Pappani rakasti sananlaskuja ja sananparsia. Hänellä tuntui olevan joka tilanteeseen aina sopiva sanonta tai sutkaus takataskussa. Tämän neuleprojektin kohdalla tuli heti mieleeni pappani sanonta: kävi niinkuin entiselle miehelle! En tosin koskaan päässyt täysin selville mitä sille entiselle miehelle oli oikein käynyt... mutta tämä tarina menee näin:
Jo monta talvea käytössä olleet nahkarukkaseni alkoivat tammi-helmikuun pakkasissa tulla tiensä päähän. Yritin saada rukkasraukoille jatkoaikaa pukemalla hanskojen päälle viime talvena neulomani hahtuvalapaset, mutta ei auttanut. Kylmä hiipi salakavalasti sormiin ja jotain oli tehtävä. Olin talven mittaan useammassa neuleblogissa törmännyt tuplalapasiin ja päätin pelastaa sormeni pakkasen kynsistä sellaisten avulla. Laatikosta löytyi viimetalvisten lapasten ja villahousujen jämähahtuvat ja niistä ajattelin neuloa oikein kunnolla huovutetut tuplat.
Lapasten varret tein niinikään lankavarastostani löytyneestä punaisesta Novitan Isoveljestä, koska halusin lapasiin joustavat ja hyvin kädessä pysyvät varret. Varsien jälkeen jättikokoinen kämmenosa hahtuvasta isoilla puikoilla ja pesukoneeseen huopumaan. Pesun jälkeen kunnon venyttely ja muotoilu kosteana ja kuivatus. Tiiviiksi huopunut lapanen olisi varmaan jo sinällään ollut lämmin, mutta halusin varmistaa sormieni tarkenemisen ja poimin varren yläreunasta silmukat sisälapasta varten. Sisälapasen langaksi valikoitui poistokorista edukkaasti ostettu Novitan Luxus Alpakka, joka on ihanan pehmeää ja ei pistele!
Hahtuva tosin alkoi loppua viimemetreillä ja toisen peukalon kärki on tehty päättelylangoista. Ja muistinpa taas ettei huovutettavien juttujen kanssa kannata koneeseen heittää froteepyyhkeitä, joista irtoaa nukkaa. Kaikesta tästä huolimatta lapasista tuli ihan kivat ja ainakin ihanan lämpimät! Mutta siihen entiseen mieheen palatakseni - kun lapaset tulivat valmiiksi, loppuivat myös pakkaset... no, ainakin minulla on valmiina hyvät lapaset, jos vaikka ensi talvenakin olisi kunnon pakkasia!
Aloitin tammikuussa neulomaan villapuseroa SandnesGarnin Mini Duetista kummiytöllemme Emmalle. Neule eteni joutuisasti kainaloihin asti, mutta sitten eteen tulikin ongelmia. En nimittäin osannut päättää minkälaiset hihat taikka yläosan neuleeseen teen! Ensimmäisen hihan olen nyt aloittanut kolme kertaa ja vieläkään se ei ole hyvä. Neuleen vartalo-osa on tuollaista vähän kennon näköistä pintaneuletta ja alunperin olin suunnitellut neuleeseen kaarrokkeen. En kuitenkaan saanut päähäni miten jatkan tuota pintaneuletta, jotta saan kavennukset sujuvasti kaarrokkeeseen. Neule pääsi siis huilimaan hetkeksi... 
... ja päätin tehdä valmiiksi Ainon satutakin! Aivoton ainaoikean neulominen tuntui tuon pähkäilyn jälkeen oikein sopivalta vaihtoehdolta. Ohje tuohon takkiin on Suuresta Käsityölehdestä 3/2008 ja lankana huovutettava Tove. Takki neulotaan reilun kokoisilla (nro 4) puikoilla ja valmis, tarkoituksella liian iso neule huovutetaan pesukoneessa sopivan kokoiseksi. Tätä neuletta olenkin nyt urakalla neulonut valmiiksi ja nyt puuttuu enää takin hupusta kymmenisen senttiä ja pääsen kokoamaan ja huovuttamaan. Hivenen kyllä pelottaa heittää takkia koneeseen, mutta minkäs teet. Tätäkin projektia on aloiteltu jo kesällä, jolloin testasin langan huopumista neulomalla takkiin taskut.
