torstai 31. joulukuuta 2009

Joulukuun päiviä

Vuoden viimeistä päivää viedään kovaa vauhtia kohti iltaa. Ulkona paukkuu pakkanen ja raketit. Pakkanen onkin paukkunut koko joulukuun ajan mukavasti ja luntakin ollaan saatu varmaankin enemmän kun parina viime talvena yhteensä.
Ajattelin näin vuoden viimeisenä päivänä vielä muutamalla kuvalla kertoa meidän joulukuustamme ja joulun odotuksesta.


Joulun odotusta siivittivät niin tiernapojat kuin joulupolkukin. Myös kauneinmpia joululauluja käytiin lasten kanssa laulamassa. Muskarin joulujuhlassa Aino ja Olavi esiintyivät reippaasti tonttuina.
Jussi-sedän kanssa leivottiin taas pipareita...





askarreltiin...

ja esiinnyttiin kerhon joulukuvaelmassa enkelinä ja paimenena

Näiden kuvien myötä on hyvä pistää tämä joulu ja vuosi pakettiin ja siirtää ajatukset tulevaan vuoteen.

Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Joululahjoja osa I

Pieniksi joululahjoiksi neuloin tänä vuonna tiskirättejä Homespun Living -blogista löytyvällä Waffle Knit Dishcloth -ohjeella. Rätit on neulottu Hemp for Knitting Allhemp3 -hamppulangasta, jota tilasin aluksi yhden vyyhdin Tapion kaupasta ja kaksi vyyhtiä ostin Tampereen messuilta. Lankaa on mukava neuloa sen jäykkyydestä ja karheudesta huolimatta. Mallikin on niin helppo, että neulominen onnistui hyvin muiden töiden välissä ja ohessa. Parhaimmillaan neuloin seisten lankakerä kainalossa ohjaten samalla lasten askartelua.
Kolmesta lankavyyhdistä tuli tällä ohjeella yhteensä yhdeksän rättiä. Ensimmäisen rätin tein aivan ohjeen mukaan, mutta seuraaviin levensin reunuksia muutamalla silmukalla. Yhden rätin annoin jo ennen joulua naapurillemme syntymäpäivälahjaksi suklaan kera. Ystävät perheineen saivat rättien kanssa itse leipomani ruislimput kera suklaan.

Lahjakatsaus jatkuu kunhan olen saanut kuvattua lahjukset. Innokas tonttu pisti lahjat pakettiin ennen kun kuvat oli otettu!

Joululintuja

Lapsuudenkodissani on tuollainen perinteinen puusta veistetty joululintu. Sen on tehnyt pappani veli, joka oli taitava käsistään ja teki kaikenlaisia puutöitä. Koska itse en osaa puusta tuollaista tehdä ja valmiina saatavat ovat huomattavan hinnakkaita, leikkasin meidän joululintumme ihan vaan kartongista. Linnut roikkuvat nyt meidän keittiön valaisimessa ja tuovat joulun sanomaa. Saavat roikkua tuossa varmasti myös loppiaisen jälkeenkin, koska eivät mielestäni ole liian jouluisia!



keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Joulukortti 2009

Niin se joulu sitten tuli ja meni, ihan liian nopeasti tänäkin vuonna! Nyt tein kuitenkin sen viisaan päätöksen, että en kasannut itselleni mitään ylimääräisiä paineita tekemisien suhteen. Nautin vaan ja tein mitä ehdin ja teki mieli tehdä. Tuleehan se joulu taas ensi vuonnakin ja silloin lapsetkin ovat taas pikkuisen isompia.
Joulukortit kuitenkin kuuluvat niihin juttuihin, jotka haluan tehdä itse! Tänä vuonna lasten kuva oli mustavalkoinen ja kortin pääväriksi valittiin luonnonvalkoinen. Kanteen tein leimasimella lumihiutaleita hopeisella ja metallisinisellä musteella. Ja tuossa kortin aukeavassa reunassa on se boordileikkurilla tehty kuvio. Näistä tuli mielestäni kauniit ja olen oikein tyytyväinen.



maanantai 7. joulukuuta 2009

Itsenäisyyspäivää ja seuraavaa

Itsenäisyyspäivää vietimme mukavasti ystäviemme luona hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Isommat lapset haettiin jo lauantaina mummolaan yökylään ja eilen illalla ajelimme perässä. Viikonloppuun mahtui sopivasti jouluvalmisteluja, juhlia ja lepoa.
Aino ja Olavi olivat askarrelleet viikolla kerhossa tuollaiset ihanat lippuketjut. Ainon ketjussa oli neljä lippua ja Olavikin oli malttanut värittää ja leikata kaksi lippua. Kovasti kerhotäti kehui Olavin kädentaitoja ja keskittymiskykyä. Kotona ketjut yhdistettiin yhdeksi pitkäksi ketjuksi ja ripustettiin tuohon keittiön uuden seinähyllyn reunaan.
Sen verran viime viikolla satoi lunta, että saatiin muutamia lumienkeleitä tehtyä nurmikolle. Napsin kameralla enkeleistä ja niiden tekijöistä muutamia kuvia. On se vaan hassu juttu, miten pienestäkin lumimäärästä saa niin paljon iloa irti!

perjantai 4. joulukuuta 2009

Kirjeitä Joulupukille

Kirjoittelimme lasten kanssa muutama ilta sitten kirjeet Joulupukille. Ihanan tosissaan molemmat miettivät, mitä kirjeeseen pitää kirjoittaa ja mitä toiveita voisi esittää. Olavin tärkeimmät kolme toivetta olivat: ikiomat värikynät, ikioma herätyskello ja oma lautanen. Kovasti ihmettelin tuota herätyskelloa, mutta sen suhteen oltiin taipumattomia.
Molemmat myös piirsivät kirjeiden loppuun kuvat Joulupukille. Olavin piirustuksessa on autorata, josta meinasi tulla todella hurja. Niin hurja, että tussi oli takavarikoitava ennekuin teksti peittyi kokonaan sen alle. Aino taas piirsi kamelin ja kamelinkouluttajan! Kamelista tosin tuli lopulta poro ja kouluttajasta tonttu. Mutta ainakaan ei lasta voi mielikuvituksen puutteesta syyttää. Tänään tärkeät kirjeet kuljetettiin postilaatikkoon.
Tämänpäiväisestä kalenterin luukusta löytyi eilen pihalla nappaamani kuva, jossa Aino silittää kuuran nukkaa. Olipa muuten mukavaa räiskiä kuvia auringonpaisteessa pikkupakkasella. Puissa ja pensaissa oli kaunis huurre ja maisema oli niin erinäköinen kuin menneinä viikkoina.


KUKA TUNTISI JOULUN PAREMMIN
KUIN LAPSI PEHMEIN KÄTÖSIN?
HÄN KOSKEE RUUTUA SORMELLAAN,
JA HIUTALE SULAA LENNOSTAAN,
JA PIMEÄ RUUTU VALKENEE,
JA TÄHTI SUURENA SÄTEILEE.
Anja Samooja

torstai 3. joulukuuta 2009

Edistyy

Niin se vaan kääntyi marraskuu joulukuuksi. Korttitehtaallakin on ollut viime aikoina pahoja tuotannon seisahduksia, mutta pientä edistymistä on myös tapahtunut.
Päätin myös piinata läheisiämme tänä vuonna sähköisellä joulukalenterilla! Viime vuonna lähetin veljelleni ja hänen tyttöystävälleen yhden vanhan tulitikkulaatikoista rakennetun kalenterimme täytettynä suklaakonvehdeilla ja jouluisilla runoilla. Saimme maanantaina kalenterin täytettynä takaisin ja availemme sitä nyt miehen kanssa vuoropäivinä. Kiitos!
Ehdin moneen kertaan miettiä kalenterin pitämistä täällä blogissa, mutta päädyin kuitenkin tuohon sähköpostilla jaettavaan versioon. Ajatus "sähköisestä" kalenterista lähti liikkeelle sen jälkeen kun en ehtinyt tehdä kummitytöllemme kalenteria lähettämämme joulupaketin mukaan. Aluksi ajattelin lähettää kalenterin vain Emman äidin ja isän s-postiin. Halusin kuitenkin myös muistaa veljeäni ja siitä se sitten levisi kuin jokiseneväät! Kaiken lisäksi onnistuin sössimään ensimmäisen "luukun" lähettämisen ja kalenteri pääsi vauhtiin vasta päivän myöhässä - tekevälle sattuu!
Ajattelin myös täällä blogissa julkaista valittuja paloja noista kalenterikuvista ja niiden mukana lähtevistä jouluisista runoista, jotka eivät valitettavasti ole omaa tuotantoa vaan täysin lainatavaraa. Ensimmäisen ja toisen päivän luukusta löytyi pieni iloinen Toivo tonttunen.

Joulu oveen kolkuttaa
Kop, kop! Joulu oveen kolkuttaa.
Kop, kop! Joko sisään tulla saa?
Ei ihan vielä, nyt sytytän
vasta ensimmäisen kynttilän.
Tuula Korolainen