torstai 31. heinäkuuta 2008

Pieniä aarteita ja unelmia

Viime sunnuntaina ajelimme koko porukka Nurmijärvelle. Tällä kertaa emme kuitenkaan menneet Mummille ja Vaarille vaan jonnekin ihan muualle. Sisustuspuoti Wanilla Rosessa oli sisustussunnuntai ja pihakirppis. Pääsin nyt vihdoinkin oikein paikan päälle katselemaan ja ihailemaan tuota puotia. aikaisemmin olen vain nettisivuja ja blogia ihastellut. Miten se onkin niin, että välillä jokin asia tuntuu olevan niin kaukana vaikka oikeasti se onkin ihan lähellä, melkein kulman takana. Meiltä kun ajaa Nurmijärvelle alle puolessa tunnissa!

Lapsia en tietenkään huolinut mukaani, vaan he lähtivät iskän kanssa jäätelölle ja leikkipuistoon siksi aikaa kun äiti ihmetteli puodissa ja pihalla. Ihanien vanhojen ja uusvanhojen tavaroiden lisäksi minua houkutteli paikalle luvattu -40% alennus Green gaten -astioista ja Peikonpojan Päivi!

Ja niinhän siinä kävi, että kotiin mukaan lähti ihana teekannu ja Päivin pöydästä muutamia japanilaisia nauhoja ja kirja (laitan kirjasta ihan oman postauksen kunhan ehdin)! Tämä kannu on nyt sitten minun aarteeni! Se on todellinen namu, ainakin sen vanhan vihreän teekannuni rinnalla. Olen jo pitkään suunnitellut pannumyssyn tekemistä, mutta jotenkin tuntui siltä ettei vanha kannuni ollut sen arvoinen. Toisaalta kaunis pannumyssy piilottaa kannun... pitäisiköhän niitä myssyjä tehdä kaksi?!


Ja tässä on toinen aarteeni ja unelmani! Ihan oma sivustavedettävä puusohva keittiöön. Tälläisestä olen haaveillut jo pitkään ja kun mieskin oli suostuvainen niin ostaa päräytin tämän, mielestäni todella kauniin yksilön. Se on meidän keittiöön juuri sopivan kokoinen ja ihanasti kulunut. Kansi siitä tosin puuttuu, mutta isäni lupasi sellaisen puutavaraliikkeestä hankkia, ihania nuo isät! Nyt sohvan laatikko on tungettu täyteen puhtaita mattoja ja tyynyjä ja niiden päälle leikkasin meidän vieraspatjan sopivan kokoiseksi. Nuo mummolan räsymatot mukavasti ryhdittävät tuota patjaa ja sallivat istumisen sohvalla siihen asti kun saamme sen uuden kannen! Ja omalla tavallaan nuo matot sopivat tuohon tyyliin. Nuo matot ovat muutenkin suosikkini. Ikää niillä on varmasti jo ainakin kolmekymmentä vuotta, mutta ne on aikanaan niin tiiviiksi kudotut, että ovat kestäneet ensin mummolani lattialla ja nyt meidän lattioilla. Ja aina ne on pesty juuriharjalla!

Tämä puusohva sopisi loistavasti vanhan puutalon keittiöön! Keittiössä olisi tietenkin puuhella ja niin edelleen. Mutta koska näyttää siltä, ettei meillä vielä pariin vuoteen ole tuota omaa taloa, ei uutta eikä vanhaa, tyydyn haaveilemaan puusohvani nurkassa. Sohvasta on jo nyt tullut lempipaikkani!

tiistai 29. heinäkuuta 2008

O niinkuin Olavi


Näin ihanan nimipäiväkortin Olavi sai aamulla Vaarilta ja Mummilta! Kortti on Rudolf Koivun Suomen lasten aapinen 1951 -kirjaan tekemä kuvitus, aivan hurmaava! Äiti on haltioissaan... Tänään meillä siis tarjoillaan mansikkakakkua (ihan oikeeta täytekakkua) ja kahvia pikku-ukkelin nimipäivän kunniaksi. Mielestäni tämän isännän kohdalla nimivalinta meni kyllä nappiin, ja pidän niin paljon vieläkin tuosta Olavi nimestä. Ykkössuosikkini pojan nimeksi olisi ollut Eino, mutta miehen mielestä lasten nimissä pitää olla muutakin kuin vain yhden kirjaimen ero - Aino ja Eino! Tuli siis Olavi ja tänään juhlitaan!

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Hame

Sain sen valmiiksi! Nauhan värjääminen teellä onnistui tosi hyvin, sävystäkin tuli ihmeen hyvä. Vähän tuo hame on vyöräröltä reilu, taisin sovittaessa olla vähän turvoksissa. Nyt hame tippuu ylälantiolle, mutta pysyy sentään päällä! No, tämä päällä uskaltaa ottaa toisenkin palan kakkua eikä tarvitse pelätä, että alkaa puristaa. Jospa se pesussa menisi hieman kasaan, en jaksaisi korjailla. Leveältä se myös tuossa roikkuessaan näyttää, mutta minkäs sille voi, eipä olla enää mallin mitoissa!
En edes muista koska olen edellisen kerran hametta ommellut. Nyt iski innostus ja ostin perjantaina toisenkin hamekankaan. Laitan siitäkin kuvan jahka ehdin! tässä vielä kuva tuosta koristenauhasta vähän lähempää. Huomasin myös, etten ole silittänyt tuota vyötäröä ompelemisen jälkeen!


lauantai 26. heinäkuuta 2008

Karkkiraitoja

Hitaasti, mutta varmasti se etenee, Ainon kaarrokeneule nimittäin. Ehdin jo kertaalleen noita raitoja aloittaa kotoa löytyneillä langoilla. Ne eivät sitten olleet niitä tähän valmiiksi ostettuja, ne ovat varmaan kadonneet ikiajoiksi... vain todetakseni, että yäk! Tunkkaista ja rumaa! Olisi pitänyt ottaa ihan kuva, kyllä se vaan oli niin ruma! Purin siis raidat pois ja ostin kaupasta vaalean- ja kirkkaanpunaista lankaa, ja johan alkoi syntyä karkkiraitaa! Puserosta vaan on tulossa aika reilu... No, on sitten taas kasvunvaraa!

Kesähame etsinnässä

Olen koko kesän yrittänyt löytää itselleni hametta. Siis ihan tavallista puolihametta, jossa olisi kuitenkin joku juttu. Sellaista hametta, josta voisi tulla kaikien aikojen suosikkikesähame. Valmiina sellaista ei ole löytynyt! No, kas kummaa, kun kukaan ei ole tullut sellaista kotiovelle tarjoamaan! Eihän minulla mitään kovin suuria odotuksia hameen suhteen ole, sen vaan pitäisi olla kaikin puolin täydellinen! Materiaaliltaan joko ohutta pellavaa tai puuvillaa, väriltään vaalea, muttei ihan valkoinenkaan. Ei liian yksinkertainen, muttei liian runsaskaan. Ehkä hieman maalaisromanttinen, mutta sellainen jota voi pitää ihan arkena ja niin edelleen ja niin edelleen! Enhän minä toivo kuin ihan vaan tavallista hametta...
Kaiken tämän pohdiskelun jälkeen muistin ostaneeni joskus toukokuussa Sanomatalon Eurokankaan kilolaarista palan brodeerattua pellavaa hametta varten! Kaivoin sen samantien esiin ja päätin tehdä hameen! Leikkasin, laskostin ja ompelin. Jotain jäi mielestäni kuitenkin puuttumaan. Laskoksineen ja runsaine helmoineen hame kaipasi mielestäni vielä sitä jotain romanttista ripausta. Ajattelin laittaa hameeseen leikkaussaumaan pitsiä tai koristenauhaa. Paikallisesta kangaskaupasta löysin vaaleanvihreää puuvillapitsiä (nuo brodeeratut kukat ovat vaaleanvihreitä), joka kuitenkin näytti ehkä liian vihreältä ja valkoista koristenauhaa. ostin sitten molempia. Valkoinen ei sellaisenaan sopinut hameeseen ja päätin kokeilla nauhan värjäämistä teellä. Teevärjäyksellä saa sellaisia kauniita murrettuja ja vanhan näköisiä värejä.

Koska eri teelaadut tuottavat erilaisia värituloksia päätin testata sekä mustaa että vihreää teetä. Ylempi mallitilkku on värjätty mustalla teellä ja alempi näinollen vihreällä. Mustasta teestä tulee tuollainen punertava sävy ja vihreästä taas kellertävä. Huomenna aamulla on aamuteen lisäksi tiedossa myös kulhollinen värjättävää nauhaa! Mihin kaikkeen sitä ihminen on valmis yhden hameen takia?! Enkä ole edes kovin vakuuttunut siitä, onko tuossa hameessa aineksia unelmien kesähameeksi!

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Helteisiä kesäpäiviä

Naistenviikolla juhlitaan monia nimipäiviä, niin myös minun nimipäiväni. Lapsuudenkotini perinteisiin on kuulunut mansikkakakku nimipäiväsankareiden kunniaksi. Naistenviikkoon osuikin serkusparvestani aika monet nimpparit! Olen tuota mansikkakakkuperinnettä yrittänyt pitää vielä näin aikuisenakin yllä. Tänä vuonna en tehnyt kakkua, vaan mansikat laitettiin valmiin torttupohjan päälle. Nimipäiväkahvit kuitenkin juotiin ja kyllä tuollainen mansikkatorttukin hyvältä maistuu! Vaarikin poikkesi kotimatkallaan herkuttelemaan mansikoilla.

Nyt on sitten tämän kesän mansikatkin saatu säilöttyä pakkaseen. Tästäkin saamme kiittää Vaaria eli appeani, joka kävi alkuviikosta mansikkatilalla poimimassa meille mansikat. Kaupanpäälle saimme vielä valmiiksi putsatuille mansikoille kotiinkuljetuksen. Voin vaan todeta, että appeni on oikea aarre ja ollut meille todella suureksi avuksi tänä kesänä! Lastenhoitoavusta saamme kyllä kiittää myös Mummia, ei sen puoleen!

Keskiviikkona teimme Mummon ja Papan kanssa lasten kovasti odottaman retken Tampereelle Särkänniemeen! Ja kyllä meillä oli hauskaa. Lapset nauttivat suunnattomasti kaikesta näkemästään ja kokemastaan ja osasivat olla koko päivän todella kiltisti. Kertaakaan ei kiukuteltu! Äiti voisi piirtää ihan rastin seinään!
Leikkautin kummastakin lapsesta tuollaisen silhuettikuvan. On tuokin taito! Olavi on ihan itsensä näköinen, tuo ilme on niin tunnistettavissa. Ainolla on kuvassa ihan liian jykevä leuka, mutta ei kukaan voi odottaa täydellisyyttä kun tietää, että tuo kuva on leikattu muutamassa minuutissa! Olen muuten joskus opiskeluaikana kuvaamataidon tunnilla kokeillut tuota leikkaamista ja voin kertoa, että ihmisen näköistä siitä ei tullut...
Lapset ovat kyllä nauttineet näistä aurinkoisista ja lämpimistä kesäpäivistä täysin rinnoin. Heti aamusta ollaan lähdetty ulos leikkimään. Ja kyllä näistä nyt täytyykin nauttia, on tuota sadetta sen verran tämän kesän aikana saatukin!

maanantai 21. heinäkuuta 2008

4000 lähestyy


Kävijälaskuri raksuttelee mukavasti eteenpäin ja jokaisen tasaluvun lähestyessä olen miettinyt, että pitäisi järjestää bongauskisa tai muu vastaava! Minusta on ainakin ollut kivaa, kun ihmiset jaksavat järjestää arvontoja ja leikkimielisiä kilpailuja. Nyt siis tuumasta toimeen ja luvataan lahjoa luvun 4000 bongaajaa jollain kivalla pienellä yllätyksellä! Aikaa on vielä reilusti, mutta muistinpas ajoissa!

