Taas kiinni puikoissa

Sain eilen illalla viimeisteltyä juhlakeeppini (laitan kuvan kunhan saan otettua julkaisukelpoisen) ja heti sormet syyhysivät uuden työn kimppuun. Olin itselleni kyllä pyhästi luvannut tehdä valmiiksi tuon kuvassa olevan valkoisen neuletakin. Se löytyi taas kerran! Luulin toisen hihan olevan kesken, mutta kaikki kappaleet ovatkin valmiina. Kehtaankohan edes paljastaa kuinka kauan neule on ollut keskeneräisenä?! No, malli on muistaakseni vuoden -97 (tai -98) Novitan kevään lehdestä ja neulominen on aloitettu heti lehden ilmestyttyä. Joskun vaan into loppuu totaalisesti kesken. Onneksi malli on aika ajaton samoin kuin väri. Lankana on Novitan Nalle. Alkuperäisessä mallissa on edessä metallinen vetoketju, joka minua tökki jo alkaessani neuloa. Ne ovat jotenkin niin kömpelöitä ja raskaita neuleisiin. Suunnittelinkin tekeväni takkiin ihan rehellisen napituksen ja mallin mukaisen pienen kauluksen.

Tänään loin kuitenkin puikoille silmukat kevään ensimmäisessä sny -paketissa Sallalta saamastani Elfin colorista huivia ajatellen. Että se siitä pyhästä lupauksesta! Mutta jos tämä huivi olisikin sellainen välipala- tai sillointällöin neulottava työ... malliksi kun valitsi todella yksinkertaisen aaltopitsineuleen. Minulla kun on aina oltava joku neuletyö käsillä tai sitten kaksi. Joulupukin paketteja olisi myös hyvä aloitella, ettei tule kiirus.

Viikonloppuna mökillä

Lauantaina pääsimme koko perhe ensimmäistä kertaa tänä kesänä käymään mökillä. Suunnitelmissa oli viettää lauantaipäivää touhuillen ja ajaa yöksi kotiin. Mökillä alkaa olla jo todella kosteaa ja koleaa sisätiloissa ja pikkumökkiä ei kannata enää lämmittää yhtä yötä varten. Lapsille on kaiken lisäksi tullut kauhea tarve päästä yöksi aina "omaan kotiin" ja yöt muualla ovat todella levottomia. Ilma onneksi suosi meitä, aurinkokin näyttäytyi, eikä sadetta saatu koko päivänä! Ilmassa oli kylläkin voimakas syksyn tuoksu ja tuntu.

Aino pääsi vihdoin ja viimein vaarin kanssa kalaan! Ensin tehtiin verkkojen nosto retki ja rantaan tuotiin komea saalis: lahna ja kuha. Lahna päästettiin takaisin järveen kasvamaan, mutta kuha oli sen verran hyvän kokoinen, että se jätettiin syöntiä varten. Kuhalla olikin painoa reilut 1,6kg, kyllä Aino oli polleana saatte uskoa. Totuuden nimissä tässä kohtaa on hyvä paljastaa, että vaari oli käynyt aamulla kurkkaamassa verkot ja todennut, että varma saalis oli tulossa! Iltapäivällä miesten keihäsfinaalin jälkeen Aino ja vaari lähtivät vielä mato-ongelle ja taas tuotiin rantaan iso kalansaalis, särkiä ja ahvenia.

Minä puolestani pesin melkein kokopäivän mattoja. Nyt on hyvä mieli kaikki matot pestynä! Vesi oli jo sen verran viileää, että uimaan en uskaltanut mennä. Kahlasin vain Ainon seuraksi polviani myöten ja kyllä teki häijyä. Lapset vielä uida pulikoivat minkä jaksoivat, huh!

Vaaleanpunaista tyttömäistä

Kummityttömme täytti vuoden sunnuntaina ja sain kun sainkin villatakin ajoissa valmiiksi. Ihan ongelmitta ei neulominen sujunut. Mikä lie härö tullut käsialaan kun en meinannut millään saada tasaista jälkeä aikaiseksi. Myös bambupuikot, joilla neuloin olivat todella nihkeät! Yleensä kyllä rakastan bambuilla neulomista, mutta nyt tökki todella pahasti. Tuon käsialan epätasaisuuden pelasti tällä kertaa valmiin neuleen viskaaminen pesukoneeseen. Kunnon pyöritys ja linkous koneessa ja avot - neulepinta oli tasaista.

Tuota Novitan mallia sovelsin sen verran, että tein neuleesta sivusaumattoman. Näin säästin aikaa kokoamisvaiheessa. Myös hihoista tein saumattomat. Ainoat ommeltavat saumat neuleessa oli siis kainalon alle jääneet alle viiden sentin pätkät. Lisää tälläisiä! Takki on siis neulottu kainaloista ylöspäin yhtenä kappaleena ja nuo valeraglansaumat muodostuvat kavennetuista silmukoista, joiden keskellä kulkee kahden nurjan silmukan raita. Malli on Novita kevät 2008 lehdestä ja lankana Wool sävy, jota kului noin huikeat 125g.

Pieniä ja kauniita arkisia asioita

Jokin aika sitten löysin nämä ihanat Nokian Retukat poistolaarista. Kenkiä oli jäljellä kaksi paria, kummatkin vielä hieman isoja Olaville, mutta minun oli aivan pakko ostaa varastoon odottamaan. Kotona aloin harmitella, etten ottanut molempia ja päätin, että jos ne vielä seuraavalla kerralla ovat jäljellä ostan nekin! Ja kuinkas kävikään, ne eivät olleet kelvanneet kenellekään. Miten voi olla mahdollista? Minusta nämä ovat aivan mielettömän ihanat. Pojille kun on vieläkin paljon vähemmän valinnan varaa tarjolla kenkien ja vaatteiden suhteen.

Tämän taulun suunnittelin laittavani Olavin sängyn yläpuolelle kunhan saamme lastenhuoneen kaapin siirrettyä ja sängyt oikeille paikoilleen. Olavin sänky kun on vieläkin ikkunan alla ja juuri patterin kohdalla. Kaapin tyhjensin jo eilen, mutta en saanut sitä hievahtamaankaan. Millään ruuveilla tai nauloilla se ei ole seinässä kiinni, mutta mihinkään se ei liiku! Olisikohan edellinen asukas laittanut sen seinään kiinni liimalla tai jollain vastaavalla ökömöölillä! Onneksi Appi tulee tänään käymään sorkkaraudan kanssa, eiköhän kaappi sillä saada irti seinästä. Nähtäväksi vaan jää onko tämän operaation jälkeen kaapista enää siirrettäväksi...

Ainolle on olemassa samanlainen tyttötaulu, tosin en muista onko siinä teksti suomeksi vai lontoonkielellä!

Ja loppuun vielä pieni aarteeni, vanha valurautainen silitysrauta! Lapsena minulla oli mummolassa pihaleikeissä naapurin tädiltä saamani vastaavanlainen silitysrauta, joka suureksi surukseni hukkui mummolan tyhjennyksen yhteydessä. Tosin siinä tyhjennyksessä hukkuin varmasti muutakin ihanaa! Sukulaiseni kun eivät ymmärtäneet kauniiden vanhojen tavaroiden päälle. Minä puolestani tyhjentelin jätelavalta vaivihkaa parhaimmat aarteet, mutta jotain saattoi jäädä huomaamatta. Tämän silitysraudan ostin opiskeluaikana kirpparilta tuon vanhan kadonneen raudan tilalle ja maksoin siitä muutaman markan. Toisen roska on toisen aarre!

