Salainen ystäväni muisti minua jo viime viikolla kolmannella paketilla. Jotenkin vaan tämä viikko on ihan hujahtanut käsistä, enkä ole saanut mitään aikaiseksi. No, viimeviikkoisia pyykkejä on mummolareissun jäljiltä pesty useampi koneellinen ja kummittelee pyykkikorissa vielä joitain matkavaatteitakin. Ja kävihän meillä eilen vieraitakin, serkkuni pienen poikansa kanssa ja touhuillessa meni hyvinkin koko päivä. Niin, ja sen olen tässä viime viikkoina huomannut, että kun Aino ei enää nuku päiväunia, ei tälle blogin päivittämiselle tahdo löytyä sopivaa aikaa. Kovasti haaveilin omasta joulublogista, mutta yritetään nyt pitää edes tätä omaa ja Ainon blogia pystyssä! Hei, mutta siihen salaiseen pakettiin! Paketti lootikko oli taas kerran ihanan yllätyksellinen. Kerä tuollaista sateenkaarenväristä mohairlankaa, bambupuikot, puikkonallet, joita lapset itsepintaisesti luulevat nallekarkeiksi, virkkuukoukku ja valokuvakehys. Iso ja omanantuoksuinen kiitos salaiseni! Mukana tulleessa viestissä salaiseni kertoi, että heillä on sairasteltu pitkin syksyä. Toivottavasti kohta helpottaa, sairastaminen kun ei ole koskaan mukavaa. Ja voi kauhistus, tämä oli jo toiseksi viimeinen lähetys. Minne tämä syksy on oikein huvennut?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti