Ainon bambuneule

Aivan ihanaa olla taas kotona! Kyllä se oma koti vaan on paras paikka. Viikko mummolassa vierähti onneksi nopeasti, mutta vaikka mummola onkin oma lapsuudenkotini, niin ei se ole kotini enää. Olo oli kuin kylässä, vieraassa paikassa. Oli jotenkin hassua huomata, että vaikka harva asia vanhassa kodissa on muuttunut, niin tunnetasolla muutos on todella suuri. Nurkista löytyy vieläkin vanhoja tavaroitani, sellaisiakin joita pitäisi jonain päivänä siirtää tänne omaan kotiin.

Ainon Sirdar Babybamboo -langasta, neulottu takkikin on ollut valmiina jo pari viikkoa ja Ainon itse nappilaatikosta valitseman napinkin sain viime viikolla ommeltua paikoilleen. Neuleen kuvaaminen onkin ollut sitten se vaikea juttu! Neiti ei malta olla paikallaan sen vertaa, että saisi napattua edes jokseenkin kelvollisia kuvia. Lisänä vielä se, että sisällä on liian pimeetä ja kamera aivan uppo-outo! Onneksi perjantaina paistoi aurinko ja mummolan pihamaalla sain napattua muutaman kuvan.

Tästä tuli kyllä kiva takki, vaikka ohje olikin loppujen lopuksi aivan omasta hatusta vedetty, vain kuvan mukaan neulottu. Joskus tällaiset kokeilut ovat kyllä poikaa. Tässä vielä lähempi kuva tuosta kaarrokkeesta ja raglan -kavennuksista.

Aino sai kaksi viikkoa sitten elämänsä ensimmäiset luistimet ja niitä onkin käyty testaamassa melkein joka päivä sen jälkeen. Ainosta luisteleminen on ihanaa ja kivaa ja pakko myöntää, että neiti on taitava! Itse kun en ole koskaan oppinut luistelemaan kunnolla, osaan todellakin arvostaa tuota taitoa. Taitaa neiti tulla isäänsä noiden liikunnallisten lahjojensa suhteen!