Pientä puuhastelua ja pakastimen sulatusta

Ainon neulepusero on edennyt kaarrokkeeseen asti, mutta ei ongelmitta. Ensiksikin en ole tyytyväinen käsialaani tuossa neuleessa, jotenkin se näyttää niin epätasaiselta. Mikähän siinä on, etten ole koskaan saanut valkoista tai luonnonvalkoista lankaa neulottua tasaisesti? Olisi voinut kuvitella, että kun ei tarvitse neulos kuin oikeita silmukoita työnjälki olisi siistiä, mutta kun ei vaan ole! Lisäksi tuohon toiseen hihaan sattui langassa oleva solmu. Tämä ei ollut mikään ongelma, vaan se etten illalla hämärässä neuloessani huomannut, että solmun molemmin puolin lanka oli aivan harmaata, likaista. Neule lähtee siis heti valmistuttuaan pesukoneeseen ja toivoa sopii, ettei tahra ole esim. koneöljyä!
Tuohon kaarrokkeeseen tulee siis raitoja samaan tyyliin, kuin Olavin neuleeseen. Tällä kertaa aloitin raitojen tekemisen heti kun kavennuskerrokset alkavat. Ja taas ilmeni pienoinen ongelma. En löytänyt sitten mistään ostamiani raitalankoja! Muistan, että olen ostanut ainakin vaaleanpinaista ja persikanväristä lankaa, mutta mihin olen ne työntänyt? Neule siis seisoo ainakin sen aikaa, että a) löydän ostamani langat jostain tai b) käyn ostamassa uusia. Mikä ihmeen dementia minuun on iskenyt, kun kaikki on aina hukassa?!

Sormet syyhysivät ompelukoneen kimppuun ja aloittelin tuota Olavin huijaustilkkutäkki-päiväpeittoa. Minä niin tykkään noita väreistä ja kuoseista, kerrassaan ihania! Peiton keskiosa ja kulmat on tuota tilkkukangasta (jota on muuten vilahdellut yhdessä jos toisessakin blogissa) ja reunoissa on tuollaiset yksiväriset kaitaleet, joihin tulee tildasydämiä ja pitkille sivuille jotkin tekstit Maissin tekemän tyynynpäällisen innoittamana. On kylläkin aika uskaliasta lähteä kokeilemaan kirjontaa noin isoon ja näkyvään työhön, mutta rohkea rokan syö!
Kiinnitin nuo sydämet kaksipuoleisella liimaharsolla ja reunat viimeistelen niillä "viltinreuna" pistoilla. Peiton kääntöpuoli tulee olemaan ihan yksiväristä vaaleansinistä lakanakangasta ja väliin ohut vanu. Tikkauksia ajatrelin tehdä tuohon keskiosaan noiden tilkkujen mukaan, mutta kyllä noita reinakaitaleita olisi myös hyvä vähän tikata, mutta miten ja millä värillä?! Aika suuritöiseksi tämäkin nyt sitten paisui, vaikka tuo tilkkukangas on valmiina ostettu. Toivottavasti jälkipolvet osaavat tätä työtä arvostaa...

Tässä olisi yksi tekemistä odottava projekti! Minun ehdoton suosikkini on tuo puutarhaenkeli! Koska koko kevään aikana ei Sinooperista (ainakaan Kluuvista eikä Varistosta) ole saanut tuota vaaleanvihreää huopakangasta, niin sisuunnuin ja tilasin Kasperiinan Merjalta tuon tarvikepakkauksen ennen juhannusta. Halusin mimittäin tehdä tuosta enkelistä juuri "oikean" näköisen toisinsanoen juuri noilla kankailla, se kun on niin kaunis!
Sitten se pakastin! Meillä on keittiössä iso kaappipakastin, jonka oven rakas mieheni on nyt lähiaikoina jättänyt kaksi kertaa auki. Ensimmäisellä kerralla ovi oli auki koko yön ja toisen kerran muutaman tunnin! Voitte uskoa, että kaapin sisällä oli melkoiset huurteet ja jäät. Laatikoita ei meinannut saada auki muuten kuin lievää väkivaltaa käyttäen.
Tällä viikolla olisi ilmeisesti laitettava uusia mansikoita pakkaseen ja sitä ennen tuo rotisko oli ihan pakko sulattaa. Viime kesäisiä marjoja oli jäljellä sen verran paljon, että pieni arkkupakastimemme oli pakko laittaa päälle. Tässä pakastimessa on sellainen pieni vika, että kansi ei pysy kunnolla kiinni. Pakastin kun ei mahtunut muutossa kuorma-autoon, vaan sai kyydin peräkärryssä. No, lastaajille kävi pieni ajatusvirhe ja arkku sijoitettiin niin päin, että vauhdissa kansi lennähti auki ja samalla toinen saranoista rikkoutui! Onneksi meillä on valurautainen joulukuusenjalka aina kätevästi saatavilla ja sen paino riittää pitämään kannen kiinni!
Sulattelin siis eilisen illan pakastinta ja ette arvaa millainen vesimäärä tuollaisesta pahasti jäätyneestä rotiskosta lähtee. Olisi pitänyt varmaan ostaa sellainen sulatukseen tarkoitettu imeytysmatto, mutta nyt taiteilin froteepyyhkeiden ja sanomalehtien kanssa. Voi pojat mikä homma, mutta nyt se on tehty. Vielä pitäisi pyyhkiä hyllyt ja laatikot ja sitten vaan mansikoita kaappi täyteen! Mutta kukahan ne mansikat meille toisi?!

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Puhtaita mattoja ja tyynyliinoja

Eilinen päivä vierähti Renkajärven mökillä uiden, saunoen ja mattoja pesten. Uimisesta huolehtivat lapset ja mattojen pesusta Vaari. Melkein kaikki tämän talon matot oli pakattu auton perään ja suurin osa saatiin pestyä - kiitos Vaari! Suunnitelmissa oli, että loput matot lähdetään pesemään, kunhan tuo meidän iskä on siinä kunnossa, että voi istua autossa tunnin matkan suuntaansa.
Osa matoista jätettiin mökille valumaan ja kuivumaan ja osa tuotiin kotiin. Mikään ei voi olla parempaa kuin puhtaiden mattojen tuoksu! Lapsuudenkodissani aina jouluksi vaihdettiin kesällä pestyt puhtaat matot lattialle ja niistä lähti vielä joulunakin ihana mäntysuovan tuoksu! Olen tänään käynyt vähän väliä nuuskimassa kuivumassa olevia mattoja...

Tänään tupsahti postilaatikosta Tilda-addiktien tyynyliinavaihdon tyynyliina Maissilta. Ja kerrassaan ihana olikin. Nyt oikein harmittaa kun en silittänyt tuota liinaa ennen kuvaamista, se kun oli luonnollisesti vähän rypistynyt matkalla. Maissi oli käynyt vähän vakoilemassa blogissani ja sen kyllä näkee, tyynyiina on todella mieluinen. Kiitos Maissi!

Tyynyliinassa oli kaunis kirjailu, tuollaista pitäisi itsekin kokeilla! Tässä vielä kuvia tyynyliinasta, joka lähti vaihtarina Maissille:

Minä tein myös vakoilutyötä Maissin blogissa ja bongasin sieltä talo tilkkutäkin, jossa väreinä oli käytetty ruskeaa ja vaaleanpunaista.

Tässä kuva vielä tyynyn takapuolesta ja tuosta napituksesta. Kaikki napit ovat erilaisia, onpahan tämäkin hauska yksityiskohta, joka sopii Tildatyyliin! Mukava sattuma oli, että molemmat pitävät vähän pelkistetymmästä tyylistä...


lauantai 12. heinäkuuta 2008

Neuleita ja iki ihana pioni

Koska en ole vieläkään saanut sitä puuttuvaa helmenharmaata Primaveraa aloitin Ainon kaarrokeneuleen tekemisen. En yksinkertaisesti osaa olla neulomatta! Olisihan niitä vanhoja keskeneräisiäkin tuolla kaappien kätköissä, mutta kun en ovat ihan plääh...
Tästä neuleesta tulee siis samanlainen kuin keväällä Olaville tekemäni. Päävärinä tässä tosin luonnonvalkoinen ja raidat sitten jollain ihanilla tyttöväreillä, nam! Onpahan muuten langan tunnussa eroa, Olavin pusero kun oli Novitan vanhempaa merino Woolia ja tämä Ainon sitä nykyistä! Oikein alkoi harmittaa kun en sitä vanhempaa hamstrannut silloin enempää - sitä siis on jonkin verran jemmassa! Oi tätä autuasta sulowilenismiä... Uudessa Novitassa oli muutamia herkullisia malleja. Aloin heti miettiä joululahjoja, mitäs muutakaan näin keskellä heinäkuuta!

