Illalla on jo paljon aikaisemmin hämärää. Puiden lehdet muuttavat väriään. Naapuritalon koivu, joka näkyy keittiön ikkunasta on jo melkein paljas. Aamulla ulos mennessä on ilmassa syksyn tuoksu ja kirpeys. Pyykit eivät enää kuivu kunnolla ulkona narulla. Kai se on pakko uskoa! Se on syksy nyt!
Kannettavani lopetti yhteistyönsä netin kanssa. Minä epäilen verkkokorttia, mies käyttöjärjestelmää. Tiedä häntä, ei toimi! Onneksi on varakone, jolla pääsee nettiin. Kone vaan on miehen vanha työkone, jolle ei saa tallentaa kuvia. Kuvat on siis siinä omassa ja kaikki muu varakoneella. Niinpä jää tämäkin kirjoitus kuvien osalta laihanlaiseksi. Pitäisi käydä huomenna ostamassa muistitikku, kun vaan muistaisi.
Tuossa ainoassa kuvassa on Ainon tulevan villatakin taskut! Oli pakko aloittaa niistä, kun muut langat oli vielä matkalla. Ja tietenkin oli ihan pakko kokeilla miten ne koneessa huopuu. Lankana on Sandnesin Tove ja mallina huovutettava sateenkaaritakki, joka löytyy ainakin jostain ohjelehtisestä, mutta myös viimevuotisesta Suuresta käsityölehdestä (numeroa en muista). Eivät mielestäni huopuneet tarpeeksi yhdellä kerralla. Pitää pistää uudelleen koneeseen.
Kummityttömme perheineen muuttaa tulevana torstaina Japaniin. Näimme eilen viimeisen kerran ennen heidän lähtöään. Itkuhan siinä meinasi tulla! Lähdön hetkellä ei olisi millään halunnut päästää irti, jääkää vielä hetkeksi aikaa! Pyyhitään kyyneleitä. Turvallista matkaa ja nähdään sitten seuraavan kerran teillä!
Tällä rouvalla taitaa tällä hetkellä olla hieman liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Kaikki on levällään ja kesken, mitään ei ole aikaa tehdä ja mitään valmista ei varsinkaan synny! Turhauttavaa! Terassilla odottaa iso kassillinen omenoita hilloamista, mutta hillopurkit on loppu, keittiön sohvalla on iso kasa ommeltavaa, nurkissa pyörii matonkudepussukoita, kirpparille menevää tavaraa on myös kassikaupalla ja lastenhuoneen seinältä puuttuu vielä hyllyt ja yhdeltä seinältä on boordi irroittamatta. Tässä tätä listaa näin aluksi. Viime viikolla mies piti vihdoin viikon kesälomaa, mutta viikko hurahti todella nopeasti, kun hoidettavia asioita oli kertynyt pitkä lista. Sain sentään ommeltua Toivolle uusia vaippoja, jotka nekin ovat olleet leikattuna jo monta viikkoa. Ne päätyivätkin heti käyttöön, enkä edes kuvaa ehtinyt ottaa.
Syksyn värit ovat kyllä niin ihania! Tykkään muutenkin syksystä, ainakin silloin kun ei sada koko aikaa. Sadekin on kyllä ihanaa, mutta ne aurinkoiset kirpeät syysaamut... Johtuneekohan tuo siitä, että olen syntynyt syksyllä? Meillä Olavi on ehdottomasti väri-ihminen! Värien oppiminen oli todella helppoa ja värit tuntuvat olevan tärkeitä. Ainolla taas menee vieläkin välillä vihreä ja sininen sekaisin. Kyllähän Ainokin on tarkka värein kanssa, etenkin vaatteiden täytyy olla sävy sävyyn. Mutta Olavi on ihan omaa luokkaansa. Neulatyynyssä nuppineulat on Olavin käsittelyn jälkeen ryhmitelty väreittäin ja vahaliiduille kävi näin kesken piirtämisen:
Oli ihan pakko ottaa kuva, koska asetelma oli niin herkullinen. Harmikseni en onnistunut kameran ja salaman kanssa saamaan kaikkia värisävyjä toistettua. Itse olen sitä vastoin taas hieman taistellut värisävyjen kanssa. Ostin itselleni farkkuhameen kaveriksi ihanan syksyiset, poltetun oranssin väriset sukkikset ja olen etsinyt niiden pariksi huivia! Ja kyllä on ollut hankalaa. Samanvärisestä taitaa olla ihan turha haaveilla, mutta kun edes saman sävyistä ei meinaa löytyä! Höh ja pöh, ja nythän on syksy!
