Juhannuksena...

Pakattiin torstaina auton perä täyteen tavaraa ja matkattiin Renkajärven mökille. Ajettiin illalla kotiin nukkumaan ja ihailtiin matkalla auringonlaskua. Ajattiin aamulla vesisateessa takaisin mökille, ihmeteltiin kauppa-autoa ja vietettiin aikaa sukulaisten kanssa. Syötiin ja kahviteltiin, kahviteltiin ja syötiin. Saunottiin ilman vastaa, koska kukaan ei halunnut lähteä sateessa metästä koivunoksia hakemaan. Paistettiin lettuja ja syötiin etiopiasta tuotua mangohilloa!

Kyhättiin kokko nuotiopaikalle märistä ja vieläkin märemmistä risuista ja oksista. Tuojoteltiin tulta mummin ja vaarin kanssa Toivo rintarepussa ja lasten ruokkiessa sorsanpoikasia rannassa. Ja ajettiin taas kotiin nukkumaan ja vaatteita kuivattelemaan. Kotona pestiin pyykkiä ja ajettiin kyläilemään Ainon kummeille ja taas illalla kotiin ja aamulla takaisin aurinkoiselle mökille.

Nautittiin aurinkoisesta sunnuntaista grillaten, mattoja pesten, kalastaen ja saunoen. Järveen en uskaltanut, se verran kylmää oli vesi - sauna taas sitäkin kuumempi! Ei yhtään käsitöitä, mutta käsillä kuitenkin töitä. Märkiä ja kuraisia vaatteita ja saappaita. Hyttysenpuremia kaikilla. Kotiin päin ajellessa taivas selkeni. Kaikenkaikkiaan ja loppujen lopuksi hyvä Jussi!

Missä kesä on?

Aurinko paistaa ja ei paista. Sataa vettä ja ei sada. Mutta ihan varmaa on, että silloin kun ei sada niin ainakin tuulee niin että tukka meinaa lähteä! On tämäkin taas kesä. Koska aurinko ei ulkona paista täytyi sisälle edes saada jotain aurinkoista, joka tuo hyvää mieltä.

Osto- ja myyntiliikkeestä löytyi viikonloppuna ihana Arabian vanha kukallinen kuppi ja lautanen. Olisikohan tuo nyt sitten voikukka, mutta aurinkoinen se ainakin on. Tästä tulee varmasti suosikki teekuppini. Tai jos ihan totta puhutaan, olen tuota kuppia katsellut jo talvella, mutta nyt pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta! Myös muutaman muun ihanuuden löysin, niistä myöhemmin lisää.

Myös tällainen ihme on tapahtunut, sain ensimmäistä kertaa Saintpaulian eli Paavalinkukan kukkimaan uudelleen! Tosin minulla ei varmaankaan ole suurta osuutta tai arpaa tähän kukkimiseen, niin vähäisellä hoidolla nämä kukat ovat olleet. Taitaa vaan tuo paikka ikkunalla olla hyvä ja kastelun riittävän harvakseltaan tapahtuvaa. Mummoni ikkunalaudalla sitä vastoin nämä kukat tuntuivat kukkivan aina! Niitä oli ainakin kymmenkunta eriväristä liilaa ja vaaleanpunaista ja ne todellakin kukkivat. Jotenkin Saintpauliasta tulee aina mummola mieleen. Nyt sitä mummolatunnelmaa on taas pieni pala lisää täällä meidänkin kotona.

Juhlakolttuja

Meillä vietettiin viikko sitten kastejuhlaa ja pikku-ukkeli sai nimekseen Toivo Urho Aukusti! Toivo sai kummeikseen minun veljeni ja hyvät ystävämme. Toivon myös kastoi hänen oma kumminsa. Itse kastetilaisuus kirkossa oli todella mukava ja lämminhenkinen, oltiinhan koolla ihan vain "omalla porukalla" kastepappia myöten!

Toivon kastepukuna oli mieheni äidin puolen suvun kastepuku, jossa on tiettävästi kastettu ensimmäisenä juuri mieheni Veikko-vaari. Puvulla on siis ikää lähemmäs 80 vuotta! Myös Antti ja meidän Olavi on kastettu tuossa puvussa. Koska puvulla on jo reilusti ikää se on hiutunut todella ohueksi ja hauraaksi. Ajattelin jo Olavin kasteen jälkeen, että pukuun pitäisi tehdä jonkinlainen vuori, jotta se kestäisi vielä tuleviakin käyttöjä. En vain silloin saanut aikaiseksi sellaista tehdä, mutta nyt se on kyllä toteutettava. Ihan pelotti pukea kastepukua Toivon päälle kirkossa! Nyt vaan pitäisi jostain löytää ohutta puuvillaa. Mutta kaunis tuo puku on, ihanan pelkistetty.

Itsellenikään en lähtenyt ostamaan saati tekemään mitään uutta vaatetta, vaan käyttöön pääsi mekko, jonka olen tehnyt kolme vuotta sitten mieheni siskon häihin. Odotin silloin jo meidän Olavia, joten mekko on lievästi mammamallia. No, koska tässä ei nyt vielä ihan missimitoissa olla niin tuo mekko oli oikein passeli. Kerrankin sai syödä kakkua ilman että vaatteet alkaa heti kiristää!

Tykkään muutenkin tästä mekosta kovasti ja oli kiva saada sille toinenkin käyttökerta. Mekko on silkkiä ja siinä ei ole edes vuorta, vaan se on kivan kevyt. Mekon yläosa on leikattu täysvinoon ja tuo pääntie laskeutuu kivasti poimuille kun mekko on päällä. Olen miettinyt, että tuon mallisen mekon voisi tehdä juhlakäyttöön ilman tuota "mahavaraa". Mekon rintamuksessa minulla oli viime talven nypläystunneilla tekemäni ruusurintaneula.

Ilu kirjoitti viikolla blogissaan kuulleensa, että lapset ovat vain 30% niin söpöjä kun omat vanhemmat ajattelevat! Oikein kävi naurattamaan, kun minusta nämä meidän tenavat olivat ainakin kastejuhlaan puettuina aivan syötävän suloisia! Mutta niinhän sen kuuluukin olla, ne kun on niitä omia ja kaikkein rakkaimpia...

Tildatilkkuja

Koska uusia valmiita töitä ei nyt ole näytettäväksi niin esitellään sitten näitä vanhoja. Tässä yksi, jota en ole vielä ehtinyt esittelemään, vaihtojuttuja tämäkin taas kerran. Tildafoorumilla nimittäin ideoitiin kevään mittaan vaihto, jossa tarkoituksena oli tehdä jokaiselle vaihdossa mukana olevalle tilkkublokki. Tilkussa piti olla jokin Tilda "hahmo" tai aihe aplikoituna ja oma nimimerkki. Näistä tilkuista voisi jokainen koota mieleisensä tildaystävistä muistuttavan peiton tai muun työn. Yhtenä kriteerinä oli, että tilkkujen värimaailma olisi vaalea ja tildamainen ja aplikaatiot aidoista Tildakankaista. Jokaisen oli tarkoitus tehdä tilkuista omansa näköisiä ja parhaan kykynsä mukaan. Tilkun kooksi sovittiin 20x20 + saumanvarat.

Tässä vaihdossa oli onneksi muitakin ensikertalaisia tilkkuilijoita mukana itseni lisäksi. Silti oli todella epävarma olo tilkkujen tekemisen suhteen ja kynnys niiden lähettämiseen tosi korkealla. Ajattelinkin tilkkuja suunnitellessani ja tehdessäni, että vaikka viime jouluinen kalenterivaihto oli isompi ja haastavampi vaihto, niin sen kanssa minulla oli ainakin kymmenen kertaa varmempi olo. En osannut edes valita vain yhtä "aihetta" vaan tein kolmea erilaista tilkkua. Mukikuvion löysin pääsiäiskirjasta, talo ja ruukussa oleva puu ovat Talopeitosta (en nyt muista missä kirjassa tuo talopeitto on).

Kuviot kiinnitin pohjakankaaseen kaksipuoleisella liimaharsolla ja sen jälkeen huolittelin reunat käsin pykäpistoin. Vaikka kuviot olivat suhteellisen pieniä, sai tuohon huolitteluun menemään uskomattoman paljon aikaa. En kuitenkaan uskaltanut alkaa kokeilemaan reunojen huolittelua koneella, vaikka koneestani tuollainen pykäpiston näköinen ommel löytyykin. Yleensä nuo kiireessä tehdyt kokeilut epäonnistuvat totaalisesti. Vähintäänkin kone olisi vetänyt sisuksiinsa yhden tilkuista tai tehnyt biljardipallon kokoisen syttyrän, jonka olisi joutunut leikkaamaan irti koneesta! Ei kiitos! Ja eipä noiden kuvioiden leikkaaminenkaan tuosta liimaharsosta kaikkein nopeinta ollut - varsinkaan kun kaikki talon sakset ovat taas muuta kuin teräviä.

Tuon nimimerkkini luonnostelin ihan lyijykynällä suoraan tilkkuun ja muliinilangalla tikkipistoilla sen ompelin/kirjoin. Oma suosikkini noista tilkuista on varmaankin tuo ruukkupuu, se on jotenkin kivan yksinkertainen. Vaikka meillä sairastettiin oksennustautia tilkkujen lähetysviikolla sain ne kuitenkin ajoissa tehtyä ja olin niihin tyytyväinen, parhaani tein ja parempaan en olisi pystynyt.

Todella hauskoja ja erilaisia tilkkuja tulikin sitten postipojan matkassa takaisinpäin! Kiitos ihanille tildaystäville! Peiton olen niistä suunnitellut tekeväni jahka aikaa ja innostusta moiseen taas löytyy. Muutamia tilkkuja täytyy varmaankin tehdä itse lisää, että peitosta tulee hyvän kokoinen.

Myssyjä ja purkutuomioita

Jotain pientä neulomusta on saatu täälläkin viime viikkoina tehtyä. Törmäsin nimittäin jo talvella monessakin eri neuleblogissa aivan ihanaan vauvan myssyn ohjeeseen ja sellainenhan oli meidänkin tulokkaalle tietysti neulottava. Myssy on nimeltään Sweet baby cap ja se vaikutti paremman malliselta kuin perinteinen siksak -mallilla neulottava myssy. Ja taas kerran mallin saumattomuus viehätti erityisesti, eipähän ole pienen päätä painavia saumoja myssyssä.

Ja eipähän tämäkään neuleprojekti heti alussa ihan putkeen mennyt. Halusin kesää ajatellen tehdä myssyn tuosta ihanasta pätkävärjätystä Lanetista, mutta minulla ei ollut hajuakaan millä silmukkamäärällä myssy kannattaisi tehdä. Ensimmäisen yritelmän aloitin ohjeen silmukkamäärällä, mutta hyvin pian huomasin, että myssystä oli tulossa valtava, vaikka lanka on todella ohutta. Eikun purkuun ja silmukoita vähemmän seuraavaan. Tuon kakkosversion tein ihan valmiiksi asti ja sitä sitten päästiinkin melko pian kokeilemaan aidon mallin päähän. Ja sekin todettiin reiluksi! Vielä samana iltana kun sairaalasta kotiuduttiin aloitin kolmannen version neulomisen taas pienemmällä silmukkamäärällä ja tästä kolmannesta versiosta tuli hyvä vastasyntyneelle. Ja tietenkään myssyä ei tullut kuvattua silloin vastasyntyneen päässä vaan vasta nyt kuusiviikkoisena kun se on jäämässä jo pieneksi.

No, seuraavaksi käyttöön pääseekin tuo kakkosversio, joka on vielä päättelyä ja nauhoja vailla. Tästä kuvasta näkee hyvin myssyjen kokoeron. Tuossa pienemmässä on aina lisäysten ja kavennusten välissä vain yksi silmukka vähemmän eli koko ympäryksessä on kuuden silmukan ero.

Tähän loppuun vielä kuva purkutuomion saavasta villatakista, jota aloin neuloa aivan summan mutikassa, kun piti joku työ saada mukaan sokerirasitukseen. Tässä takissa ei taida olla muuta hyvää kuin nuo raglankavennukset! Mittasuhteet on muuten ihan pielessä, takki on liian leveä ja lyhyt, hihat liian pitkät ja kapeat ja resorit rumat. Miksiköhän tämä piti mennä ihan päättelemääkin? Lanka on kyllä ihanaa ja tuo väritys todella mieluinen. Pitäisiköhän tästä langasta kuitenkin tehdä pusero?