Pioni lukeutuu ehdottomiin lempikukkiini yhdessä kielon ja idänunikon kanssa. Mikähän siinäkin on, että suosikkikukkani ovat juuri noita vain pienen hetken kukkivia?! Näillä sateilla kun tuo pionikin on aika lyhytikäinen, vaikka kuinka yrittää sitä sateen jälkeen hellästi ravistella. Monet nuput ovat niin uitettuja, etteivät jaksa aueta vaan mätänevät paikoilleen. Harmi!

Tuo ihana pioni onkin varmasti ainoa kasvi, joka tuohon etupihan penkkiin saa jäädä. Tarkoitukseni oli jo tänä keväänä laittaa tuo penkki uuteen uskoon, mutta tuo meidän iskän selkä sotki kyllä kaikki tämän kesän suunnitelmat! Onhan se kevät vuodenkin päästä. Tai kuka sitä kieltää mylläämästä tuota penkkiä syksyllä?



Tunnustusta...

Sain Maisulilta ja Elvinalta tälläisen tunnustuksen! Kiitos, ihanhan tässä menee hämilleen! Kivaa huomata, että joku ihan oikeasti näitä sepustuksia lukee ja seurailee blogiani. Itse seuraan myös monia blogeja ihan päivittäin, mutta tunnustaudun todella huonoksi kommentoijaksi - moneen blogiin en ole koskaan kirjoittanut kommenttia...
Mutta tässäpä näitä sääntöjä:

1. The winner can put the logo on his/her blog./Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

I give an Award to:Annan palkinnon seuraaville blogeille:

1. Melle ja minä
2. Kaunis arki kotiisi
3. Hyppytikkiä
4. Lissun oma blogi
5. Tilli mössönpoika ja muita ihania
6. Varpainjaloin
7. Villivilla

ja monelle muullekin blogille tämän voisi antaa! Ja moni näistä blogeista tämän tunnustuksen on jo saanutkin. Suuri kiitos kaikille, jotka jaksavat ja viitsivät pitää blogia omaksi ja muiden iloksi!

perjantai 11. heinäkuuta 2008

Lorutellaan, lorutellaan!

Eilen ne sitten saapuivat, odotetut lorukortit! Ja kylläpä niitä ihmeteltiin ja ihailtiin. Moneen kertaan tillintallintömpsisteltiin, oikeastaan niin kauan, että kumpikin lapsista oli saanut nostaa jokaisen erilaisen kortin. Meinasi siinä makaroonilaatikko jäähtyä hellan päälle! Aivan ihania ideoita, kuvia ja loruja - ja niin erilaisia! Kiitos kaikille vaihtoon osallistuneille!


Lasten nukkuessa päiväunia päällystin kortit kontaktimuovilla. Oli sen verran kovaa menoa heti, että kortit oli parasta suojata heti kättelyssä. En vaan tuossa päällystämisessä ole kovin hyvä. Hieman kateellisena katselin Elvinan laminoitua korttia...mitähän tuollainen laminointilaite oikein maksaa? Ihan hyvin nämä onnistuivat, yhtään ryppyä ei tullut! Tai tuohon leivoskorttiin tuli noiden nappien kohdalle, mutta mitäs siitä, nyt ainakin kestää (toivottavasti! Olavi on kyllä aika lahjakas tuhoamaan kaiken minkä käteensä saa, isäänsä tullut)!


Minun panokseni tähän vaihtoon olivat nämä kissat. Näiden kanssa meinasi olla aluksi vähän ongelmia, kun yritin päästä helpolla ja tehdä nopeasti. Kokeilin raitojen tekemistä sormivärillä töpöttelemällä, mutta tulos oli jotensakin, ei esittelykelpoinen. Pienen epätoivon jälkeen päätin tehdä varman päälle ja värittää raidat ihan perinteisillä puuväreillä. Näistä tuli mielestäni ihan kivat. Tosin tein näistä sen verran reilun kokoiset, että kirjekuoreen näitä sai vähän asetella. Korteissa oli seuraava loru:

Viirusilmä, juonikas, viiksekäs ja juovikas.
Hiirten kauhu hiipii tässä.
Kalaako on ollut pyytämässä?
Ovenpieltä hipoen, pientä kieltään lipoen.
Silitystä vain kaipailee!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Kesäkassi Ainolle

Innostuin tästä kankaasta sen verran, että ompelin tänään Ainolle kesäkassin. Neiti nimittäin valitteli eilen, ettei hänellä ole minkäänlaista kassia! Tosiasiassa kasseja on vaikka kuinka monta, mutta tälläistä olkalaukkumallia ei. Kyllä nuo neidit sitten osaavat vaatia...


