Syksyä, villatakkeja ja vaippoja

Meillä on täällä flunssa valloillaan ja yksi jos toinenkin turistelee nenäänsä. Sen verran on tämä syksyn yllättävä alkaminen ja sairastelu vienyt voimia, että oikein mitään mainitsemisen arvoista ei ole valmiiksi asti saatettu. Sen verran otin itseäni niskasta kiinni tuon edellisen kirjoituksen jälkeen, että heitin huivin laatikkoon odottamaan ja otin käsittelyyn tuon ikivanhan villatakin tekeleen. Nopeasti sainkin napituskaitaleet neulottua. Sen verran täytyy tunnustaa, että en pingottanut enkä höyryttänyt takin kappaleita ennen kokoamista! Laiska minä. Olkasaumatkin vaan päättelin neuloen yhteen. Olin suunnitellut silmukoivani olat, mutta pah! Sen verran on käsialani vielä tuolloin ollut tiukkaa, että takki on aika peltisen tuntuinen. Nyt olen oppinut neulomaan myös ns. löysempää käsialaa. Kovan opettelun tulosta sekin. Mietiskelin auttaisiko tuohon peltiseen olemukseen muutama kierros pesukoneessa?


Toinen viikonlopun urotyöni oli ommella kasaan Olaville jo tammikuussa leikkaamani uudet kestovaipat. Onneksi tein niistä silloin reilunkokoisia ja nyt ne ovat sopivia. Meillä eletään vaipojen kanssa sellaista vaihdetta, että Olavi haluaisi pitää ainoastaan kestoja (vihreät arvot pojalla kohdallaan jo noin pienenä..), mikä onkin hyvä sillä niiden kanssa pissat tehdään pottaan. Jos jalassa on kertakäyttövaippa siihen lirautellaan aivan surutta! Yritä tässä nyt sitten ymmärtää noiden pienten ihmisten ajatuksenjuoksua...

Mutta mutta, eipä sujunut noidenkaan ompelu ilman ongelmia. En saanut millään jalansuiden kuminauhoja onnistumaan! Tai yhdestä ainoasta tuli hyvä ja ainoastaan sen takia, että Olavi oli säätänyt langankiristysnupit kaakkoon ja tikki oli aivan luokatonta. Joskus vaan on niin, ettei hyvästä aikeesta huolimatta tule muuta kuin sutta. Kyllä noita käyttämään pystyy, ei siinä mitään, mutta olisi ollut ihan kiva jos niistä olisi tullut... täydellisiä. Pienet on vaatimukset. Nyt niihin pitäisi vielä laittaa nepparit, niin pääsevät käyttöön.

Se varsinainen ompeluhomma, jota olin ajatellut viikonloppuna tekeväni oli oma mekkoni sinne serkkuni häihin. Homma hyytyi kuitenkin lakanakankaiseen sovitusversioon, jota on yksinkertaisesti mahdotonta yksin sovittaa. Ja sitten aloin jo miettia malliakin uudelleen. Tuo yläpuolella oleva kuva on japanilaisesta mallikirjasta ja siitä sain alunperin idean mekkooni. Ajattelin tehdä mekostani olkaimettoman ja tuollaisen kellohelmaisen, koska ilmat näyttävät nyt niin kylmiltä, että pidän varmaankin koko juhlan ajan keeppini harteillani olisi sulaa hulluutta tehdä mekkoon mitään ylimääräistä yläosaan. Ja tuon mallista yläosaa varten tarvitsisin uudet olkaimettomat liivit ja niitä ei ole nyt aikaa etsiä. Mutta kun tuo yläosa on niin kaunis!

No, viikonloppuna menemme taas vanhempieni luokse ja äitini saa toimia hovisovittajana ja koska mekko on saatava viikonlopun aikana valmiiksi on päätös siis tehtävä ja tuloksen näemme sitten maanantaina! Lupaan!

Vuotavista nenistä huolimatta olemme käyneet marjastamassa lähimetsässä. Viikonloppuna marjat kerättiin suoraan suuhun, tässä Olavin taidonnäyte mustikkamättäästä. Ja maanantaina ahkeroin reilun litran puolukoita lasten leikkiessä kivillä ja kannoilla. Ilmakin oli mitä ihanin, viileää, mutta aurinkoista! Tälläisiä syyspäiviä lisää, kiitos!