Ystäväsukat

Ystävänpäivän kunniaksi keskeneräisten neuletöideni laatikko keveni 154g! Olen nämä sukat aloittanut ja tehnyt melkein valmiiksi asti muutamia vuosia sitten (jos ihan rehellisiä ollaan, on aika kulunut niin kaameaa vauhtia, että sukkien tekemisestä voi hyvinkin olla sen kymmenen vuotta, mutta ei kerrota kenellekkään...). Ne ovat todellakin ajalta ennen itsestäänraidoittuvia sukkalankoja ja varsien raidat on suunniteltu etukäteen oikein paperille, kuka viitsisi enää?

Lankana sukissa on tuttu ja turvallinen Novitan Seitsemän veljestä ja ne on neulottu tiukkaakin tiukemmalla käsialalla. Onneksi olen oppinut vuosien myötä vähän löyhentämään tuota käsialaani ja nykyään pystyn pääsääntöisesti neulomaan langan suosituskoon puikoilla! Aikaisemmin minulla piti olla aina vähintään numeroa suuremmat puikot ja silloinkin ne kirjaimellisesti soivat neulottaessa.

Nyt sukat siis ovat vihdoikin valmiit ja lähtivät ystävänpäiväpostina serkulleni, jolle ne aikoinaan olen suunnitellutkin. Harmittaa vaan vietävästi nuo kuvat. En omista minkään valtakunnan succablokkeja (tosin villasukkia on tullut neulottua todella vähän, joten plokeille ei ole ollut suurtakaan tarvetta) ja ensimmäisessä kuvassa sukat on kuvattu minun jalassani. Serkullani on onneksi kapeammat pohkeet! Varsinkin nyt, omat jalat tuntuvat olevan jatkuvasti turvoksissa, mutta ei anneta sen kuitenkaan häiritä! Niin, ja tietenkin loppuviikolla oli ihanan aurinkoisia päiviä ja sukista olisi saanut ulkona lumihangessa aivan ihania kuvia, mutta minkäs teet, tuo kuvauspäivä oli pimein ja pilvisin koko viikolla!

"Minun ystäväni on kuin villasukka,

joka talvella lämmittää

ja minun ystäväni on kuin niityn kukka,

joka saa minut hymyilemään."