Illalla on jo paljon aikaisemmin hämärää. Puiden lehdet muuttavat väriään. Naapuritalon koivu, joka näkyy keittiön ikkunasta on jo melkein paljas. Aamulla ulos mennessä on ilmassa syksyn tuoksu ja kirpeys. Pyykit eivät enää kuivu kunnolla ulkona narulla. Kai se on pakko uskoa! Se on syksy nyt! Kannettavani lopetti yhteistyönsä netin kanssa. Minä epäilen verkkokorttia, mies käyttöjärjestelmää. Tiedä häntä, ei toimi! Onneksi on varakone, jolla pääsee nettiin. Kone vaan on miehen vanha työkone, jolle ei saa tallentaa kuvia. Kuvat on siis siinä omassa ja kaikki muu varakoneella. Niinpä jää tämäkin kirjoitus kuvien osalta laihanlaiseksi. Pitäisi käydä huomenna ostamassa muistitikku, kun vaan muistaisi. Tuossa ainoassa kuvassa on Ainon tulevan villatakin taskut! Oli pakko aloittaa niistä, kun muut langat oli vielä matkalla. Ja tietenkin oli ihan pakko kokeilla miten ne koneessa huopuu. Lankana on Sandnesin Tove ja mallina huovutettava sateenkaaritakki, joka löytyy ainakin jostain ohjelehtisestä, mutta myös viimevuotisesta Suuresta käsityölehdestä (numeroa en muista). Eivät mielestäni huopuneet tarpeeksi yhdellä kerralla. Pitää pistää uudelleen koneeseen. Kummityttömme perheineen muuttaa tulevana torstaina Japaniin. Näimme eilen viimeisen kerran ennen heidän lähtöään. Itkuhan siinä meinasi tulla! Lähdön hetkellä ei olisi millään halunnut päästää irti, jääkää vielä hetkeksi aikaa! Pyyhitään kyyneleitä. Turvallista matkaa ja nähdään sitten seuraavan kerran teillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti