Meidän iskä on taas reissussa! Tämän pitäisi onneksi olla viimeinen reissu ennen vauvan syntymää. Se, että olen kahden lapsen kanssa kolmestaan kotona tarkoittaa myös sitä, että suurinpiirtein kaikki käsityöt seisovat odottamassa aikaa parempaa. Ainakaan mitään pitkäjänteisempää ei pysty tekemään, ainakaan ompelukoneen ääressä. Talo onkin täynnä keskeneräisten töiden kasoja, joista vuorotellen saa muutaman piston tai silmukan tehtyä. Muutenkin alkaa olo olla jo tukala ja väsynyt. Kumartelu ja tavaroiden poimiminen lattialta ovat yhtä tuskaa. Selkää särkee ja lonkkia kolottaa. Pikku kaveri masussa ilmoittelee aika-ajoin olemassaolostaan autuaasti jalkojaan oikoen ja äiti haukkoo henkeä. No, totesihan tuo neuvolan tätikin, että alkaa tämä meidän Toivo-Kirsikka (Ainon antama nimi) olla jo aika hyvän kokoinen näille viikoille - tiedetään ja varsinkin tunnetaan! Muutamat foorumin vaihdot pitäisi saada tämän kuun aikana tehtyä. Silityslaudalla odottelee tilkkuvaihdon tilkut jatkotyöstöä ja onpa joukkoon eksynyt yhdet silitystä kaipaavat pupunkorvatkin. Pupun vartalo puolestaan odottelee keittiönpöydän kulmalla täyttämistä...
Ainon tuolilta löytyy keskeneräinen tiskirätti, tällä kertaa Novitan uudesta ekopuuvillasta helmineuleisena. Ensimmäinen tiskirättini (se vaaleanpunainen bambuinen) osoittautui varsin toimivaksi ja päätin testailla rätin toimivuutta erilaisilla langoilla. Tämä vaalea beige onkin jo sarjan kolmas rätti! Tuossa välissä ehti valmistua vaaleanvihreä rätti Anttilasta ostetusta tarjouspuuvillalangasta, Vaakatilkun tapaan neulottuna ja lankaa kului tasan 25g eli puoli kerää. Ja siitä kestovaippakasasta ei tässä yhteydessä puhutakkaan...
Pöpät nro 3 valmistuivat aamupäivällä. Ihan ei 49g kiekonjämä riittänyt koko housuihin vaan jatkoksi oli kaivettava omasta varastosta meleerattua vaaleansinistä. Mainittakoon, että lankavarastoni keveni näiden housujen myötä peräti 10g eli kokonaiskulutus näihin housuihin oli 59g. Tähän housumalliin olen aivan ihastunut, toivottavasti ovat hyvät myös käytössä. Sen verran olen alkuperäistä ohjetta modifioinut, että teen tuosta haarakiilasta hieman korkeamman neulomalla kiilan alussa muutaman välikerroksen enemmän lisäysten väliin. Ja niinhän siinä kävi, että kun housut putosivat valmiina puikoilta aloitin samantien omien lapasteni neulomisen. Sen verran aivotonta neulomista nämä ovat olleet, että samaan aikaan voi leikkiä lasten kanssa esimerkiksi junaradalla. Tosin lattialla istuminen ei ole tämän masun kanssa enää kovin mukavaa saati lelujen kerääminen. 
Aino sai kaksi viikkoa sitten elämänsä ensimmäiset luistimet ja niitä onkin käyty testaamassa melkein joka päivä sen jälkeen. Ainosta luisteleminen on ihanaa ja kivaa ja pakko myöntää, että neiti on taitava! Itse kun en ole koskaan oppinut luistelemaan kunnolla, osaan todellakin arvostaa tuota taitoa. Taitaa neiti tulla isäänsä noiden liikunnallisten lahjojensa suhteen! 
Olavin Tomten -takkiin meinattuja lankoja etsiessä käsiin osui pussukallinen luonnonvärisiä hahtuvalankoja, jotka olen joskus vuosi sitten äitini varastosta realisoinut. Niistä oli aikanaan tarkoitus tehdä Olavin taskuvaippiohin imuja, mutta ne jäivät silloin tekemättä. Nyt otin lankanöttöset puikoille ja neuloin niistä imuja uuden vauvan vaippoja varten. Lankaa oli kuitenkin niin reilusti ja tuo harmaa hahtuva niin unelman pehmeetä, että siitä piti ehdottomasti kokeilla 
Näistä tein suosiolla isommat, tuossa resorissa on 12s puikolla ja haarakiilaakin vähän sovelsin. Nämä pöpät ovat varmasti mainiot yöhousuina! Tuo langan väri tuli vasta valmiina neulepintana kunnolla esiin ja nyt on pakko todeta, että väri on hyvä, varsinkin auringonpaisteessa kuvattuna. En taida raaskia tehdä toisia housuja, vaan teenkin itselleni lopusta langasta lapaset. No, lankaa on kyllä vielä sen verran, että voi siitä vielä lapasten jälkeen saada yhdet lyhytlahkeiset pöpät tehtyä.
