Minulla on jo vuosia ollut käytössä hassu vanha hatun mallinen neulatyyny, jonka äitini on virkannut koulussa joskus alaluokilla. Opiskeluaikoina se palveli minua hyvin käsivarsineulatyynynä pohjaan kiinnittämäni kuminauhan ansiosta. Opiskelukavereillani oli hienot viininpunaisella samatilla päällystetyt "oikeat" käsivarsineulatyynyt, mutta minä tykkäsin niin tästä omastani etten sellaista tullut koskaan edes hankkineeksi. Omat huonot puolensa tälläkin neulatyynyllä valitettavasti on. Koska se on tehty virkkaamalla, eikä ole pinnaltaan kovin tiivis, tuppaavat varsinkin silmäneulat ja joskun myös nuppineulat painumaan tyynyn sisälle.
Silmäneulojen ongelman ratkaisin tekemällä itselleni neulavihon Tildan tapaan kirjasta (tai siis siitä englannikielisestä versiosta). Samaisessa kirjassa on myös ohje todella sievään neulatyynyyn, joka rakennetaan puurenkaan päälle. Neulatyyny on mielestäni jotenkin 50 -luvun henkinen ja naisellinen. Voiko neulatyyny olla muuta kuin naisellinen? Pitkään väänsin itseni kanssa kättä siitä tarvitsenko uutta neulatyynyä, mutta lopulta ostin itselleni sopivan kokoisen puurenkaan neulatyyny pohjaksi. Eihän minun tuosta vanhastakaan tarvitse kokonaan luopua! 
1 kommentti:
Sulla on täällä niin ihania tekeleitä! Käyn aina silloin tällöin kurkkimassa, kun oot niin taitava.
Lähetä kommentti