään extempore reissusta ei ollut kyse, vaan matka vaati suurta suunnilltelua, järjestelyä ja organisointia. Mutta päästiin kuin päästiinkin katselemaan taloja.

Yksikään talo ei tehnyt sinällään suurta vaikutusta, mutta kaikista löytyi kuitenkin joitain kivoja ratkaisuja tai yksityiskohtia. Keittiöt olivat omaan makuuni turhan moderneja ja jotenkin uusissa taloissa kulkiessa alkoi yhä enemmän tuntua siltä, että vanha talo olisi sitten kuitenkin enemmän meidän juttu. Ja vaikka meillä on haaveissa se oma talo, niin nyt taisimme kuitenkin keskittyä enemmän tuon sisustuspuolen tarkasteluun, oman makuuhuoneemme remonttia silmällä pitäen. Vaikka kyllä ne unelmat ja haaveetkin taas saivat lisäpontta siipiensä alle! Minä varsinkin jaksoin ihailla (ja kadehtia) ihania kodinhoitohuoneita (ja ne tosiaankin olivat huoneita!) ja uskokaa tai älkää... pesukoneita. Upeita, uutuuttaan kiiltäviä ja hohtavia pesukoneita seitsemän, kahdeksan ja jopa yhdeksän kilon täytöllä.

Meillä, viiden hengen perheessä sitä pyykkiä kun riittää. Varsinkin kun nuorimmainen käyttää kestovaippoja, keskimmäinen kaksivuotias rakastaa yli kaiken ketsuppia ja syö ihan itse ja tuo meidän neiti on muuten vaan tarkka vaatteistaan! Ja tässä se aasinsilta: isontunut pyykkimäärä tarkoittaa myös suurempaa määrää pyykkipoikia ja se taas tarkoittaa sitä, että niille täytyi saada uusi säilytyspussi.

Piirtelin kaavan uuteen pyykkipoikapussiin ja aikaisemmin viikolla ja tänä aamuna leikkasin osat kankaasta. Leikkuuvaiheessa tuli ensimmäinen virhe ja piti vähän soveltaa. Kiireellä tekeminen kyllä yleensä aina kostautuu, se on jo moneen kertaan todistettu. Toinen ongelma tulikin sitten tuon henkarin saamisesta valmiin pussin sisään. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt väkisin tunkemaan vaan mittasin mahtuuko henkari edes pussin sisään ja eihän se olisi edes mahtunut. Pääsin sahaamaan hankarista reilun sentin pätkät pois molemmista päistä ja johan toimi. Olen tyytyväinen! Ja jatkoa seuraa kunhan ehdin.

Mutta kun...

2009-07-28T15:03:00.006+03:00

ne olivat niin edullisia ja olen tämän mallin halunnut neuloa siitä asti kun lehti ilmestyi. Mitä siitä, että olen aina inhonnut neuloa puuvillalankaa! Tai että en varmaankaan osaa tuollaista hihatinta edes käyttää. Tämä lanka on mukavan tuntuista valmiina neulepintana ja eikä sen neulominenkaan niin mahdotonta ole.

Ja kun nämä olivat vielä edullisempia, vain euron kerä. Näistä tulee aivan ihana neule Ainolle tai vaikka Emmalle. Ei näitä voinut jättää kauppaan! 13 kerää Novitan Luxus Cottonia, luonnonvalkoista, lohenpunaista, vaaleanpunaista ja vaaleankeltaista. Enkä osannut edes piilottaa kunnolla...

Kesäjuhlia

2009-07-26T18:47:00.009+03:00

Viimeisten kahden viikon aikana olemme juhlineet koko tämän kesän edestä. Hassua miten kahteen viikkoon sattui kaikki tämän kesän juhlat. Yksiäkään häitä ei edes meidän suvussa tai ystäväpiirissä juhlittu tänä kesänä, mutta muita mukavia juhlia kuitenkin. Viime viikonloppuun mahtui miehen isotädin 80-vuotis juhlat Hämeenlinnassa ja serkkuni pienen pojan kastekahvit.

Yritimme kasikymppisten jälkeen ottaa lapsista kuvia Vanajaveden rannalla, kun kerrankin oli edustavat vetimet päällä, mutta kuuma päivä ja skarppaaminen aikuisten juhlissa olivat vaatineet veronsa ja Olavi ei jaksanut keskittyä kameraan päin katsomiseen. Myös ohi ajavat veneet olivat kiinnostavampia kun tylsä kameran linssi. Näissä kuvissa on kuitenkin mielestäni hyvin nähtävissä lasten ominaispiirteet ja luonne!

Sunnuntain kastepakettiin sujautin mukaan sen toisen neulomani bambumyssyn, mutta pelkään pahoin, että myssy on saajalleen liian pieni. Kovin pieneksi mainostettu poika oli karvan verran meidän Toivoa isompi, vaikka on reilun kuukauden verran nuorempi. Tässäkin näköjään tuo koko on ihan katsojan silmissä, mutta ei voi minkään. Vähän kuitenkin harmittaa...

Naistenviikon kunniaksi ajattelin elvyttää meillä kotona lapsuudessani ollutta nimipäiväperinnettä ja koska saimme sopivasti vieraitakin, pyöräytin nimipäiväni kunniaksi mansikkakakun tuoreista mansikoista. Lapsuudessani naistenviikolla mansikkakakkua maisteltiin useana päivänä, sillä viikolle osuu kolmen serkkuni ja tätini nimipäivät! Itseasiassa tällä viikolla myös Helsingin Sanomat kirjoitti samaisesta aiheesta eli nimipäiväperinteen elpymisestä. Olen kovasti ajan hermolla.

Eilen sitten juhlittiin Ainon kummisedän nelikymppisiä Tampereen suunnalla. Että voikin olla hankalaa miettiä lahjaa 40 täyttävälle miehelle! Sain onneksi pikkulinnuilta vinkin, että juhlakalu olisi saamassa kaasugrillin synttärilahjaksi ja siitä se ajatus sitten lähti! Olen kesän aikana jossain blogissa (en valitettavasti nyt muista missä) nähnyt Marimekon Nadja -kankaasta (Iloinen takista tuttu kuosi) ommellut grillausessut ja koska kyseistä kangasta omasta laatikostani löytyi vielä sopiva pätkä, niin päätin surauttaa lahjaksi vastaavanlaisen. Nopeaa ja helppoa.Taskuun kirjailin vielä lisukkeeksi tekstin: grillimestari. Essu on yksinkertainen vyötärömalli solmimisnauhoineen. Lisukkeena todellakin tasku ja sivulla renksu työhaalarimalliin, vaikka grillipihtejä varten.

Kesähommia

2009-07-20T15:23:00.009+03:00

Kesä tuntuu etenevän kauheata vauhtia. Varsinkin, kun meidän perheessä ei ole tarkalleen tiedossa koska iskä pystyy kesälomaa pitämään ja koko kesä tuntuu menevän sitä lomaa odotellessa. Onneksi viime viikon saimme viettää lomaa! Myös vapaapäiviä olemme yrittäneet hyödyntää ja aurinkoisina päivinä olemmekin suunnanneet Renkamökille uimaan ja saunomaan lasten kanssa. Vaikka vesi ei ole edes kovin lämmintä Aino ja Olavi nauttivat uimisesta ja varsinkin Olavi rantahiekan läträämisestä.

Käsitöitä valmistuu todella hitaalla tahdilla, mutta vähän kuitenkin. Ostin käytettynä kivan punaisen imetyspuseron, jossa oli muutama valkoinen maalitahra edessä. Tahrojen päälle sommittelin ja aplikoin lintusen Tilli Mössönpojan innoittamana ja hengessä. Nähtäväksi jää kuinka tämä toistuvia pesuja kestää, sillä kankaat on kiinnitetty ihan vaan kaksipuoleisella liimakankaalla ja käsin pykäpistoilla.

Aino ilmoitti heti paidan nähtyään, että haluaa samanlaisen. Ja ihan kivalta tämä omaankin silmään näyttää. Ehkä tätä puseroa tulee nyt käytettyäkin, ainakin malliltaan tämä on todella hyvä. Tykkään erityisesti noista pienistä puhvihihoista. Se itse kaavoitettu imetyspusero on vieläkin ompelua odottavien pinossa ja taitaa siellä vielä vähän aikaa pysyäkin.

Ja valmistuivathan ne lasten päiväpeitotkin jo reilu viikko takaperin. On vaan jäänyt nekin kuvaamatta. Tein näistä tarkoituksella todella yksinkertaiset ja nopeat ommella. Ihan vaan luonnonvalkoista tikkikangasta, kulmat pyöristetyiksi ja reunaan leveätä vinonauhaa. Ainon peitossa nauha on keltainen ja Olavilla vihreä. Tosin tuo vihreä ei ole sävyltään paras mahdollinen, mutta valinnanvaraa ei ollut, joten tähän oli tyytyminen. Lastenhuoneen seinät saivat viime viikon aikana uutta maalia pintaan ja ovat nyt kauniin vihreät, sellaista omenanvihreää, vähän limeen taitettuna. Jonkun mielestä varmasti aivan kauheat, mutta minä tykkään. Ja täsmennykseksi, kaikista seinistä ei todellakaan maalattu vihreitä. Pisin seinä jäi yläosaltaan valkoiseksi ja alaosassa on edelisten asukkaiden maalaama vaaleankeltainen maali.

Ihanat pionit

2009-07-08T17:35:00.008+03:00

Pioni on ehdottomasti yksi kauneimmista kukista joita tiedän. Ja ehdottomasti myös yksi lempikukkani! Mikä tuuri meillä kävikään, kun tämän talon edelliset asukkaat olivat istuttaneet etupihan penkkiin upean vaaleanpunaisen kerrotun pionin. Se on niin kaunis! Voisin istua päivät pitkät vain sitä katselemassa. Nyt olen sitä vain muutaman kerran ehtinyt vilkaista ja napata muutaman kuvan. No, voisihan se tietenkin herättää myös naapureissa pientä hilpeyttä, jos minä raahaisin tuolin pionini eteen ja istuskelisin sitä tuojottelemassa. Muuten tuo kukkapenkki onkin aikasta kauhea, se kaipaisi kunnon harvennusta ja laittamista. En ole sille ehtinyt vielä tehdä mitään ja perennat rehottavatkin miten sattuu ja missä sattuu. Jospa sitä vaikka ensi keväänä ehtisi...

Muuten täällä ei tunnu tapahtuvan mitään. Tai oikeasti täällähän nimenomaan tapahtuu paljonkin, kokoajan, mutta mitään valmista ei saa tehtyä sitten mistään! Siitä pitävät nämä meidän pienet ihmiset kyllä huolen. Lasten päiväpeittojen reunojen kanttaaminen on ollut vaiheessa kohta kolmatta viikkoa. Imetyspaita on leikattuna, mutta ainoastaan aukkojen reunat on päärmätty. Toivon villamyssystä puuttuu nauhat ja isompia kestovaippoja pitäisi ommella. Näiden lisäksi pää pursuaa ideoita ja ajatuksia. Mutta kaikki aikanaan!

Lisää myssyjä

2009-07-04T19:13:00.007+03:00

Olihan tuo myssy sitten kokeiltava myös tuosta Novitan Bambu -langasta. Alunperin olin ostanut tämän langan tiskirättiä varten, mutta mielestäni tuo vihertävän sininen väri oli niin sopiva Toivon myssyyn, että suunnitelmat muuttuivat. Ei poikavauvan myssyn aina tarvitse olla se perinteinen ja tuttu ja turvallinen vaaleansininen. Bambun tämänhetkisestä värikartasta tosin löytyy kaunis sininenkin.

Kokeilu on tosiaan juuri oikea sana kuvaamaan tämän työn neulomista. Langan neuletiheys ei ollut lähellekkään ohjeen tiheyttä ja silmukkamäärä oli päätettävä ihan vaan "mututuntumalla". Tuo malli on nimittäin siitä hankala, että valmiin myssyn kokoa on todella vaikea arvioida työn ollessa kesken ja puikoilla. Ensimmäiseen versioon kokeilin lisäysten ja kavennusten väliin aina 14 silmukkaa. Myös noita lisäyksiä oli tehtävä monta kerrosta enemmän kuin ohjeessa tai Lanetista neulottuissa myssyissä.

Myssystä tuli juuri sopiva Toivolle. Liian sopiva mielestäni, koska vauvan päänympärys kasvaa ensimmäisten kuukausien aikana useita senttejä. Ei auttanut muu kuin vähän mallailla myssyä Toivon päässä ja miettiä mihin kohtaan ja kuinka paljon laitetaan lisää silmukoita. Päädyin lisäämään jokaiseen väliin kaksi silmukkaa paitsi tuon "etupiipan" molemmin puolisiin sileisiin osiin vain yhdet silmukat. Eli kokonaisuudessaan toiseen myssyyn tuli lisää 10 silmukkaa. Tässä molemmat myssyt rinnakkain. Tuo pienempi myssy menee purkuun ja siitä tehdään joko uusi isompi myssy tai tiskirättejä!

Toivo pääsi koekäyttämään uutta myssyään juhannuksena mökillä ja se olikin oikein mieluinen, kaikki hatut tai myssyt eivät tosiaankaan ole! Tuo puuvilla-bambu lanka tuntuu neulottuna pintana todella ihanalta, silkkiseltä. Se ei ainakaan vielä ole hiostanut ja tuntuu pitävän pään lämpimänä vähän viileämmälläkin ilmalla. Tähän olen tyytyväinen. Tosin mietin miten tuon etupiipan saisi modattua vähän lyhyemmäksi? Ainakin tästä langasta neulottuna se meinaa käytössä venyä ja tulla silmille. Mietitään ja ehkä jopa kokeillaan tulevaisuudessa.

Juhannuksena...

2009-06-25T12:45:00.007+03:00

Pakattiin torstaina auton perä täyteen tavaraa ja matkattiin Renkajärven mökille. Ajettiin illalla kotiin nukkumaan ja ihailtiin matkalla auringonlaskua. Ajattiin aamulla vesisateessa takaisin mökille, ihmeteltiin kauppa-autoa ja vietettiin aikaa sukulaisten kanssa. Syötiin ja kahviteltiin, kahviteltiin ja syötiin. Saunottiin ilman vastaa, koska kukaan ei halunnut lähteä sateessa metästä koivunoksia hakemaan. Paistettiin lettuja ja syötiin etiopiasta tuotua mangohilloa!

Kyhättiin kokko nuotiopaikalle märistä ja vieläkin märemmistä risuista ja oksista. Tuojoteltiin tulta mummin ja vaarin kanssa Toivo rintarepussa ja lasten ruokkiessa sorsanpoikasia rannassa. Ja ajettiin taas kotiin nukkumaan ja vaatteita kuivattelemaan. Kotona pestiin pyykkiä ja ajettiin kyläilemään Ainon kummeille ja taas illalla kotiin ja aamulla takaisin aurinkoiselle mökille.

Nautittiin aurinkoisesta sunnuntaista grillaten, mattoja pesten, kalastaen ja saunoen. Järveen en uskaltanut, se verran kylmää oli vesi - sauna taas sitäkin kuumempi! Ei yhtään käsitöitä, mutta käsillä kuitenkin töitä. Märkiä ja kuraisia vaatteita ja saappaita. Hyttysenpuremia kaikilla. Kotiin päin ajellessa taivas selkeni. Kaikenkaikkiaan ja loppujen lopuksi hyvä Jussi!

Missä kesä on?

2009-06-17T17:34:00.006+03:00

Aurinko paistaa ja ei paista. Sataa vettä ja ei sada. Mutta ihan varmaa on, että silloin kun ei sada niin ainakin tuulee niin että tukka meinaa lähteä! On tämäkin taas kesä. Koska aurinko ei ulkona paista täytyi sisälle edes saada jotain aurinkoista, joka tuo hyvää mieltä.

Osto- ja myyntiliikkeestä löytyi viikonloppuna ihana Arabian vanha kukallinen kuppi ja lautanen. Olisikohan tuo nyt sitten voikukka, mutta aurinkoinen se ainakin on. Tästä tulee varmasti suosikki teekuppini. Tai jos ihan totta puhutaan, olen tuota kuppia katsellut jo talvella, mutta nyt pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta! Myös muutaman muun ihanuuden löysin, niistä myöhemmin lisää.

Myös tällainen ihme on tapahtunut, sain ensimmäistä kertaa Saintpaulian eli Paavalinkukan kukkimaan uudelleen! Tosin minulla ei varmaankaan ole suurta osuutta tai arpaa tähän kukkimiseen, niin vähäisellä hoidolla nämä kukat ovat olleet. Taitaa vaan tuo paikka ikkunalla olla hyvä ja kastelun riittävän harvakseltaan tapahtuvaa. Mummoni ikkunalaudalla sitä vastoin nämä kukat tuntuivat kukkivan aina! Niitä oli ainakin kymmenkunta eriväristä liilaa ja vaaleanpunaista ja ne todellakin kukkivat. Jotenkin Saintpauliasta tulee aina mummola mieleen. Nyt sitä mummolatunnelmaa on taas pieni pala lisää täällä meidänkin kotona.

Juhlakolttuja

2009-06-11T19:19:00.012+03:00

Meillä vietettiin viikko sitten kastejuhlaa ja pikku-ukkeli sai nimekseen Toivo Urho Aukusti! Toivo sai kummeikseen minun veljeni ja hyvät ystävämme. Toivon myös kastoi hänen oma kumminsa. Itse kastetilaisuus kirkossa oli todella mukava ja lämminhenkinen, oltiinhan koolla ihan vain "omalla porukalla" kastepappia myöten!

Toivon kastepukuna oli mieheni äidin puolen suvun kastepuku, jossa on tiettävästi kastettu ensimmäisenä juuri mieheni Veikko-vaari. Puvulla on siis ikää lähemmäs 80 vuotta! Myös Antti ja meidän Olavi on kastettu tuossa puvussa. Koska puvulla on jo reilusti ikää se on hiutunut todella ohueksi ja hauraaksi. Ajattelin jo Olavin kasteen jälkeen, että pukuun pitäisi tehdä jonkinlainen vuori, jotta se kestäisi vielä tuleviakin käyttöjä. En vain silloin saanut aikaiseksi sellaista tehdä, mutta nyt se on kyllä toteutettava. Ihan pelotti pukea kastepukua Toivon päälle kirkossa! Nyt vaan pitäisi jostain löytää ohutta puuvillaa. Mutta kaunis tuo puku on, ihanan pelkistetty.

Itsellenikään en lähtenyt ostamaan saati tekemään mitään uutta vaatetta, vaan käyttöön pääsi mekko, jonka olen tehnyt kolme vuotta sitten mieheni siskon häihin. Odotin silloin jo meidän Olavia, joten mekko on lievästi mammamallia. No, koska tässä ei nyt vielä ihan missimitoissa olla niin tuo mekko oli oikein passeli. Kerrankin sai syödä kakkua ilman että vaatteet alkaa heti kiristää!

Tykkään muutenkin tästä mekosta kovasti ja oli kiva saada sille toinenkin käyttökerta. Mekko on silkkiä ja siinä ei ole edes vuorta, vaan se on kivan kevyt. Mekon yläosa on leikattu täysvinoon ja tuo pääntie laskeutuu kivasti poimuille kun mekko on päällä. Olen miettinyt, että tuon mallisen mekon voisi tehdä juhlakäyttöön ilman tuota "mahavaraa". Mekon rintamuksessa minulla oli viime talven nypläystunneilla tekemäni ruusurintaneula.

Ilu kirjoitti viikolla blogissaan kuulleensa, että lapset ovat vain 30% niin söpöjä kun omat vanhemmat ajattelevat! Oikein kävi naurattamaan, kun minusta nämä meidän tenavat olivat ainakin kastejuhlaan puettuina aivan syötävän suloisia! Mutta niinhän sen kuuluukin olla, ne kun on niitä omia ja kaikkein rakkaimpia...

Tildatilkkuja

2009-06-10T16:36:00.005+03:00

Koska uusia valmiita töitä ei nyt ole näytettäväksi niin esitellään sitten näitä vanhoja. Tässä yksi, jota en ole vielä ehtinyt esittelemään, vaihtojuttuja tämäkin taas kerran. Tildafoorumilla nimittäin ideoitiin kevään mittaan vaihto, jossa tarkoituksena oli tehdä jokaiselle vaihdossa mukana olevalle tilkkublokki. Tilkussa piti olla jokin Tilda "hahmo" tai aihe aplikoituna ja oma nimimerkki. Näistä tilkuista voisi jokainen koota mieleisensä tildaystävistä muistuttavan peiton tai muun työn. Yhtenä kriteerinä oli, että tilkkujen värimaailma olisi vaalea ja tildamainen ja aplikaatiot aidoista Tildakankaista. Jokaisen oli tarkoitus tehdä tilkuista omansa näköisiä ja parhaan kykynsä mukaan. Tilkun kooksi sovittiin 20x20 + saumanvarat.

Tässä vaihdossa oli onneksi muitakin ensikertalaisia tilkkuilijoita mukana itseni lisäksi. Silti oli todella epävarma olo tilkkujen tekemisen suhteen ja kynnys niiden lähettämiseen tosi korkealla. Ajattelinkin tilkkuja suunnitellessani ja tehdessäni, että vaikka viime jouluinen kalenterivaihto oli isompi ja haastavampi vaihto, niin sen kanssa minulla oli ainakin kymmenen kertaa varmempi olo. En osannut edes valita vain yhtä "aihetta" vaan tein kolmea erilaista tilkkua. Mukikuvion löysin pääsiäiskirjasta, talo ja ruukussa oleva puu ovat Talopeitosta (en nyt muista missä kirjassa tuo talopeitto on).

Kuviot kiinnitin pohjakankaaseen kaksipuoleisella liimaharsolla ja sen jälkeen huolittelin reunat käsin pykäpistoin. Vaikka kuviot olivat suhteellisen pieniä, sai tuohon huolitteluun menemään uskomattoman paljon aikaa. En kuitenkaan uskaltanut alkaa kokeilemaan reunojen huolittelua koneella, vaikka koneestani tuollainen pykäpiston näköinen ommel löytyykin. Yleensä nuo kiireessä tehdyt kokeilut epäonnistuvat totaalisesti. Vähintäänkin kone olisi vetänyt sisuksiinsa yhden tilkuista tai tehnyt biljardipallon kokoisen syttyrän, jonka olisi joutunut leikkaamaan irti koneesta! Ei kiitos! Ja eipä noiden kuvioiden leikkaaminenkaan tuosta liimaharsosta kaikkein nopeinta ollut - varsinkaan kun kaikki talon sakset ovat taas muuta kuin teräviä.

Tuon nimimerkkini luonnostelin ihan lyijykynällä suoraan tilkkuun ja muliinilangalla tikkipistoilla sen ompelin/kirjoin. Oma suosikkini noista tilkuista on varmaankin tuo ruukkupuu, se on jotenkin kivan yksinkertainen. Vaikka meillä sairastettiin oksennustautia tilkkujen lähetysviikolla sain ne kuitenkin ajoissa tehtyä ja olin niihin tyytyväinen, parhaani tein ja parempaan en olisi pystynyt.

Todella hauskoja ja erilaisia tilkkuja tulikin sitten postipojan matkassa takaisinpäin! Kiitos ihanille tildaystäville! Peiton olen niistä suunnitellut tekeväni jahka aikaa ja innostusta moiseen taas löytyy. Muutamia tilkkuja täytyy varmaankin tehdä itse lisää, että peitosta tulee hyvän kokoinen.