Mummon silkkijakku

Yleensä en tykkää esitellä keskeneräisiä töitä kenellekään, varsinkaan keskeneräisiä vaatteita! Nyt ajattelin kuitenkin tehdä poikkeuksen ja laittaa esille muutaman kuvan viikonlopun ompeluistani. Jakku on siis tulossa äidilleni, serkkuni syyskuussa olevia häitä varten. Jakun materiaali on silkkiä, lemppariani. Siitä kun saa juhlavan näköisen lopputuloksen vaikka vaatteen malli olisikin yksinkertainen.

Kaavoitin ja leikkasin jakun valmiiksi sinä samana viikonloppuna kun laittelin noita matonkuteita. Ompelun vuoro oli sitten nyt. Ihan valmiiksi asti ei jakku tullut, vuori jäi vielä kiinnittämättä. Ylemmässä kuvassa jakku on odottamassa ensimmäistä sovitusta. Jakun ideana on epäsymmetriset kaulukset! En sitten ottanut kuvaa valmiista kauluksista! No, ehkä saan äitini suostuteltua malliksi sitten kun jakku on kokonaan valmis. Ja alemmassa kuvassa jakku takaa äitini päällä ennen hihojen kiinnittämistä, huomatkaa kuvan alareunassa ihana sininen mopo, veljeni vanha. En sitten huomannut tuota kuvaa ottaessa. Oma mekko onkin sitten vielä kasa kangasta... ihanaa silkkikangasta, harmaata!

Matonkuteita

Räsymatot ovat jotenkin niin ihania! Niistä tulee heti mieleen lapsuus ja mummola. Kävin muutama vuosi takaperin kaupungin kudonta-asemalla paukuttamassa yhden maton. Tuohon mattoon upposi kolmenlaisia kuteita: uusia kankaanhulpiosta leikattuja, trikoisia ja vanhoista pussilakanoista revittyjä ihanan pehmeitä kuteita. Nuo vihreät 70-luvun pussilakanat löytyivät vanhempieni liinavaatekaapista. Osa oli sellaisia, jotka he ovat aikanaan saaneet häälahjaksi. Ihmeen hyvässä kunnossa nuo lakanat olivat. Ainoa vika niissä oli se, etteivät ne enää mitoiltaan käy näihin nykyisiin peittoihin ja kukaan ei halua enää käyttää niitä vanhoja painavia ja liukaspintaisia täkkejä.

Matosta tuli kaunis ja kuteita jäi reilusti yli. Varmasti yli puolet niistä uusista hulpiokuteista oli kerimättä Ikean isossa kassissa, siinä sinisessä, muutaman vuoden. Kuteet pölisevät sen verran pahasti, ettei niitä ole voinut sisätiloissa selviä. Muutama viikko takaperin levitin kuteet vanhempieni pihalle ja selvin ja kerin! Se olikin sitten ilmeisesti tämän kesän viimeinen lämmin ja aurinkoinen päivä! Nyt kuteet odottavat valmiiksi kerittyinä matoksi pääsyä. Ajattelin tehdä kaksi kapeaa mattoa keittiön pöydän alle. Pitäisi varmaankin soitella kudonta-asemalle ja kysellä vapaita aikoja...

Kävijälaskuri raksutteli 4000 ja tasaluvun bongasi Omppumato, jolle lähtee lähiaikoina pieni palkinto. Onnea Omppumadolle!

Syksyn ensimmäinen salainen

Posti toikin jo tänään ensimmäisen salaisen! Ennakkovaroituksesta huolimatta en osannut vielä tänään odottaa pakettia. Piti hetkeksi ihan hillitä itsenä avaamisen kanssa ja odottaa, että muu talonväki lähti käymään kaupassa. Kyllä tämä on sitten hauskaa!