Laukussa kuten lorupussissakin on päällä kuviollinen kangas ja vuori ja olkahihna raidallista kangasta. Mitään kiinnityssysteemiä en tähän laukkuun laittanut, on siten helpompi käyttää.

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Lorupussi


Täytyyhän sitä niille tuleville lorukorteille olla kunnon lorupussi. Tämä ei nyt sitten ole nähnytkään Tildaa, vaikka tulevat lorukortit ovatkin tildatyylisiä. Mutta tämä on nyt sitten ainakin iloinen ja lapsellinen. Kankaat olen ostanut ihan Ikeasta joskus keväällä. Päällä siis tuo kuviollinen ja vuorina ja yläreunana tuo raidallinen. Nyt vaan alkoi harmittaa etten tuota raidallista kangasta ostanut sini-vihreäraidallisena. Olin suunnitellut tekeväni pussin, johon joko kirjailen tai aplikaatiolla kirjoitan kylkeen: lorupussi. Sen olisi pitänyt varmaankin olla yksivärinen tai ehkä ruudullinen - ja lasten mielestä tylsä! Päädyin sitten tähän versioon ja tämä pääsikin heti suosioon. Aino onkin tänään käynyt vähän väliä kurkistamassa pussiin olisiko niitä lorukortteja jo pussiin jostain ilmestynyt. Odottavan aika on pitkä!

Nyt vaan lorukortteja odottelemaan, olen vieläkin sitä mieltä, että vaihdot ovat tosi mukavia! Niin, ja olenhan minä niitä lorukortteja suunnitellut muutenkin tekeväni...

"Kuka saa, kuka saa lorupussiin kurkistaa, tillin tallin tömpsis..."

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Se loppui sitten kesken


lanka nimittäin! Jokin ihme lasku- tai ajatusvirhe on nyt käynyt, sillä olin aivan varma, että lankaa olisi ollut laatikossa vielä yksi kerä. Mutta kun ei löydy, niin ei löydy! Olen tätä juhlakeeppiä neuloa tikutellut viime päivinä oikein urakalla, että saisi edes yhden työn ihan valmiiksi asti. Ja tietysti puuttumaan jäi vain neljä mallikertaa... Piti ottaa pikapuhelu äidilleni. Olen tuon langan nimittäin ostanut vanhasta kotikaupungistani ja äitini lupasi käydä kysymässä olisiko samaa värierää vielä jäljellä. Eli odotteluksi menee tämänkin kanssa.

Eräs tunikaprojekti

Osa 2
Kankaan leikkaaminen

Päädyin leikkaamaan tämän ensimmäisen koetunikani tuosta Helsingistä ostamastani pikkukukallisesta kankaasta siitä yksinkertaisesta syystä, että se oli ostamistani kankaista halvinta. Eipä sitten harmita niin paljon, jos lopputulos ei jostain syystä miellytä. Nyt jo tiedän, että pääntie on makuuni liian avara, vaikka pienensin sitä alkuperäisestä kaavasta huomattavasti - olisi pitänyt pienentää lisää!


Kankaan leikkasin jo joskus toukokuussa eräänä iltana sillävälin kun muu perhe oli poissa. Ja tietenkin todella ergonomisessa työasennossa olohuoneen lattialla! Tulipa taas ikävä koulun korkeita OIKEITA leikkuupöytiä. Nyt sormet oikein syyhyää ompelukoneen ääreen. Kyllä tuo vaatteiden ompeleminen on ainakin minulle sitä ominta, oikein harmittaa kun ei ole tullut tooosi pitkään aikaan mitään vaatetta ommeltua. Viimeisin tekemäni vaate taitaa olla (jos ei kastepukua oteta laskuihin mukaan) kälyni häihin tekemäni mammajuhlamekko. Ja häät oli tosiaan heinäkuussa 2006!