Myssyjä ja purkutuomioita

2009-06-08T19:08:00.008+03:00

Jotain pientä neulomusta on saatu täälläkin viime viikkoina tehtyä. Törmäsin nimittäin jo talvella monessakin eri neuleblogissa aivan ihanaan vauvan myssyn ohjeeseen ja sellainenhan oli meidänkin tulokkaalle tietysti neulottava. Myssy on nimeltään Sweet baby cap ja se vaikutti paremman malliselta kuin perinteinen siksak -mallilla neulottava myssy. Ja taas kerran mallin saumattomuus viehätti erityisesti, eipähän ole pienen päätä painavia saumoja myssyssä.

Ja eipähän tämäkään neuleprojekti heti alussa ihan putkeen mennyt. Halusin kesää ajatellen tehdä myssyn tuosta ihanasta pätkävärjätystä Lanetista, mutta minulla ei ollut hajuakaan millä silmukkamäärällä myssy kannattaisi tehdä. Ensimmäisen yritelmän aloitin ohjeen silmukkamäärällä, mutta hyvin pian huomasin, että myssystä oli tulossa valtava, vaikka lanka on todella ohutta. Eikun purkuun ja silmukoita vähemmän seuraavaan. Tuon kakkosversion tein ihan valmiiksi asti ja sitä sitten päästiinkin melko pian kokeilemaan aidon mallin päähän. Ja sekin todettiin reiluksi! Vielä samana iltana kun sairaalasta kotiuduttiin aloitin kolmannen version neulomisen taas pienemmällä silmukkamäärällä ja tästä kolmannesta versiosta tuli hyvä vastasyntyneelle. Ja tietenkään myssyä ei tullut kuvattua silloin vastasyntyneen päässä vaan vasta nyt kuusiviikkoisena kun se on jäämässä jo pieneksi.

No, seuraavaksi käyttöön pääseekin tuo kakkosversio, joka on vielä päättelyä ja nauhoja vailla. Tästä kuvasta näkee hyvin myssyjen kokoeron. Tuossa pienemmässä on aina lisäysten ja kavennusten välissä vain yksi silmukka vähemmän eli koko ympäryksessä on kuuden silmukan ero.

Tähän loppuun vielä kuva purkutuomion saavasta villatakista, jota aloin neuloa aivan summan mutikassa, kun piti joku työ saada mukaan sokerirasitukseen. Tässä takissa ei taida olla muuta hyvää kuin nuo raglankavennukset! Mittasuhteet on muuten ihan pielessä, takki on liian leveä ja lyhyt, hihat liian pitkät ja kapeat ja resorit rumat. Miksiköhän tämä piti mennä ihan päättelemääkin? Lanka on kyllä ihanaa ja tuo väritys todella mieluinen. Pitäisiköhän tästä langasta kuitenkin tehdä pusero?

Uutta elämää ja toinen nuttunen

2009-05-21T15:45:00.002+03:00

Päivät kuluu huimaa vauhtia ja kesä kolkuttelee ovella. Terassin edustalla kukkii tulppaanit ja puissa on jo huikean kokoiset lehdet. Meidän perheeseen uusi vauva toi kevään tullessaan. Aamuyöstä sairaalaan lähtiessämme oli vielä pakkasta ja kotiin tultuamme pari päivää myöhemmin olikin lämmintä jo toistakymmentä astetta.

Uusi pieni ihminen ja nämä kaksi isompaa sisarusta ovat viime viikkoina pitäneet huolen siitä, että äiti ei ole ehtinyt pahemmin käsitöiden saati tämän blogin pariin istahtamaan. Vaikka vauva onkin ollut todella helppo ja tyytyväinen tapaus, vaatii tämä arki kolmen pienen kanssa oman harjoittelunsa ja totuttelunsa. Muutaman neulemyssyn ja kestovaipan olen sentään saanut tehtailtua ja kutsukortit kastejuhlaa varten. Myös muutama vanhempi juttu on jäänyt "kirjaamatta" ylös.

Tässä olisi yksi sellainen esittelemättä jäänyt tekele. Tämän nuttusen sai lahjaksi kummityttömme huhtikuun alussa syntynyt pikkusisko. Malli on sama kuin siinä ruskeasävyisessä ja lankakin samaa Woolin neliraitaa. Tähän versioon kokeilin erilaista kääntymistä noissa lyhennetyissä kerroksissa, mutta en ole niihin vieläkään täysin tyytyväinen. Neuloin tämän nuttusen pikavauhtia muutamassa päivässä ennen pääsiäistä viemiseksi, mutta sattumien summasta emme päässseetkään näkemään uutta tulokasta pääsiäisreissulla ja nuttu päätyi uudelle omistajalleen vasta hänen kastejuhlaansa 2.5!

Jo viikon vanha!

2009-05-01T17:47:00.000+03:00

Viikko sitten 24.4 klo 6.22 meille syntyi toinen poika! Vauhdilla halusi tämä kaveri maailmaan tulla, hyvä että sairaalaan ehdittiin. Kaikki kuitenkin meni todella hyvin ja jo sunnuntaina päästiin kotiin. Nyt ollaan sitten ihmetelty tätä uutta elämää puolin ja toisin. Aino ja Olavikin ovat olleet pikkuveikasta innoissaan. Olavi omalla pidättyväisellä tyylillään, Aino taas kokoajan hellimällä. Juu, onnellisia ollaan!

"Taivaan Isä,

Siunaa lasta,

hän on pienenpieni vasta.

Anna enkeleitä,

rakkaudella peitä!"

Kevät tulee

2009-04-18T16:56:00.004+03:00

Kevät tulee vauhdilla ja kukkapenkistä puskee esiin krookuksia, helmililjoja, tulppaaneja ja vaikka mitä. Aurinko on monena päivänä paistanut todella upeasti ja lapset tykkäävät leikkiä ulkona. Äiti puolestaan ihailee kukkiaan ja napsii niistä kuvia. Näistä krookuksista onneksi tuli napattua muutama kuva torstaina, sillä perjantai aamuna ei kukista ollut jäljellä enää mitään! Pupun pentele oli yön aikana käynyt syömässä koko komean krookuspenkin maata myöten sileäksi. Viime keväänä tuo pieni ahmatti oli sen verran ajoissa liikkeellä, että kukat oli syöty vain puoleen väliin asti aivan nuppuvaiheessa ja ne avautuivat sitten hivenen typistettyinä. Nyt sai pupu kunnon saaliin ja toivottavasti kamalat mahanpurut tuollaisesta ahmimisesta!

Heräsin tällä viikolla oikein kunnolla siihen ajatukseen, että ihan kohta meitä on ihan oikeasti viisi! Vauvan sänky on vielä laittamatta, hoitopöytä toimii epämääräisenä pyyhkeiden ja muun tavaran säilytyspaikkana ja vaikka kuinka paljon kaikenlaista pientä on vielä kesken. Suuren kestovaippa -urakan sain kuitenkin valmiiksi eilen illalla. Tai siis neppareita vaille valmiiksi! Nyt pitäisi vielä löytyä jostain se aika, että vaipat kävisi nepittämässä. Flanelliset sisävaipat täytyy vielä nepityksen jälkeen surauttaa saumurilla ympäri, mutta sen on nopeasti tehty.

Kirjekyyhkynen matkaan

2009-04-17T10:48:00.001+03:00

Tilda-addiktilta toiselle kiertävä kirjekyyhkynen pääsi täältä meiltä matkaan uudistuneena juuri ennen pääsiäistä. Suunnakseen se otti Itä-Suomen ja Williksen. Mukaansa lintu sai upouuden kotipöntön ja pientä viemistä Willikselle. Lintua vähän hävetti lähteä matkaan ilman jalkoja ja sen tähden sen posket punottavat aikasta helakasti. Totuus on, että minun varastoistani ei löytynyt sopivan vahvuista rautalankaa jalkojen vääntämiseen. Willishän voi halutessaan tökätä linnun vaikka tikun nokkaan istumaan.

Pääsiäisen puuhasteluja

2009-04-14T12:18:00.004+03:00

En ottanut minkäänlaista neuletyötä mukaan mummolaan lähtiessämme pääsiäisen viettoon. Mutta niinhän siinä kävi, etten yksinkertaisesti osaa olla tekemättä mitään. Onneksi äitinikin neuloo ja hänellä on myös oma pieni lankavarasto. Pengoin lankakeriä ja silmiini osui sinikirjava Regia Galaxy -nöttönen, josta äitini täksi jouluksi neuloi lahjasukat miehelleni. Lankaa oli juuri sen verran, että arvelin sen riittävän pieniin vauvan sukkiin. Ja eikun silmukat puikoille. Aluksi sukasta tuli aivan liian suuri ja se menikin kantapään jälkeen purkuun. Toinen versio pienemmällä silmukkamäärällä osoittautui hyväksi ja sukat valmistuivat nopeasti. Lankakin riitti juuri ja juuri, jäljelle jäi alle kolmemetrinen pätkä. Kokonaiskulutus näihin pukkuruisiin sukkiin 19g.

Sukkien valmistuttua etsin korista toisen jämälangan, Novitan Nallea syksyvärityksellä. Tästä kerästä äitini on neulonut sukat itselleen. Tässä kohtaa on ihan pakko mainita, että hänen edelliset kotisukkansa olivat minun viidennellä luokalla tekemäni ensimmäiset kunnolliset (lue: onnistuneet) villasukkani, jotka nyt tämän talven aikana kuluivat pohjista puhki. En ole katkera mutta kuitenkin! Olisihan se ollut ihan kivaa säästää ne sukat vaikka jälkipolville tai edes itselle muistoksi.

Mutta takaisin asiaan. Tämä keränloppu suorastaan huusi päästä Olavin lapasiksi. Varmaankin siitä syystä, että Olavin keväthaalarissa on kahta eri murrettua vihreää, oransseilla tereillä maustettuna. En edes yrittänyt tehdä lapasista samanlaisia, erottahaan nuo pariksi muutenkin! Olavista nämä ovat tosi hienot ja pääsivät päättelyn jälkeen heti käyttöön. Ja mikä siinä onkin, että nuo omat jämälangat ei houkuttele yhtään, mutta äitini varastosta löytyy aina jotain sopivaa!

Myös veljeni vanha säkkituoli pääsi uuteen käyttöön monen vuoden vintissä lojumisen jälkeen. Tein nimittäin itselleni (ja vauvalle) ensimmäisen imetystyynyni. Olen Ainoa ja Olavia aikanaan imettäessäni tälläistä kaipaillut ja nyt oli korkea aika tehdä asialle jotain. Halusin juuri tälläisen sirpin mallisen tyynyn ja löysinkin netistä Huvitutin sivuilta ohjeen, jota muokkasin itselleni mieluisaksi. Tyynyn päällisen ompelin laminoidusta puuvillasta ja täyte on tosiaan vanhan säkkituolin sisuksista styrox- rouhetta. Tyynyssä on tuolla ulkokaarella vetoketju, jonka kautta täytteen määrää on helppo säätää. Tyynyn päälle pitäisi vielä ommella pari tyynyliinaa, joita voi sitten tarvittaessa pestä.

Pääsiäinen

2009-04-13T10:48:00.000+03:00

Pääsiäistä vietettiin mummolassa rauhallisissa tunnelmissa. Viikonlopuksi luvatut hienot, aurinkoiset ulkoilukelit eivät osuneet meidän kohdallemma, tosin ulkoilut olisi jääneet ulkoilematta joka tapauksessa, sillä lapset olivat vuorotellen kuumeessa. Siispä tyydyimme sisäleikkeihin ja yhdessä olemiseen. Aika monta kirjaakin tuli lapsille luettua. Onneksi mummolassa on aikamoiset määrät minun ja veljeni vanhoja lastenkirjoja.

Nappasin kuvan kymmenisen vuotta sitten tekemistäni päällystetyistä koristemunista ja minun ja veljeni pääsiäispupusta ja kukosta. Nämä kaverukset toivat meille aikoinaan virpomispalkat pääsiäisenä. Pupu on oikeasti niinkin vanha, että se on ollut aikanaan äitini pääsiäispupu hänen lapsuudessaan. Noita koristemunia on äidilläni enemmänkin, jotenkin ne vaan aina hävisivät tuosta pöydältä prinsessaleikkien aarteiksi.

Pääsiäiskorttiaskartelua

2009-04-13T10:46:00.000+03:00

Ainon kanssa askarreltiin yhdessä pääsiäistervehdyksiä ystäville ja sukulaisille lähetettäviksi. Äitin tehtävänä oli piirtää kartongille ja huovalle ääriviivat ja Aino sitten leikkasi kaikki kappaleet. Liimausta tehtiin sitten yhteistyössä, jostain kumman syystä. silti ainakin äidin sormet olivat liimasta tönkkönä! Tiput viimeisteltiin oransseilla kartonkinokilla ja kokonaisista mustapippureista liimatuilla silmillä. Tipujen silmät tosin ainakin osittain kokivat kovia postimatkan aikana. Ainakin mummolaan saapui perille silmätön tipu, sillä ilmeisesti postin lajittelukone oli ajanut pippurit murskaksi. Eipä tullut mieleen kortteja askarrellessa. Naapureille tehtiin tipun malliset kortit, jotka pudotettiin suoraan postilaatikoihin pienten namitervehdysten kanssa.

Perjantaipostia

2009-04-10T21:17:00.001+03:00

Mutta ei kuitenkaan tämän Pitkän,perjantain vaan viikko sitten tulleita. Foorumin pääsiäispupuvaihdon Pupunen saapui meille Kaislalta ja sai kovasti haleja osakseen. Aino kiikutti pupua koko päivän mukanaan ja sen takia en saanutkaan pupuneitoa heti kuvattavaksi. Pupulla oli aivan ihana mekko, jonka etumuksessa tavallisen neliskanttisen lapun tilalla oli sydämen mallinen "lappu", aivan ihana idea ja muunnos perinteisestä mallista.

Myös Biibun liikkeelle laskema Tilda -kirjekyyhkynen laskeutui meille samana päivänä Isosiskon lähettämänä. Postinjakajatäti toikin meidän päivän postit ihan kotiovelle saakka, koska ne eivät olleet mahtuneet laatikkoon - eikä muuten ollut ensimmäinen kerta! Todella hyvää palvelua, siitä kiitos ja kukkanen postinjakajallemme!

Lintunen toi mukanaan pesämökin, vähän namia ja ihanan Tilda -mansikan. Mansikasta ajattelin tehdä rintaneulan. Isosisko oli tehnyt Lintuselle aivan ihanat jalat rautalangasta.

Tällainen pupu lähti vaihdossa Kaislalle. Vartalo on tehty pellavasta, samoin mekko ja hattu. Pupun ohje on Tilda kevätkirjasta ja tämä on se isompi pupu. Ilman kommelluksia ei tämäkään ompelusprojekti sujunut. Olin leikannut tuon hatun sekä tuosta pellavasta että tuosta samasta ruusukankaasta kuin pupun housut. Tarkoitus oli tälle pupulle tehdä se kukallinen versio, mutta kiireessä onnistuin ompelemaan hattukappaleet päällekkäin eli nurja puoli toisen kappaleen oikeaa puolta vasten! Enkä viitsinyt purkaa, tuli nimittäin ommeltua todella pienellä tikinpituudella. Kyllä harmitti! Olisi ollut mukavaa laittaa pupulle kukallinen hattu, mutta aika ei antanut periksi leikata hattua uudelleen. Pupun mekossa on aplikoitu sydän ja helmassa pitsi, itseasiassa samaa pitsiä kuin Kaislan tekemässä mekossakin. Itse kyllä tykkään todella paljon tuosta yksivärisestä pellavasta. Toivottavasti pupu oli saajalleen myös mieluinen.

Pääsiäisviemisiksi pupu sai mukaansa kimpun pajunoksia ja huovutetun munan, sekä pussillisen namia. Tuon munan tein edellisvuotisten tapaan hahtuvalangalla päällystäen. Tällä kertaa tosin kehitin työtapaa sen verran, että pistelin hahtuvaa huovutusneulalla styroxmunaan kiinni ja heitin vasta sen jälkeen pesukoneeseen pesupussissa huopumaan lopullisesti. Huomattavasti helpompaa kuin viritellä lankaa munan ympärille pesun ajaksi kuten viime vuonna tein.

"Äiti, eikö sulla ole jo aika monta tollasta?"

2009-04-06T14:57:00.004+03:00

Onhan niitä jo kolme valmista, mutta kyllähän niitä tarvii olla paljon enemmän. Siis näitä neulottuja rättejä. Varsinkin, kun en ole vielä saanut selville mikä materiaali on käytössä paras. Tai mikä malli tai neulepinta. Ja muutenkin nämä ovat kivoja välipalatöitä! Ei tarvitse edes kauheasti seurata mitä neuloo, senkun vaan tikuttaa eteenpäin.

Palmusunnuntai

2009-04-05T15:15:00.004+03:00

"Virvon, varvon vitsasella, kosken kevätpajusella,

terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen,

onnea oksalla tällä!"

Meillä on tänään pyörähtänyt tuossa ovensuussa muutamia pikku noitia ja myös meidän lapset ovat muistaneet naapureita koristelluilla virpomisvitsoilla. Meidän oksat koristeltiin tänä vuonna vain höyhenillä, sillä kreppipaperit oli taas laitettu viime pääsiäisen jälkeen niin hyvään talteen, ettei tämä äippä niitä nyt tähän hätään mistään löytänyt.

Ainon kanssa askarreltiin myös pääsiäiskortteja ystäville ja sukulaisille lähetettäviksi, niistä kuvia kunhan ovat valmiina. Aikaisemmin tällä viikolla vaihdoin ovikranssimme koristeet keväisemmiksi ja tälläinen oli lopputulos!

Keskeneräisiä kasoja

2009-03-18T20:35:00.000+02:00

Meidän iskä on taas reissussa! Tämän pitäisi onneksi olla viimeinen reissu ennen vauvan syntymää. Se, että olen kahden lapsen kanssa kolmestaan kotona tarkoittaa myös sitä, että suurinpiirtein kaikki käsityöt seisovat odottamassa aikaa parempaa. Ainakaan mitään pitkäjänteisempää ei pysty tekemään, ainakaan ompelukoneen ääressä. Talo onkin täynnä keskeneräisten töiden kasoja, joista vuorotellen saa muutaman piston tai silmukan tehtyä.

Muutenkin alkaa olo olla jo tukala ja väsynyt. Kumartelu ja tavaroiden poimiminen lattialta ovat yhtä tuskaa. Selkää särkee ja lonkkia kolottaa. Pikku kaveri masussa ilmoittelee aika-ajoin olemassaolostaan autuaasti jalkojaan oikoen ja äiti haukkoo henkeä. No, totesihan tuo neuvolan tätikin, että alkaa tämä meidän Toivo-Kirsikka (Ainon antama nimi) olla jo aika hyvän kokoinen näille viikoille - tiedetään ja varsinkin tunnetaan!

Muutamat foorumin vaihdot pitäisi saada tämän kuun aikana tehtyä. Silityslaudalla odottelee tilkkuvaihdon tilkut jatkotyöstöä ja onpa joukkoon eksynyt yhdet silitystä kaipaavat pupunkorvatkin. Pupun vartalo puolestaan odottelee keittiönpöydän kulmalla täyttämistä...

Ainon tuolilta löytyy keskeneräinen tiskirätti, tällä kertaa Novitan uudesta ekopuuvillasta helmineuleisena. Ensimmäinen tiskirättini (se vaaleanpunainen bambuinen) osoittautui varsin toimivaksi ja päätin testailla rätin toimivuutta erilaisilla langoilla. Tämä vaalea beige onkin jo sarjan kolmas rätti! Tuossa välissä ehti valmistua vaaleanvihreä rätti Anttilasta ostetusta tarjouspuuvillalangasta, Vaakatilkun tapaan neulottuna ja lankaa kului tasan 25g eli puoli kerää. Ja siitä kestovaippakasasta ei tässä yhteydessä puhutakkaan...

Omat lapaset

2009-03-17T10:41:00.002+02:00

Omat lapaset tuosta punaruskeasta hahtuvasta valmistuivat todella nopeasti. Tein varteen 2o2n resoria ja kämmenosan ilman peukalokiilaa eli todella yksinkertaista. En edes yrittänyt saada lapasista samanlaisia vaan aloitin toisen siitä mihin toinen loppui. Lankaa lapaset söivät 56g ja ne ovat kivan kevyet. Sopivan, kevyen huovutuksen lapaset saivat pesukoneessa 40asteen hienopesussa kera muutaman huonosti huopuneen hahtuvalisäimun ja niiden tästä samasta langasta neulottujen pitkälahkeisten pöpien.

Seuraavat housut uunista ulos!

2009-03-10T22:48:00.004+02:00

Pöpät nro 3 valmistuivat aamupäivällä. Ihan ei 49g kiekonjämä riittänyt koko housuihin vaan jatkoksi oli kaivettava omasta varastosta meleerattua vaaleansinistä. Mainittakoon, että lankavarastoni keveni näiden housujen myötä peräti 10g eli kokonaiskulutus näihin housuihin oli 59g. Tähän housumalliin olen aivan ihastunut, toivottavasti ovat hyvät myös käytössä. Sen verran olen alkuperäistä ohjetta modifioinut, että teen tuosta haarakiilasta hieman korkeamman neulomalla kiilan alussa muutaman välikerroksen enemmän lisäysten väliin.

Ja niinhän siinä kävi, että kun housut putosivat valmiina puikoilta aloitin samantien omien lapasteni neulomisen. Sen verran aivotonta neulomista nämä ovat olleet, että samaan aikaan voi leikkiä lasten kanssa esimerkiksi junaradalla. Tosin lattialla istuminen ei ole tämän masun kanssa enää kovin mukavaa saati lelujen kerääminen.

Äitini toi toissaviikolla lapsille tuliaisena askartelulaatikot, joiden sisällä oli vaikka minkälaista tilpehööriä. Arvatenkin ne ovat olleet mitä suurimmassa suosiossa! Olavikin (2v 3kk) oppi pujottamaan helmiä ohueeseen pyöreään kuminauhaan, aika taitavaa, ainakin näin äidin mielestä. Minäkin sain oman laatikon, tyhjän tosin, mutta sitäkin ihanamman! Itse en ole tätä raaskinut ostaa, mutta monta kertaa olen sitä katsellut ja hypistellyt, kiitos äiti!

Lisää hahtuvaa

2009-03-09T23:21:00.000+02:00

Minua vaivaa tällä hetkellä melkeimpä maaninen hahtuvalankojen neulomisvimma. Tuntuu kuin kaikki talon hahtuvat olisi nyt kertaheitolla saatava neulotuksi. Tai tarkemmin ottaen tämän talon hahtuvat eivät ole paljoakaan kuluneet vaan kevennystä on kokenut äitini hahtuvalankavarasto. Tunnustettakoon nyt kuitenkin, että suurin osa niistä on ollut minun vanhoja hahtuviani, jotka ovat olleet sijoitettuna tai "lainassa" äidilläni.

Tuntuu siltä, että käsien olisi käytävä kokoajan ja kun tekeillä ollut työ valmistuu alkaa seuraava jo hakeutua puikoille. Aloitin neulomaan kolmansia Pöpiä meleeratun sinisestä hahtuvakiekon jämästä, josta äitini on toissatalvena tehnyt minulle ja veljen vaimokkeelle lapaset. Nuo Pöpät valmistuvat onneksi todella vauhdilla ja ovatkin mitä mainiointa välipalaneulottavaa, Olavin Tomten nimittäin odottelee kassissa raitainspiraatiota...

Sunnuntaina sain vihdoinkin aikaiseksi saumuroida kankaiden reunoja pesukonereissua varten. Tulin lauantaina ostaneeksi lasten pussilakanoihin ihania kuviollisia lakanakankaita ja Kangastukku.comista tilaamani kestovaippaflanellitkin oli vielä kutistamatta. Samalla saumuroin ison kasan Tilda -kankaitani pesua varten. Olen nimittäin mukana foorumin muistotilkkutäkin keräysringissä ja tarkoitus olisi tehdä kymmenen tilkkublokkia muistoksi tildaystäville.

Ainon bambuneule

2009-03-08T18:42:00.000+02:00

Aivan ihanaa olla taas kotona! Kyllä se oma koti vaan on paras paikka. Viikko mummolassa vierähti onneksi nopeasti, mutta vaikka mummola onkin oma lapsuudenkotini, niin ei se ole kotini enää. Olo oli kuin kylässä, vieraassa paikassa. Oli jotenkin hassua huomata, että vaikka harva asia vanhassa kodissa on muuttunut, niin tunnetasolla muutos on todella suuri. Nurkista löytyy vieläkin vanhoja tavaroitani, sellaisiakin joita pitäisi jonain päivänä siirtää tänne omaan kotiin.

Ainon Sirdar Babybamboo -langasta, neulottu takkikin on ollut valmiina jo pari viikkoa ja Ainon itse nappilaatikosta valitseman napinkin sain viime viikolla ommeltua paikoilleen. Neuleen kuvaaminen onkin ollut sitten se vaikea juttu! Neiti ei malta olla paikallaan sen vertaa, että saisi napattua edes jokseenkin kelvollisia kuvia. Lisänä vielä se, että sisällä on liian pimeetä ja kamera aivan uppo-outo! Onneksi perjantaina paistoi aurinko ja mummolan pihamaalla sain napattua muutaman kuvan.

Tästä tuli kyllä kiva takki, vaikka ohje olikin loppujen lopuksi aivan omasta hatusta vedetty, vain kuvan mukaan neulottu. Joskus tällaiset kokeilut ovat kyllä poikaa. Tässä vielä lähempi kuva tuosta kaarrokkeesta ja raglan -kavennuksista.

Aino sai kaksi viikkoa sitten elämänsä ensimmäiset luistimet ja niitä onkin käyty testaamassa melkein joka päivä sen jälkeen. Ainosta luisteleminen on ihanaa ja kivaa ja pakko myöntää, että neiti on taitava! Itse kun en ole koskaan oppinut luistelemaan kunnolla, osaan todellakin arvostaa tuota taitoa. Taitaa neiti tulla isäänsä noiden liikunnallisten lahjojensa suhteen!

Hahtuvaisia

2009-03-07T15:42:00.000+02:00

Olavin Tomten -takkiin meinattuja lankoja etsiessä käsiin osui pussukallinen luonnonvärisiä hahtuvalankoja, jotka olen joskus vuosi sitten äitini varastosta realisoinut. Niistä oli aikanaan tarkoitus tehdä Olavin taskuvaippiohin imuja, mutta ne jäivät silloin tekemättä. Nyt otin lankanöttöset puikoille ja neuloin niistä imuja uuden vauvan vaippoja varten. Lankaa oli kuitenkin niin reilusti ja tuo harmaa hahtuva niin unelman pehmeetä, että siitä piti ehdottomasti kokeilla Ullassa ollutta villa Pöpien ohjetta.

Punnitsin langan ennen aloittamista ja sitä oli vajaat 50g jäljellä. Koska nuo meidän lapset eivät ole olleet kovinkaan pieniä vauvoja, loin silmikoita heti alkajaisiksi toiseksi pienimmän koon silmukkamäärillä. Lanka riitti juuri ja juuri, mutta housut ovat todella pientä kokoa. Saattavat mennä ehkä ensimmäisten viikkojen ajan, mutta muistelin, että tuo harmaa hahtuva kutistuu ensimmäisessä pesussa aikalailla. No, se nähdään sitten kun ovat käyneet pesussa.

Tuolla Ullan ohjeella housuista tuli todella mukavan malliset ja ennenkaikkea saumattomat! Pöpistä piti ehdottomasti kokeilla myös pitkälahkeiset versiot. Olen tuollaisen tumman hahtuvakiekon ostanut Helsingistä Taitoshopista joskus kymmenisen vuotta sitten, mutta olen tähän asti pitänyt sitä todella synkän värisenä. Silloin se oli ainoa vaihtoehto värillisissä hahtuvakiekoissa. Kiekolla se onkin melkein mustaa vaikka väri todellisuudessa vaihtelee ruskeasta, viininpunaiseen ja punaiseen.

Näistä tein suosiolla isommat, tuossa resorissa on 12s puikolla ja haarakiilaakin vähän sovelsin. Nämä pöpät ovat varmasti mainiot yöhousuina! Tuo langan väri tuli vasta valmiina neulepintana kunnolla esiin ja nyt on pakko todeta, että väri on hyvä, varsinkin auringonpaisteessa kuvattuna. En taida raaskia tehdä toisia housuja, vaan teenkin itselleni lopusta langasta lapaset. No, lankaa on kyllä vielä sen verran, että voi siitä vielä lapasten jälkeen saada yhdet lyhytlahkeiset pöpät tehtyä.

Olavin Tomten -takkikin on päässyt jo puikoille ja kovasti pähkäilen raidotuksen kanssa. En osaa vielä sanoa, onko tuo hyvä vai ei! Ihan kivalta tuo näyttää, täytyy varmaankin vaan jatkaa ja katsoa miltä näyttää isompana pintana.

Tilda Lumiukko 2009

2009-03-06T12:04:00.004+02:00

Kuinkahan moni muistaa vielä Biibun marraskuussa järjestämän arvonnan, johon osallistuminen vaati rohkeutta ja palkinnoksi luvattiin jotain suurta? Tuon arvonnan voitto osui minun kohdalleni ja postissa saapui iso paketti, joka piti sisällään oikean Tilda Lumiukon valmistuspaketin, tosin ilman lunta. Sen verran voittoon sisältyi ompelua, että Ukon tumput ja hatun koristeet täytyi tehdä itse.

Biibu esitteli oman Ukkonsa jo marraskuun lopulla, mutta sen jälkeen on tullutkin paljon lisää lunta ja on pitänyt pakkasta. Vasta tällä viikolla alkoivat suojasäät ja päästiin lasten kanssa lumiukon rakennuspuuhiin. Tämä Ukko rakennettiin mummolan pihalle ja tietysti palkintoon kuulunut ihana lapio jäi kotioven pieleen.

Eli tässä siis vaaleanpunainen versio aidosta Tilda Lumiukosta tämän päivän auringonpaisteessa kuvattuna. Vähän on Ukon silmät alkaneet valua alaspäin. Täytyy toivoa, että suojasäät jatkuvat ja saadaan omallekin pihalle Ukko rakennettua!

Loruilua

2009-03-05T13:52:00.000+02:00

Päädyin taas kerran osallistumaan vaihtoon. Tällä kertaa kyseessä on kas kummaa Tildafoorumin lorukorttivaihto. Tällä kertaa ei kuitenkaan tehdä tildakortteja vaan ihan kaikenlaisia. Vaihtoon olikin syytä osallistua, koska Olavikin osaa jo ulkoa suurimman osan pussistamme löytyvistä loruista! Lorukorttien tekeminen pelkästään itselle on jotenkin ankeaa puuhaa. Pitäisi miettiä monta lorua ja niihin sopivat kuva-aiheet. Vaihdossa teet vain yhdenlaisia kortteja ja saat tilalle monta erilaista!

Etsin korttien aiheeksi jotain poikamaista, mutta lopulta valitsin aiheeksi kuitenkin lumiukon. No, lumiukko on aika neutraali eikä ainakaan liian hempeä. Sen verran Tildaa ujutin näihinkin, että ukkojen huivit on leikelty Tilda lahjapaperista.

Lumiukko iltasella
katseleepi kuuta,

nenä sen on porkkanasta ja
kädessä on luuta.

Lumiukko itseänsä
jättivahvaks` luuli.

Aurinkoinen vahvempi on,
kertoi sille tuuli.

Lumiukko narskahteli:
Mua ei kukaan voita!

Kuu nyt kuiskas taivahalta:
Hiljaa olla koita!

Aamusella aurinkoinen
päivänsäteen heitti,

porkkanan ja varsiluudan
lumisohjoon peitti.

Pieniä välipaloja ja lumipalloja

2009-02-24T16:46:00.000+02:00

Käsityörintamalla on valmistunut vain pieniä hassuja välipalatöitä tällä hetkellä. Olvin villatakkilankoja etsiessäni löysin pienen nöttösen viimekesäistä Novitan bambulankaa, josta virkkasin Ainon vauvanukelle hellehatun. Tuo 24g painava nöttönen suorastaan huusi päästä tiskirätiksi - niin, luit ihan oikein tiskirätiksi! Olen nimittäin monesta neuleblogista lukenut ja ihmetellyt noita neulottuja siivousrättejä on itsekseni mietiskellyt niiden toimivuutta.

Nyt oli ihan pakko tikutella yksi ja testata ihan itse! Vaikka tuon lappusen nimi on tiskirätti, tuskin kukaan niitä enää tiskaamiseen käyttää eli oikea nimitys olisikin varmasti siivousrätti tai siivousliina, mutta jotenkin tuo tiskirätti on niin mukava nimitys ja tuo elävästi mieleen mummoni. Hän kun loppuun asti tiskasi vanhoissa äitiyspakkauksen emalivadeissa puuhellan päällä, tulet tietenkin hellassa ja tiskausvälineenä ei mikään muu kuin tiskirätti! Välillä vesi oli melkein kiehuvan kuumaa, mutta mummo ei siitä välittänyt. Tosin ketään muutakaan ei päästetty tiskipaljujen ääreen, turvallisuussyistä varmaan. Meidän tehtävämme olikin kuivata tiskit valutustelineestä suoraan kaappiin astiapyyhkeillä. Astiat piti kuivata niin, ettei niihin missään vaiheessa koskettu paljain käsin vaan kaappiinkin ne laitettiin pyyhkeellä. Tämä tapa on jäänyt minulle niin selkärankaan, että en osaa astioita muuten kuivatakkaan.

Rätti vaikuttaa ensimmäisen pesun ja koekäytön jälkeen varsin pätevältä, täytyy myöntää. Blogeissa on kehuttu varsinkin bambulangan luontaista antibakteerisuutta ja imukykyä ja ainakin tuo imukyky pitää kyllä paikkansa!

Nyt alkaisi lankavarastot olla järjestyksessä ja punnittu, huh mikä homma! Kai tämä kaikenlainen paikkojen järjestely olisi nyt sitten tulkittavissa siksi kuuluisaksi, tietyyn raskauden vaiheeseen kuuluvaksi pesänrakennusvietiksi. Meillä tosiasia on kuitenkin se, että tavaraa on - öö, ehkä liikaa ja nyt alkaa olla minulla ainakin viimeiset hetket kun taivun vielä siivoilemaan onnettoman matalaa säilytysparveamme.

Tuntuu kuitenkin siltä, että kun yhtä paikkaa ja asiaa alkaa järjestelemään paisuu koko homma vierivän lumipallon lailla. Tai sitten meillä vaan on ihan liian vähän säilytystilaa. Vauvanvaatteet pitäisi ottaa parvelta esiin, mutta sitä ennen pitäisi saada langat järjesteltyä ja vastaavasti kummitytöllämme lainassa olleita Ainon vanhoja vaatteita pitäisi lajitella uuden äitiyspakkauksen laatikkoon. Josta puolestaan peitteet ja makuupussit pitäisi ujuttaa Olavin vaatteilta vapautuneeseen lipastoon! Tässä vaiheessa täytyy jo todeta, että huh!

Viimeisenä huomautuksena kirjattakoon, että ne kadoksissa olleet langatkin löytyivät!