Kuoresta paljastui vaaleanpunaista, helmenharmaata ja lilaa, koko lähetys kauniisti sävy sävyyn. Eli vaaleanpunaista Novitan Woolia, Sirdar Fizz efektilankaa, sukkapuikot kokoa 5,5, pienet bambuiset (olisikohan oikeasti sormikaspuikot) kokoa 2,25, hauska muovinen virkkuukoukku kokoa 6, iso hakaneula, pussillinen nappeja, rintaneula, ihana uskoakseni itsetehty kortti ja vielä suklaata, huh! Nuo pikkutavarat oli kääritty kauniisti lilaan silkkipaperiin. Todella kaunis ja silmiä hivelevä paketti, josta pidän kovasti! Ei siis mennyt metsään Salaiseni! Tuota Fizz lankaa olisin tuskin itse osannut ostaa, mutta pidän siitä kovasti. Langassa on kauniit värit ja nyt jo jännittää millaista pintaa siitä saa aikaiseksi! Tämä mielestäni onkin näiden vaihtojen mukavin juttu, itse sitä monesti turvautuu niihin vanhoihin tuttuihin, mutta ah niin tylsiin vaihtoehtoihin. Lämpimät kiitokseni Salaiselleni! Jään innoissani odottelemaan syyskuuta...

Joulua...

En tiedä onko aikaisin alkava joulunodotus ja valmistelu meidän käsillään tekevien ihmisten ominaispiirre vai olenko itse valinnut tuhansien ja taas tuhansien blogien joukosta seurattavikseni juuri ne blogit, joiden pitäjät ovat itseni lailla "jouluhörhöjä" ihmisiä?! No, tänä vuonna on joulun suunnitteluni alkanut jo hyvissä ajoin huhtikuussa, kun ilmoittauduin mukaan Tilda foorumin joulukalenterivaihtoon. Yleensä alan miettiä joululahjoja vasta juhannuksen jälkeen...

Tähän mennessä on Pandurosta tilattu jouluisia tarvikkeita, varsinkin tuon tonttuparin kimppuun syyhyävät sormet! Puhumattakaan nettisivuilta löytyvästä uudesta jouluenkelistä ja tontusta. Nyt vaan jännityksellä odotellaan koska tupsahtavat varastoon, että päästään taas tekemään tilausta. Olohuoneeseen on alennusmyynnistä ostettu Finlaysonin jouluverhokangas, siitä kuva alla. Tuo hämärässä valaistuksessa salaman kanssa otettu kuva vääristää värejä, kankaan pohja on luonnossa tummemman punainen ja nuo hiutalekuviot ovat kultaiset.

Tilasin kesäkuun alussa Talo maalla -nettiputiikista aivan ihanan telineen kahvikupeille ja lautasille. Saimme nimittäin aikoinaan häälahjaksi mieheni vaarin isovanhempien vanhat kahvikupit ja aluslautaset. Ikää näillä kaunottarilla on jo jokunen vuosi ja sen takia arvostan näitä kuppeja ylitse muiden! Halusin laittaa ne kauniisti esille lasioviseen kirjahyllyymme ja kun näin tuon kuppitelineen ensimmäisen kerran, tiesin, että siinä se on. Valitettavasti kuppitelineet olivat silloin myyty loppuun ja jouduin odottelemaan uutta erää reilun puoli vuotta. Niin, ja sitten unohdin tilata! Muistin asian uudelleen vasta tuossa kesän alussa ja pistinkin heti tilausta menemään. Samoilla postikuluilla sai sitten muutakin tulemaan ja joulua silmällä pitäen tilasin tuollaiset adventtikynttilöihin koristeeksi tarkoitetut metalliset sydämet. Ja ihanan himmelirenkaan, johon voi laittaa neljä pöytäkynttilää. Himmelirenkaasta en saanut otettua kunnollista kuvaa, koska kiinnitys systeemit ovat vasta mietintämyssyssä, mutta lupaan laittaa kuvan lähempänä joulua, kun olen saanut hökötyksen koristeltua ja laitettua johonkin roikkumaan!

Ja tähän joulutunnelmointiin vielä viimeisenä kuvana Pee Kaasta tilaamiani jouluisia kankaita, joista syntyy ehkä jotain salaisuuksia ja jotain ei niin salaista. Nähtäväksi jää! Kovasti olen tuskaillut, että hankkisiko jo nyt Tildas julehus -kirjan englanninkielisen version vai jaksaisinko odotella suomennoksen ilmestymistä.