Vaan enpä taida päästä ompelukoneen ääreen istumaan ennenkuin meidän iskän selkä on vähän paremmassa kunnossa, että voi pitää lapsille seuraa sillä aikaa kun äiti ompelee. On nimittäin tuo meidän Olavi sen verran touhukas avustaja, että napsauttelee virrat koneesta vähän väliä. No, onhan se tietysti kivaa kun valot vilkkuu, mutta... hieman turhauttavaa näin äidin näkökulmasta! Mutta lorupussi on kyllä ommeltava valmiiksi ennen ensi viikkoa! On nimittäin lorukorttivaihdossa tulossa muutamia kortteja. Tildatyyliin tottakai!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Lisää niitä pieniä iloja

Olen hurahtanut, niinkuin moni muukin, japanilaisiin käsityö- ja kaavakirjoihin. En vielä uskaltautunut tekemään tilausta ebaysta, vaan tilasin tämän ensimmäiseni Peikonpojan Päiviltä jo kesäkuun alussa. Niin, ja tulihan siinä sivussa jotain muutakin pientä mukaan...

Kirjassa on todella kauniita kuvia ja toteuttamisen arvoisia malleja. Kaava-arkkikin kirjasta löytyy, tosin sitä joudun ehkä hieman muokkaamaan! Mallit on nimittäin kaavoitettu 160cm pitkille ja muutenkin joutuisin valitsemaan koon XL tai isompi, olen siis japanilaisittain jättiläinen (pituutta 170 ja vaatekoko 40)! Tulin ostaneeksi muutamia ihania pellavia Sanomatalon Eurokankaasta silloin kun meidän iskä oli siellä magneettikuvauksessa. Nii-in, minä en ollut mukana henkisenä tukena vaan "karkasin" kangaskauppaan.
Tätä japanilaista maatuskakangasta en voinut vastustaa! Nuo mummelit ovat niin suloisia! Inhosin pitkään maatuskoja ihan vaan sen Nypyköiden renkutuksen takia..."venäjän maa soi lapsilleen vanhoja mummoja ja niiden sisällä on uusia mummoja..."
Ja vielä muutamia kangaspäällysteisiä nappeja. Mihinköhän nämä raaskisi laittaa? Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan Tilda foorumin tyynyliinavaihdon tyynyliinaa. Ideoita kyllä on vaan mitenköhän on tuon tekemisen laita! Onneksi aikaa on vielä koko ensi viikko, huh!

tiistai 1. heinäkuuta 2008

Heinäkuu

Se on sitten heinäkuu! Mihin ihmeeseen tuo kesäkuu oikein hupeni? No, sitä ei tarvitse kovin kauaa miettiä, täällähän se on mennyt ihan kotona touhutessa ja kärvistellessä (tuosta touhuamisesta ovat lapset kiitettävästi vastanneet ja tuo kärvistely on sitten jäänyt meidän iskän hommaksi)!


Mummi ja Vaari kävivät nappaamassa Ainon aamulla mukaansa mökille mattojen hakuun ja uimaan. Olavin nukkuessa päiväunia tein taas lorukorttivaihdon kortteja hieman eteenpäin. Nyt aletaan olla jo voiton puolella! Paniikki meinasi iskeä, kun aluksi näytti siltä, että mikään mitä olin suunnitellut ei onnistu. Miksi muuten näin käy melkein aina kun yrittää tehdä jotain erityistä? En kuitenkaan vielä paljasta millaisia kortteja olen tehnyt. Ja eihän sitä keskeneräisiä voi esitellä!

Mummi ja Vaari tulivat myös illaksi lapsenvahdeiksi, iskä kun ei vielä pärjää lasten kanssa tuon selkänsä takia. Suuntasin nimittäin iltapäivällä junalla kohti Helsinkiä, jossa treffasimme Cottonellan, Ruusutarhan ja Kasperiinan Merjan kanssa. Jutusteltiin tietysti Tildoista, mistäs muustakaan. Cottonellalta sain ison nipun raparperinvarsia, joista täytyykin tehdä huomenissa piirakkaa. Kiitos!

Kotimatkalla junassa pääsin näkemään miten aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta vettä sataa eli
"aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä..."


Toivottavasti tämä pitää paikkansa, nämä sateet alkavat kyllä jo riittää! Sateen jälkeen taivaalle piirtyi todella hieno sateenkaari. Tässä vielä Ainon mökiltä keräämiä ihania luonnonkukkia!