Taas kerran hukassa

2009-02-19T19:13:00.002+02:00

Niin, taas kerran olen laittanut jotain niin hyvään talteen, etten itsekkään löydä. Ja tämä ei tosiaan ole ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen kerta! Tällä kertaa hukassa ovat Olavin Tomten -takkiin tarkoitetut langat, nuo kuvassa olevat. Olen ne nähnyt muutama viikko sitten, mutta nyt ne eivät olleetkaan siellä mihin muistin ne laittaneeni. Ei ole todellista! Tällä kertaa syyllinen voi tosin olla myös mieheni, joka on viimeksi järjestellyt varastoparveamme. Nyt tuo hyväkäs on tietenkin työmatkalla ja tulee vasta huomenissa kotiin. Näin tyhmällä asialla en viitsi puhelimella häiritä. Ja tuskinpa tuo edes muistaisi jotain siirtäneensä. Varsinkaan lankaa, sitä kun kuulema on ihan riittävästi! Mitähän tuokin tarkoittaa, eihän lankaa voi koskaan olla liikaa!

Olisi vaan ollut niin kivaa aloittaa tuo Tomten. Ei sillä, ettei muuta tekemistä olisi. Pyykkikoneessa odottaa pyykit narulle pääsyä ja astianpesukone pitäisi myös tyhjentää, mutta kun se on niin tylsää! Myös Ainon neuletakki tuolla huutelee lankojen päättelyä, mutta kun sekin on niin tylsää!

Lankoja etsiessäni sain sentään vähän lajiteltua varastoani. Löysin viikonloppuna hyviä tiiviskannellisia säilytyslaatikoita kohtuuhintaan ja nyt on Woolit jo lajiteltu omaan laatikkoonsa. Vielä kun ne uskaltaisi punnita...

Nutukka nuttunen

2009-02-15T14:30:00.000+02:00

Nuttunen valmistui! Törmäsin tähän suloiseen vauvan nutun kuvaan ensimmäisen kerran JaanaMaa -blogissa ja ihastuin ihan heti! Nuttu on neulottu toisesta etureunasta toiseen ja nutun muoto syntyy lyhennetyillä kerroksilla. Olen noita(kin) Novitan Woolin neliraita -lankoja ostanut jemmaan useamman kerän, mutta en ole niistä saanut mitään neulottua. Jotenkin ne tuntuvat kököiltä ihan perinteisesti neulottuina, ehkä raidat tulevat liian tasaisesti tai jotain. Tästä ohjeesta innostuin, raidat kun tulevat pystyyn ja niistä tulee kivasti eri levyisiä noiden lyhennettyjen kerrosten takia. Aivan loistava ohje! Niin, ja ei ylimääräisiä saumoja!

Nutun ohje löytyy Garnstudion sivuilta. Ohjeen lanka on Drops Alpakkaa, joka on hitusen ohkaisempaa kuin Wool. Ei kun taas silmukoita laskemaan ja ensimmäistä koenuttua neulomaan. Ihan kiva tästä tuli. Erityisesti pidän tuosta raidotuksesta ja nutun mallista. Tosin nuo kerrosten kääntymiskohdat eivät ole kovinkaan kauniita, niitä täytyy vielä harjoitella ja nuttu voisi olla aavistuksen pidempi. Napeiksi laitoin raitojen väriset eriparinapit tai voiko niitä eripareiksi sanoa, kun kaikki neljä ovat erilaisia. Lankaa tähän nuttuun ei kulunut kovinkaan paljoa, olisikohan mennyt kaksi ja puoli kerää eli alle 150g. Lankavarasto ei tästä siis kovinkaan paljoa keventynyt.

Nuttu lähti ystävänpäiväpostina Hattaralle, jonka perheeseen syntyi viikolla pieni tyttönen, onnea!

Keinuva kehto, pikkuinen nuttu –
tämäpä vasta upea juttu!
Nyt täyttyy koti nutuista ja somista pikku jutuista.

Ystäväsukat

2009-02-14T22:48:00.000+02:00

Ystävänpäivän kunniaksi keskeneräisten neuletöideni laatikko keveni 154g! Olen nämä sukat aloittanut ja tehnyt melkein valmiiksi asti muutamia vuosia sitten (jos ihan rehellisiä ollaan, on aika kulunut niin kaameaa vauhtia, että sukkien tekemisestä voi hyvinkin olla sen kymmenen vuotta, mutta ei kerrota kenellekkään...). Ne ovat todellakin ajalta ennen itsestäänraidoittuvia sukkalankoja ja varsien raidat on suunniteltu etukäteen oikein paperille, kuka viitsisi enää?

Lankana sukissa on tuttu ja turvallinen Novitan Seitsemän veljestä ja ne on neulottu tiukkaakin tiukemmalla käsialalla. Onneksi olen oppinut vuosien myötä vähän löyhentämään tuota käsialaani ja nykyään pystyn pääsääntöisesti neulomaan langan suosituskoon puikoilla! Aikaisemmin minulla piti olla aina vähintään numeroa suuremmat puikot ja silloinkin ne kirjaimellisesti soivat neulottaessa.

Nyt sukat siis ovat vihdoikin valmiit ja lähtivät ystävänpäiväpostina serkulleni, jolle ne aikoinaan olen suunnitellutkin. Harmittaa vaan vietävästi nuo kuvat. En omista minkään valtakunnan succablokkeja (tosin villasukkia on tullut neulottua todella vähän, joten plokeille ei ole ollut suurtakaan tarvetta) ja ensimmäisessä kuvassa sukat on kuvattu minun jalassani. Serkullani on onneksi kapeammat pohkeet! Varsinkin nyt, omat jalat tuntuvat olevan jatkuvasti turvoksissa, mutta ei anneta sen kuitenkaan häiritä! Niin, ja tietenkin loppuviikolla oli ihanan aurinkoisia päiviä ja sukista olisi saanut ulkona lumihangessa aivan ihania kuvia, mutta minkäs teet, tuo kuvauspäivä oli pimein ja pilvisin koko viikolla!

"Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää

ja minun ystäväni on kuin niityn kukka,

joka saa minut hymyilemään."

Ihan vaan pikkiriikkisen lankaa

2009-02-06T14:42:00.003+02:00

Kävin lauantaina ihan yksikseni keskustassa asioilla! Kyllä sitä ihminen voi nauttia pienistä asioista. Olin luvannut naapurilleni hakea paikallisesta lankaliikkeestä muutaman kerän lisää tiettyä vaaleanpunaista Lanett -lankaa ja arvaahan sen miten tälle rouvalle kävi. No ei muuten, mutta kun kaikki langat oli viimeistä päivää -20% alennuksessa!

Ihastuin yli kaiken tähän Sirdar Babybamboo -lankaan, jossa on 80% bambua ja 20%villlaa. Tätä lähti kaupasta mukaan pienen tytön neuletakin varran. Ja koska olen itselleni lupauksen antanut, päätyi lanka jo samana iltana puikoille. Uusimmassa Moda -lehdessä oli todella kauniita vauvaneuleita, mutta koot liian pieniä meidän Ainolle. Pienien laskutoimitusten jälkeen tulossa olisi (ehkä) tuollainen kaarrokeneule noin neljävuotiaan kokoa. Ohjettakin hieman sovelsin, inhoan nimittäin yli kaiken neuleen saumojen ompelemista! Yrityksenä on siis saada aikaan kuvan mukainen neule ilman saumoja.

Jälkikirjoitus: huomasinpa juuri, että tämä teksti olikin jäänyt julkaistumatta jostain ihmeen syystä, mutta jospa nyt vaikka toimisi!

Ei juu vaarinhousut

2009-01-30T17:33:00.001+02:00

Kestovaippatehdas pyörähti käyntiin ensimmäisenä sairastelun jälkeen. Tämä kun on sellaista rauhallista ja vähäeleistä puuhastelua, kevyttä ompelua. Materiaalivarastoa siivoillessa näitä kestovaippoihin varattuja materiaaleja löytyi aimo kasa, niin pitäähän niitä vähän sulatella pois. Suurin osa materiaaleista ei ole uusia, vaan kierrätystavaraa. Eli niin kuin otsikko kertoo, vaipaksi päätyy esimerkiksi yli kymmenen vuotta sitten kuolleen vaarini flanellipyjama ja miehen lukio- ja opiskeluaikaiset flanellipaidat. Mutta näistä lisää sitten kun ovat vähän valmiimpia.

Myös neulelankoja löytyi laatikkotolkulla! Ajattelinkin hankkia langoille muovisia säilytyslaatikoita, joihin langat voisi ryhmitellä esim. materiaalin tai käyttötarkoituksen mukaan. Mielenkiintoista olisi myös punnita langat.

Novitan Wool -lankaa löytyi useassa eri värissä ja puikoille hyppäsikin ruskeasävyinen neliraita. Tästä lähti valmistumaan poikittain neulottava vauvan nuttunen. Vauvaneuleet ovat ihanan pieniä ja nopeita neulottavia! Näitä pitäisikin tehdä tässä kevään aikana muutama lahjaksi! Ja ehkä tälle omalle masuliinillekin pitäisi jotain neuloa... niin, lankaa kyllä riittää!

Yllätyspostia

2009-01-29T23:15:00.000+02:00

Sain alkuviikosta postissa salaperäisen kuoren, jonka sisältä paljastui aivan ihana pikkupussukka. Lähettäjäksi paljastui Hattara, jolle lähetin muutamia Tilda -ristejä. Ihanaa saada yllätyspostia! En tosin noista muutamasta rististä odottanut mitään "vastalahjaa", joten tämä postilähetys todella ilahdutti ja yllätti. Kiitos Hattara!

L niinkuin lukunuttu

2009-01-27T17:37:00.000+02:00

Pari viikkoa sitten kolahti postilaatikkoon uunituore Suuri Käsityölehti. Olin aivan myyty ensimmäisen selailukerran jälkeen. Hyvä etten kannesta tarkistanut oliko todellakin kyseessä sama lehti, jonka edellisiin numeroihin olen ollut todella pettynyt. Jo lehden ulkoinen olemus ja raikkaus oli silmiinpistävää. Ehdinkin selailla lehteä vaikka kuinka moneen kertaan ennen sairastumista ja muutaman makupalan sivuilta löysin. Ensimmäinen on tuossa ylemmässä kuvassa! Ja ihan totta tuon neuleen nimi on lukunuttu! Tuo on tosin todella pyhäversio siitä lukunutusta, jota blogin nimeä valitessani ajattelin. Se "minun" lukunuttuni kun on mummoni iänikuisen vanha, virkattu lämmitin, joka ehkä joskus on ollut luonnonvalkoinen. Mutta ihana on tämäkin lukunuttu ja lankanakin on Teeteen Primavera, joka lukeutuu suosikkeihini. Jätetään mietintämyssyyn...

Tuo harmaa pikkupojan neule olisi aivan meidän Olavin näköinen. Sellaiseksi vähän paremmaksi neuleeksi. Apua, nyt ei pidä suunnitella yhtään uutta neulomusta ennenkuin vanhat on valmiina. Tuohon kyllä saattaisi löytyä langat omasta varastosta...

Halauksia

2009-01-25T13:04:00.000+02:00

Kasperiinan Merjalta sain ihanan voimahalin! Se tulikin tarpeeseen muutaman viikon sairastelun jälkeen. Kylläpä vaan kuume ja kunnon flunssa vetää olon aivan saamattomaksi. Kuume kesti onneksi vain muutaman päivän ja flunssakin alkaa pikkuhiljaa helpottaa, mutta yskä ei ota hellittääkseen. Mutta niinkuin eräs lääkäri joitakin vuosia sitten minulle totesi: yskä lähtee yskimällä! Yskitään siis!

Halaus lähtee eteenpäin kaikille niille, jotka täällä käyvät kurkkimassa kuulumisia ja tekemisiä. Iso halaus siis teille!

Lupauksia ja uusia töitä

2009-01-11T20:48:00.000+02:00

Tein väliviikolla pientä tai oikeastaan suurta järjestely ja selvitystyötä materiaalivarastossani, joka käsittää ison kasan muovisia säilytyslaatikoita. Laatikoissa ei ollut minkäänlaista järjestystä vaan tavarat on heitetty niihin miten sattuu! Nostelin laatikot yksitellen alas säilytysparveltamme ja selvitin mitä ne ovat syöneet sisäänsä. Suurinpiirtein jokaisesta laatikosta löytyi: a) neulelankoja b) jonkin ompeluksen kankaanrippeet ja langat c) jokin uusi kangas ja ompelulanka pienessä muovipussissa (useimmiten Eurokankaan pussissa...) d) jokin keskeneräinen ompelus e) askartelu- tai ompelutarvikkeita ja f) pieniä muovipusseja!

