Käsityörintamalla on viime viikkoina ollut hyvin hiljaista. on tämän huushollin pyörittäminen vienyt kaiken ajan ja mehut. Paljon on kuitenkin ajatuksia ja jotain pientä olen näperrellytkin, mitään valmista ei kuitenkaan ole vielä näytettäväksi.
Juhannuskin tuli ja meni ilman sen ihmeempiä järjestelyjä. Meidän iskä pidettiin sairaalassa osastolla, jalat kun ei kunnolla toimineet ja me lasten kanssa lähdettiin appivanhempieni eli lasten Mummin ja Vaarin kanssa mökille. Meidän auto tosin hajosi matkalla, ylikuumeni ja kärähti! Onneksi en ollut yksin liikenteessä, olen nimittäin todella onneton autojen kanssa. En suuremmin pidä ajamisesta! Auto hinattiin korjaamolle ja siellä se on vieläkin. Sukulaiset mökillä (sitten kun sinne viimeinkin päästiin) vitsailivatkin, että mitähän hajoaa seuraavaksi kun ensin meni iskä ja sitten auto, eihän sitä kahta ilman kolmatta...
Tässä kuitenkin muutama "tunnelma" kuva juhannukselta. Kokkokin meillä oli ja hieno sellainen kiitos Veikko isovaarin, mutta yhtään kuvaa siitä en sitten tajunnut ottaa. Minulla on viha- rakkaus suhde juhannusruusuun. Toisaalta se on niin kaunis ja herkkä ja sopii juuri juhannukseen, mutta kun se kukkii niin vähän aikaa ja on kukittuaan suorastaan raaskun näköinen ja leviää niin maan penteleesti. Talomme kulmalla on juhannusruusu, jonka kohtaloa ei vielä ole lyöty lukkoon...
Saappaat olivat ainakin mökillä tämän juhannuksen käytetyimmät jalkineet. Olihan meillä sandaalitkin mukana, mutta niitä käytettiin vain autossa mökille mennessä ja kotiin tullessa!
Koska meillä ei ollut autoa ja iskäkin virui sairaalassa oleilimme juhannuksen jälkeisen viikon ensimmäiset päivät minun vanhempieni eli lasten Mummon ja Papan luona vanhassa kotikaupungissani. Meidän iskän selkä leikattiin keskiviikkona ja kotiin hän pääsi jo seuraavana päivänä. Mummo tuli meidän avuksemme tänne kotiin ja tekemistä riittikin, iskälle kun piti järjestää alakertaan olohuoneeseen korkeampi sänky, koska rappujen käveleminen ei vielä kunnolla onnistu ja oma sänkymme on niin matala, että siihen on ihan turha yrittää itseään kammeta (tai jos siihen pääsisi niin nostamiseen tarvittaisiin jonkinsortin nostokurki!). Tämä uusi sisustus on onneksi vain väliaikainen! Kuntoutumiseen menee vielä kuitenkin monta viikkoa ja esim. autossa istumista voi harkita vasta elokuun puolella (tosin eipä meillä nyt mitään autoa olisikaan). Positiivista tässä on kuitenkin se, että kivut ovat poissa ja iskä pystyy jo vähän kävelemään tai köpöttelemään ja kuntoutumisen jälkeen päästään takaisin tavalliseen arkeen!
1 kommentti:
Itse olen nimittänyt Juhannusruusun rikkaruohoksi. Kaunishan se on, mutta leviää niin vietävästi. Kuvittelin isoista kivista tehdyn altaan rajaavan tuon elinvoimaisen kasvin leviämistä, mutta jossain melkein viiden metrin päässä nurmikolla kohoilee pieniä alkuja. Onneksi niiden yli on helppo huristella nurmikonleikkurilla.
Toivottavasti mies paranee hyvin selkävaivoistaan. Minunkin ukkoni kärsii selkä- ja polvivaivoista, mutta noin pahaksi ei ole vielä mennyt.
Lähetä kommentti