Neuleita ja iki ihana pioni

Koska en ole vieläkään saanut sitä puuttuvaa helmenharmaata Primaveraa aloitin Ainon kaarrokeneuleen tekemisen. En yksinkertaisesti osaa olla neulomatta! Olisihan niitä vanhoja keskeneräisiäkin tuolla kaappien kätköissä, mutta kun en ovat ihan plääh...

Tästä neuleesta tulee siis samanlainen kuin keväällä Olaville tekemäni. Päävärinä tässä tosin luonnonvalkoinen ja raidat sitten jollain ihanilla tyttöväreillä, nam! Onpahan muuten langan tunnussa eroa, Olavin pusero kun oli Novitan vanhempaa merino Woolia ja tämä Ainon sitä nykyistä! Oikein alkoi harmittaa kun en sitä vanhempaa hamstrannut silloin enempää - sitä siis on jonkin verran jemmassa! Oi tätä autuasta sulowilenismiä... Uudessa Novitassa oli muutamia herkullisia malleja. Aloin heti miettiä joululahjoja, mitäs muutakaan näin keskellä heinäkuuta!

Pioni lukeutuu ehdottomiin lempikukkiini yhdessä kielon ja idänunikon kanssa. Mikähän siinäkin on, että suosikkikukkani ovat juuri noita vain pienen hetken kukkivia?! Näillä sateilla kun tuo pionikin on aika lyhytikäinen, vaikka kuinka yrittää sitä sateen jälkeen hellästi ravistella. Monet nuput ovat niin uitettuja, etteivät jaksa aueta vaan mätänevät paikoilleen. Harmi!

Tuo ihana pioni onkin varmasti ainoa kasvi, joka tuohon etupihan penkkiin saa jäädä. Tarkoitukseni oli jo tänä keväänä laittaa tuo penkki uuteen uskoon, mutta tuo meidän iskän selkä sotki kyllä kaikki tämän kesän suunnitelmat! Onhan se kevät vuodenkin päästä. Tai kuka sitä kieltää mylläämästä tuota penkkiä syksyllä?