"Hauskinta" noissa löydetyissä kankaissa oli se, etten suurimmasta osasta edes muistanut mitä tarkoitusta varten ne olen ostanut! Kamalinta oli huomata minkälaiset määrät minulla on kankaita hilloutuneena laatikoihin. Ja suurin osa niistä oli todella laadukkaiita ja hintavia kankaita! Myös neulelankoja kertyi huikea kasa, mutta niistä suurin osa on sentään ostettu tarjouksesta tai poistomyynnistä.

Löysin myös laatikollisen verran kaikenlaista jouluaskartelu ja -ompelumateriaalia. Todella kiva löytö joulun jälkeen. Nyt nekin ovat kaikki samassa laatikossa odottelemassa ensi joulua. Tuota materiaalivuorta selvitellessäni annoin itselleni "uudenvuoden lupauksen": uusia töitä ei saa aloittaa, vaan kaikki vanhat keskeneräiset työt on tehtävä valmiiksi tai niiden kohtalo on päätettävä jotenkin muuten, vanhaa varastoa on tuhottava ja mitään uutta materiaalia ei saa ostaa, ellei se tule heti käyttöön tai ole välttämätöntä vanhan käyttämiseksi!

Kaivoinkin kiltisti esiin Olaville kesällä aloittamani päiväpeiton ja aloitin noiden sydänten reunojen huolittelun pykäpistoilla. Sydämet on kiinnitetty alustavasti vain kaksipuoleisella liimakankaalla ja reunat on pakko kiinnittää jotenkin, että peittoa voi myös pestä. Luulin, että tähän tuhraantuisi vaikka kuinka monta tuntia, mutta yllätyin siitä kuinka nopeasti yhden sydämen sai aina tehtyä. Seuraavaksi pitäisi vihdoin ja viimein päättää mitkä tekstit noiden sydänten väliin kirjailisi. Kaikki sydämet ovat kaksivärisiä, näin sain hyödynnettyä kankaasta yli jääneet palat mahdollisimman tehokkaasti ja sydämistä tuli sopivan kokoiset. Eihän tämä kovin miehekäs peitto tule olemaan, mutta ei saajallakaan ole kamalasti vielä tuota ikää.

Meidän lapsilla on tällä hetkellä vain yhdet lapaset kummallakin ja Aino tarvitsee välttämättä ohuemmat ja vähän kapeammat lapaset rukkasten alle. Siispä kaivettiin laatikosta jämäkerä kalpean vaaleanpunaista Woolia ja lapaset puikoille. Ensimmäisestä lapasesta tuli aivan liian leveä ja se piti purkaa. Ehdin sitä tehdä melkein kärkikavennuksiin asti ennenkuin uskoin, että liian leveä se on. Onneksi nuo pienet lapaset on nopeita neuloa. Ja mites se olikaan niiden uusien töiden aloittamisen laita? Kauanko tuo lupaus kesti? No, tätä ei mielestäni voi laskea, koska nämä lapaset tulevat tarpeeseen ja lanka on vanhasta varastosta!

Joulu meni pois

2009-01-10T22:30:00.000+02:00

Tänään laitettiin joulu pois. Ei vielä loppiaisena raaskittu laittaa kuusta pihalle vaan annettiin sille muutama päivä lisäaikaa. Vähän tuntui haikealta keräillä koristeita ja laitella niitä laatikkoon. Se on nyt sitten taas kerran ohi. Onneksi jouluna tuli otettua paljon kuvia ja niistä jää muistoja pitkäksi aikaa. Olaville tässä joulussa suurin juttu oli varmasti kaikkien tuttien antaminen Joulupukille aattona. Ja hienosti meni, kertaakaan ei tuttien perään ole kyselty!

Lipasto

2009-01-09T17:45:00.000+02:00

Uusi tulokas tuo tullessaan myös pakollisia muutoksia mm. vaatesäilytykseen. Olavin vaatteet, jotka nyt ovat meidän makuuhuoneessamme olevassa lipastossa pitäisi saada siirrettyä vauvan vaatteiden tieltä lastenhuoneen puolelle. Lastenhuoneen kaapit ovat niin täynnä, että Olavin vaatteet eivät mahdu kaappeihin, vaan niille on keksittävä, jokin toinen paikka. Kaapeissa on mm. Ainon vaatteet, kaikki petivaatteemme, pyyhkeet ja muut kodin tekstiilit.

Aluksi olin sitä mieltä, että vaatteet siirretään lastenhuoneeseen lipastoineen päivineen ja ostetaan toinen samanlainen vauvan vaatteille Ikeasta. Mutta sitten näin marraskuussa Ikean reissulla tämän lipaston ja se oli menoa! (kuva "lainattu" Ikean sivuilta) Se sopisi aivan täydellisesti lastenhuoneeseen ja Olavin vaatteille. Värikin on tosi hyvä! Tosin seinä, jolle lipasto tulisi, olisi maalattava tai tapetoitava uudelleen, mutta se on pikku juttu se. Seinässä oleva edellisten asukkaiden laittama boordi on jo huonossa kunnossa, joten...

Päätöksiä pitäisi tehdä pian, sillä uusi äitiyspakkaus kotiutuu meille kahden viikon sisällä ja sen sisältö olisi saatava johonkin. Iso laatikko tavaroineen päivineen, ei tällä hetkellä mahdu sellaisenaan mihinkään koloon. Päädyin ottamaan pakkauksen, koska edellisemme on vuodelta 2004 ja sen sisältö on nähnyt ainakin kahden lapsen vauva-ajan. Esim. peite ja makuupussi ovat lohduttomassa kunnossa neljän vuoden käytön jälkeen. Ja osa vaatteista on ollut neljälläkin vauvalla käytössä, hyvä niin!

Hassut toppahousut

2009-01-07T17:38:00.000+02:00

Koska tämä vuosi 2009 alkoi oikein kunnon pakkasilla (ainakin näin nykypäivän mittakaavassa) oli tälle äipälle saatava jostain lämpimät housut. Mitkään vanhat ulkoiluhousut kun eivät tämän masun kanssa mahdu enää jalkaan. Eipä auttanut muu kuin kaivaa uudenvuoden aattona kaapista esiin yhdet vanhat toppikset ja ottaa sakset käteen. Etumuksesta vaan vetoketjuhalkio pois ja sopiva masun mentävä aukko tilalle!

Aukkoon sommittelin resorikangasta ja mukavat masun mentävät ulkoilupökät oli valmiina! Resorin yläreunaan tein kuminauhakujan, koska jätin resoriin vielä hieman kasvunvaraa, onhan tätä talvea jäljellä vielä muutama kuukausi ja masu tästä tuskin pienenee. Housut pääsivät heti aattoiltana koekäyttöön, kun kävimme koko perheen voimin ihastelemassa raketteja kipakassa pakkasessa. Tuolla koekäyttö lenkillä huomasin, että koska masuosa on vain suht ohutta resoria pääsi kylmä hiipimään masuun. Pitääkin varmaan neuloa villalangasta sellainen resoriputki tai hienommin sanottuna masutuubi, joka pitää kylmän poissa! Lankaa nimittäin löytyy kilo jos toinenkin...

Salaisen sukat

2009-01-07T14:50:00.000+02:00

Nyt vihdoin ja viimein kuva salaiselta neuleystävältäni ennen joulua saamistani sukista. Viimeisessä kirjeessään ystäväni vihjaili, että jotain pientä olisi vielä jälkitoimituksella tulossa. Minusta tämä ei nyt ollut ihan pientä, mutta en todellakaan valita! Sukat on niin siististi neulottu ja niissä on hauska erilainen kantapää. Pitäisi kysäistäkin mikä tuon kantapään nimi on? Itse teen aina vaan perinteisen vahvistetun kantapään ja olisi kiva välillä kokeilla muitakin! Iso kiitos vielä sinulle Wrath! Nyt ei varpaat palele!

Pannunaluset

2009-01-07T14:37:00.001+02:00

Valmistuihan yksi "ikuisuusprojektikin" tälle joululle! Kävin kolmisen vuotta sitten syksyllä kutomassa kudonta-asemalla yhden räsymaton keittiöön. Asemalla suunniteltiin kovasti joulukudonnaisia ja innostuinkin kutomaan itselleni ja anopilleni pontsot ja äidilleni huivin joulupakettiin. Samalla reissulla tein myös tällaiset pannunaluset poppanakuteesta ja paperinarusta. Pannunaluset ovatkin siitä asti odottaneet reunojen päärmäystä ja vihdoin ja viimein sain ne ommeltua. Saldona tosin oli yksi katkennut ompelukoneen neula ja aivan mahdoton neulojen metsästys katkenneen tilalle. Ja mikä huvittavinta pannunaluset eivät päässeet edes joulupöytään, koska aaton vietimme appivanhemmillani! Mutta tulihan sentään tehtyä jotain valmiiksi keskeneräisten korista!

Pussukat

2009-01-06T14:35:00.006+02:00

Minulla on ollut jo jokusen vuoden laatikossa jemmassa lapsuudenkuvat appivanhemmistani. Niistä on tarkoitus tehdä taulu, mutta voihan kuvia skannattuna käyttää myös muuhun. Olenkin nyt innostunut tuosta tulostettavasta ja silitettävästä siirtopaperista ja niinpä se tunki mukaan myös joululahjuksiin. Vähän aikaa piti kyllä miettiä mihin kuvia käyttäisi, mutta vastaus löytyi nopeasti Satumaisesta talvesta. Tälläisiä seinäpussukoita olen suunnitellut tekeväni lapsille jo kohta vuoden ajan. Kankaatkin on valmiina, mutta se inspiraatio on vaan puuttunut. Nyt pussukat valmistuivat mummin ja vaarin joulupaketteihin. Ehkä lapsetkin vielä saavat omansa tämän vuoden aikana.

Joulusukat

2009-01-06T14:33:00.007+02:00

Joulu ei varmasti edes tulisi ilman viimehetken pieniä tai vähän suurempia ompeluksia. Joulusiivouksen keskellä päätin ommella lapsille joulusukat aattoaamun pieniä lahjoja varten. Tai oikeastaan ajatus lähti noista Taru Castrenin ihanista joulukuvista, joilla on kuvitettu Lauletaan joulupukille -kirja, joka kotiutui meille vähän ennen joulua. Kuvia oli ihan pakko päästä kokeilemaan johonkin, vaikka se kai vähän luvatonta onkin... Tuo tonttukuvioinen on Olavin ja enkelikuvioinen Ainon. Ja enhän minä näitä ole mihinkään myyntiin tekemässä vaan ainoastaan omille lapsilleni.

Leikkasin siis Ikean halvasta, mutta ihanan tuntuisesta pellavasta sukat ja silittelin nuo siirtovuvat niihin. En tehnyt sukkiin edes vuorta, saati laittanut vanua väliin, vaan huolittelin saumirilla. Ihan putkeen ei tämäkään projekti mennyt! Tarkoitus oli kummankin lapsen nimi myös silitellä sukkaan, mutta kiireessä tulostin nimet väärinpäin eli unohdin kääntää peilikuviksi ennen tulostamista! No, sattuuhan näitä. Ensi jouluksi pitää kuitenkin tehdä yksi uusi sukka tälle uudelle tulokkaalle, joten jos vaikka silloin saisi myös ne nimet sukkiin. Pitäisi tuota pellavaakin käydä hamstraamassa lisää Ikeasta!

Niin ja tällaiset suloisuudet löytyi aattoaamuna sukista! Lisäksi oli muutama suklaa. Olavia kiinnosti ne suklaat kyllä enemmän kuin oma pupu, mutta nämä ovatkin sellaiset lelut, joista äitikin tykkää. Olikohan nämä nyt ostettu lapsille vai oikeasti itselle?

Kerhotätien muistiaisia

2009-01-06T14:27:00.003+02:00

Ainon ja Olavin kerhotädit ja muskariopettajat saivat joulumuistiaisina tuollaisia keramiikka enkeleitä ja tonttuja, esittelinkin koko röykkiön jo joskus joulukuun puolessavälissä. Mukaan tein lisäksi Tilda leikekuvista ja kartongista tuollaiset pienet kortit. Ja en tietenkään muistanut ottaa kaikista kuvaa, mutta onneksi on edes näistä kahdesta viimeisestä näpätty yksi otos.

24. luukku

2009-01-06T14:07:00.004+02:00

Joulukalenteristani on vielä esittelemättä viimeiset luukut, mutta en ole niitä vielä ehtinyt kuvaamaan. Tässä kuitenkin jouluaaton luukku. Kalenterivaihdon säännöissä oli sovittu, että aaton luukku on Tildahahmo, jolla on vaatteet päällä. Aattoaamuna availin pakettia ja yllätys oli melkoinen, kun paketista pisti näkyviin ensimmäisenä kaksi räpylää! Lopulta paperista kuoriutui esiin kokonainen hanhi joulutamineisiin sonnustautuneena. Aivan ihanan erilainen jouluhahmo ja todellinen yllätys! Itse sitä on niin kaavoihin kangistunut, että omissa ajatuksissa jouluhahmo on joko tonttu tai enkeli. Onneksi tildamaailmassa jouluun voi pukeutua kuka tahansa ja onhan Satumaisessa talvessakin jo hiiritonttuja. Iso kiitos vielä kerran Tepatsulle tästä kalenterivaihdosta!

Laitetaan tähän samaan postaukseen nyt sitten samalla kuva Vaapukkamehulle tekemäni kalenterin aaton luukusta. Tein tällaisen enkelin, joka on yhdistelmä "possukirjan" enkelistä ja uuden materiaalipaketin enkelistä. Eli kroppa ja mekko on "possukirjasta" ja siivet uuden materiaalipaketin enkelin. Valitettavasti yksikään ottamistani lähikuvista ei ollut tarkka. Kyllä vaan on hankalaa saada otettua hyviä kuvia tähän pimeimpään vuodenaikaan!

Tonttuvaihdon tonttu

2009-01-05T13:54:00.000+02:00

Vuotta 2009 on ehtinyt kulua jo hyvän matkaa, mutta minulla on vieläkin esittelemättä monia viime joulun juttuja. No, eihän siitä joulusta nyt onneksi ole vielä kovin kauan aikaa kulunut. Meillä ainakin kuusi seisoo vielä olohuoneessa ja saa seistä vielä viikonloppuun asti. Meidän joulu ei tänä vuonna lopu vielä loppiaiseen.

Esitellään nyt siis aikajärjestyksessä näitä puuttuvia juttuja! Jouluviikolla saapui kotiin Tilda foorumin tonttuvaihdon tonttu, jonka minulle teki Vaapukkamehu. Tonttuneidillä oli selässään punainen reppu, jota en heti uskaltanut avata. Viimein kun uskalsin, repun sisältä löytyi hopeanauhaa, johon oli ripustettu kolme hopeista joulupalloa, jonka saa aseteltua tontun käsiin koristeeksi (Aino omi tuon koristeen heti itselleen, joten siksi se puuttuu kuvasta!) ja vaihtosiivet. Tontun lakki on myös irtonainen ja tontusta saakin joulun jälkeen tehtyä enkelin! Aivan ihana, kiitos Vaapukka!

Vuoden viimeinen päivä

2008-12-31T22:02:00.005+02:00

Tämän vuoden viimeisiä hetkiä vietellään rauhallisissa merkeissä kotosalla. Ulkona paukkuu ja välkkyy, mutta lapset eivät onneksi enää tänä vuonna pelkää pauketta.

Kovin nopeasti on nämä vuoden viimeiset viikot menneet ja joulukin tuli juhlittua. Harmillisen nopeasti tuo kauan odotettu joulunaika aina vaan menee, mutta päätin jatkaa joulujuttujen tekemistä vielä tammikuussa ensi joulua silmällä pitäen. Voi näet olla, ettei kolmen pienen kanssa pahemmin ehdi jouluksi ommella! Ainakin tonttuja täytyy tehdä varastoon ja joulukalenterit lapsille. Mutta niistä sitten enemmän tammikuussa!

Täytyy nyt vielä kirjoittaa ylös Ainon tokaisu aatonaattoillalta. Aino selaili sohvalla Satumainen talvi -kirjaa ja näytti minulle sieltä kuvia. "Äiti, täällä on vaikka kuinka paljon ideoita mitä voit tehdä mulle - olethan sä sentään ompelija!"

Onnellista Uutta Vuotta 2009!

Hyvää Joulua!

2008-12-24T00:37:00.003+02:00

Tunnelmallista ja rauhallista Joulua!

Neljäs adventti

2008-12-21T23:15:00.004+02:00

Nyt syttyy neljäs kynttilä,

jo joulu sarastaa.

Me odotamme Jeesusta,

hän kaikki pelastaa.

Jouluaattoon on todellakin enää kolme yötä. Kolme kalenterin luukkua. Jokunen tekemätön asia ja unohtunut juttu, mutta eipä mitään hätää. Joulusiivous on tehty, ainakin suurimmalta osin. Lattiat pesty, matot tampattu ja pölyt pyyhitty. Lapsiperheessä imuria täytyy käyttää päivittäin ainakin keittiössä, joten ihan valmista ei varmaankaan koskaan tule.

Ja ehkä tärkeimpänä kaikista, sänkyyn on vaihdettu "joulupussilakanat ja tyynyliinat", ihan totta! Meillä (tai pitänee tässä kohtaa kirjoittaa, että minulla, mies ei tämän päälle ymmärrä mitään) on sellaiset aivan ihanat sydänkuvioiset pussilalanat, jotka laitan aina jouluksi sänkyyn, muulloin niitä ei sitten pahemmin käytetäkkään. Mutta kun ne on niin kauniit ja jouluiset ja niistä tulee oikea jouluolo! Ihmisillä on hassuja tapoja ja pinttymiä, myönnetään.

Meillä ei joulusiivousta oteta onneksi liian vakavasti. Mielestäni Marttojen ohje: "jos aiot viettää joulusi komerossa, siivoa se!" on todella osuva. Mutta myöntää täytyy, että jouluksi yleensä saa siivotuksi sellaisia paikkoja, jotka ovat odottaneet siivousta liian kauan. Meidän perheessä tänä jouluna, minä vietän jouluni siivouskaapissa ja mieheni jääkaapissa, että silleen!

Lisää luukkuja

2008-12-17T22:16:00.005+02:00

Jo löytyi kameran akkujen laturi, hip hurraa! Joskus sitä vaan on itsekin maailman huonoin etsijä. Laturi nimittäin löytyi juuri sieltä mistä pitikin, lipaston laatikosta, jossa sitä aina säilytetään!

Tässä siis kalenterini seuraavat neljä luukkua. Luukku 13: vaaleanpunainen Tilda talokoriste. 14. luukku kätki sisälleen nauharullan ja seuraavasta luukusta löytyi kirjontakuva, pitäisi kai vihdoinkin kokeilla myös tätä kirjontaa... Ja 16. luukku: ihana punainen puinen lintu ja joulupukkisuklaa, tämä säästetään kuuseen!

Viime päivät ovat olleet kiireisiä, lasten joulujuhlia, joulupolku ja pakettien viemistä ystäville. Muutaman hedelmäkakun ehdin sentään leipoa, nehän ovat parhaimmillaan vasta usean päivän päästä leipomisesta. Taatelikakut ajattelin tehdä vasta alkuviikosta.

Joulukuu on täynnä kiirettä ja juoksua,

paperin rapinaa, piparin tuoksua.

Enkeli joulun viestiä kantaa,

rauhaa ja iloa lahjaksi antaa.

Joulupostia

2008-12-16T23:25:00.001+02:00

Joulukortteja alkoi ilmestyä postilaatikkoon jo viime viikon lopulla. Oli aika miettiä miten kortit tänä vuonna laitettaisiin esille. Meillä on jo monena vuonna kortit laitettu pienillä pyykkipojilla kiinni paperinarusta tehtyihin "liuskoihin", mutta niille ei tuntunut löytyvän nyt paikkaa. Ei muuta kun mietintämyssy päähän ja uusia ideoita kehiin.

Sisustusliikkeissä ja nettiputiikeissa on ollut näin joulun alla vaikka kuinka ihania telineitä joulukorteille, mutta koska meille on viime vuosina tullut nelisenkymmentä korttia saisi tellinki olla aika valtava! Haluan myös, että kaikki kortit ovat esillä ja helposti katseltavissa ja luettavissa. Paperinarut saivat siirtyä syrjään ja kortit pääsivät portaikkoomme roikkumaan ikäänkuin pyykkinarulle. Samat vanhat pyykkipojat ja koristeet toimivat tässäkin "esittelyssä".

En sitten saanut kuvattua niitä kalenterin luukkuja. Kamerasta nimittäin loppuivat akut ja tietenkin akkulaturi on jossain ja talosta ei löydy yhtään tai siis neljää paristoa! Voi elämän kevät! Syksyn salaiselta neuleystävältänikin tuli vielä lämmittävä paketti, mutta eipä ole vielä kuvaa siitäkään. Iso kiitos jo kumminkin!

Seuraavat luukut

2008-12-15T22:11:00.007+02:00

Sain kun sainkin kuvattua seuraavat kalenterini luukut! Yhdeksännen päivän luukusta löytyi kaksi tuollaista kristallikoristetta, nämä ovat aivan täydelliset himmelirenkaaseeni! Kymmenennen päivän laatikosta sain kaksi neulahuovutettavaa sydäntä, punaista villaa ja huovutusneulan, tottakai. Seuraavan päivän tildakankainen pussukka kätki sisälleen enkelipiparimuotin ja enkelisuklaan, joka on vielä syömättä. Ja kahdestoista paketti piti sisällään kaksi suurehkoa palaa Marimekon Primavera ja Unikko -kankaita.

Tajusin juuri, että pääsen jo huomenna esittelemään neljä seuraavaakin luukkua, sen verran hidas olen ollut tuon kuvan ottamisen kanssa. Uhkaavasti vähentyvät kalenterista pussukat ja paketit. Kai se on kohta uskottava, että joulu on jo ihan nurkan takana.

Kuuntele.....

tiukuja voit jo kuulla,

Joulu on porraspuulla.

Sytytä kynttilä,

hiljenny tovi,

avaa Joululle ovi!

Kolmas adventti

2008-12-14T22:41:00.004+02:00

Nyt loistaa kolmas kynttilä,

niin kirkas, kutsuva.

Oi, kohta meille kuningas

jo syntyy tallissa.

Kyllä se vaan tämä joulukuu kuluu luvattoman nopeasti. Nyt ollaan jo kolmannessa adventissa ja aattoon on enää kymmenen päivää. Pikkuhiljaa ollaan alettu virittäytyä joulun viettoon. Lapsille joulun lähestyminen näkyy varmasti vähenevinä joulukalenterin luukkuina, meille aikuisille taas lisääntyvinä askareina.

Joulukortit on onnellisesti urakoitu loppuun ja lanttusose odottelee jo pakkasessa. Seuraavana olisikin porkkanoiden vuoro. Myös imellytettyä perunalaatikkoa pitäisi kuulema tänä vuonna tehdä. En ole sitä moneen vuoteen tehnytkään, joten onhan se korkea aika. Viikonloppu kallistui sunnuntai-iltaan ilman, että ehdin istahtaa ompelukoneelle kertaakaan viikonlopun aikana. No, se tietää vain lisää tekemistä alkavalle viikolle. Myös oman kalenterini avatut luukut jäivät kuvaamatta, pitää yrittää vaikka huomenna vähän reipastua.