Kaunista kuuraa

Tänään oli pitkästä aikaa pakkasta ja puut ja pensaat ihanassa kuurassa. Tälläisistä aamuista ei ole saanut vielä tänä talvena pahemmin nauttia. Pitkän synkkyyden ja ainaisen vesisateen jälkeen kaikki näytti niin kauniilta.

Joulukalenterin luukut hupenevat ihan silmissä! Mihin se kaikki aika oikein menee? Miksei mitään valmista tunnu syntyvän? Silti mieli on levollinen, se tehdään mitä ehditään. Tämä on varmasti ensimmäinen kerta kun osaan ottaa tämän joulunalusajan rennosti. Minkä sille voi jos ei ehdi. Joulukortit ovat vielä kesken, lantut nököttävät kuorimista vailla keittiössä ja työpöytä pursuilee kaikesta keskeneräisestä värkkäyksestä.

Eilen kävimme koko perheen voimin laulamassa Kauneimpia joululauluja. Lapset tosin nukahtivat kesken laulujen kirkonpenkkiin, mutta nauttivat suuresti joululaulujen laulamisesta sen ajan mitä jaksoivat pysyä hereillä. Ei voi muuta kun ihmetellä pienten lasten unenlahjoja. Olavi osaa ainoastaan Joulupuu on rakennettu -laulun kaksi ensimmäistä säkeistöä, mutta lauloi ne sitäkin hartaammin. En voinut pidätellä naurun kyyneleitä pienen miehen laulua kuunnellessani.

Päätin tänään aamulla ahkeroida ensimmäisen erän joulukorttejamme lähetettävään kuntoon. Ostin nimittäin kirjekuoria liian vähän ja näinollen ajattelin postittaa kortit kahdessa erässä. Näin on tehtävä jo siitäkin syystä, että koko kuorinippu ei mahdu yhteen punaiseen joulukorttien postituskuoreen. Hyvältä näyttää tähän asti, voin jopa saada urakan valmiiksi!