
Koska en
ole vieläkään saanut sitä puuttuvaa
helmenharmaata Primaveraa aloitin
Ainon kaarrokeneuleen tekemisen. En yksinkertaisesti
osaa olla
neulomatta! Olisihan niitä vanhoja
keskeneräisiäkin tuolla kaappien kätköissä, mutta kun en ovat ihan
plääh...
Tästä
neuleesta tulee siis samanlainen kuin keväällä
Olaville tekemäni.
Päävärinä tässä tosin
luonnonvalkoinen ja raidat sitten jollain
ihanilla tyttöväreillä,
nam! Onpahan muuten langan
tunnussa eroa,
Olavin pusero kun oli
Novitan vanhempaa
merino Woolia ja tämä
Ainon sitä nykyistä! Oikein alkoi harmittaa kun en sitä vanhempaa
hamstrannut silloin enempää - sitä siis on jonkin verran
jemmassa!
Oi tätä autuasta
sulowilenismiä... Uudessa
Novitassa oli muutamia
herkullisia malleja. Aloin heti miettiä
joululahjoja, mitäs muutakaan näin keskellä heinäkuuta!

Pioni lukeutuu
ehdottomiin lempikukkiini yhdessä
kielon ja
idänunikon kanssa. Mikähän siinäkin on, että
suosikkikukkani ovat juuri noita vain pienen hetken kukkivia?! Näillä
sateilla kun
tuo pionikin on aika
lyhytikäinen, vaikka kuinka yrittää sitä sateen jälkeen hellästi ravistella. Monet
nuput ovat niin
uitettuja, etteivät jaksa
aueta vaan
mätänevät paikoilleen. Harmi!
Tuo ihana pioni onkin varmasti ainoa kasvi, joka tuohon
etupihan penkkiin saa jäädä. Tarkoitukseni oli jo tänä keväänä laittaa
tuo penkki uuteen uskoon, mutta
tuo meidän
iskän selkä sotki kyllä kaikki tämän kesän suunnitelmat! Onhan se kevät vuodenkin päästä. Tai kuka sitä kieltää
mylläämästä tuota penkkiä syksyllä?
1 kommentti:
Hei Jole!! Kiitos ihanasta koristetyynynliinan vaihtarista, pidin siitä kovasti! Oikein olit vakoillut blogistani, vaaleanpunaista ja ruskeaa :´) Sinäkin saat lähetykseni huomenissa! Kiitos vielä, liina oli niin siististi tehtykin..
Lähetä kommentti