Silmukkamerkit

Joku saattaakin muistaa Peikonpojan Päiviltä keväällä testailtavaksi saamani uudenlaiset siirrettävät silmukkamerkit. Kovasti niitä olen testaillut ja niihin tykästynyt. Nyt sain vihdoin ja viimein aikaiseksi kirjoittaa sekä Päivin blogiin, että tänne omaanikin muutaman sanasen kuvien kera noista merkeistä!

Ensimmäinen työ johon niitä kokeilin oli etureunasta toiseen neulottava helmenharmaa juhlakeeppi (joka jäi kesken langan loputtua). Työssähän neulottiin lyhennettyjä kerroksia, joiden avulla keepin muoto syntyy. Keeppiä neulottaessa merkit olivat näppäriä käyttää, koska kerrosten kääntymiskohta vaihtui joka kerroksella ja merkit sai helposti siirrettyä uuteen paikkaan ja napattua kokonaan työstä pois kun niitä ei tarvinnut.

Nyt merkit olivat käytössä kummitytölleni aloittamassani hieman A-linjaisessa villatakissa, jossa tehdään kavennuksia sivusauman molemmin puolin. Päätin kuitenkin tehdä takin miehustan ilman sivusaumoja, säästänpähän aikaa kun ei tarvitse ommella kasaan! Tässä työssä myös ns. perinteiset merkit olisi toiminut hyvin, koska merkit osoittivat "sivusauman" paikan.

Asiasta kolmanteen, sain kun sainkin sen puuttuvan Primavera -kerän ja nyt keeppi odottelee viimeistelyä ja lankojen päättelemistä! Esittelen keepin heti kun se on esiteltävässä kunnossa.

Muistuttelen vielä, että Anna hyvän kiertää -ketjussa olisi vielä tilaa kahdelle halukkaalle. Lisää tietoa löytyy tuolta hieman alempaa Anna hyvän kiertää -otsikon alta!

Nukkeprojektia

Jotta työt eivät loppuisi kesken kaivelin laatikosta esille Olaville aloittamani nuken. Nukesta olisi tulossa samanlainen kuin tuo Ainolle tekemäni, mutta tietenkin poikaversio. Tuon Ainon nuken nimi on Martta ja tuosta Olavin nukesta tulee Onni. Nuken kaava ja ohje on Karin Neuschutzin kirjasta Pehmeät nuket, joka on julkaistu vuonna 1984.

Täyttämistä ja kokoamista odottelee myös Tilda puutarhaenkeli, muista ompelutöistä puhumattakaan! Katsotaan jos vaikka saisin tässä lähiaikoina jotakin ihan valmmiksi asti...

Oranssia

Kai se on uskottava, että syksyä kohti mennään. Pihan pihlajan marjat alkavat punertua ja ilmassa on syksyn tuoksu. Lapsilla olisi jo tällä viikolla alkanut kerhot, mutta me vielä lomaillaan, kun iskän kesäloma siirtyi sen selkäleikkauksen takia. On vaan niin kovin syksyistä. Vettä sataa ja sisällä pitää pitää valot palamassa päivälläkin. Mutta syksyn värit ovat kyllä kauniita, varsinkin tuo oranssi!

Nuo kaksi alimmaista kuvaa ovat Italiasta, jossa kälyni miehineen lomaili. Sattuivat vaan nuo värit sopimaan niin hyvin...

Ainon neule valmiina

Vihdoinkin valmiina ja pestynä ja höyrytettynä! Hihassa oleva tahra ei pesussa lähtenyt ihan kokonaan, mutta vaalentui huomattavasti. Täytyy varmaankin seuraavaan pesuun laittaa ihan tahranpoistoainetta, nyt unohdin. Pusero ei ole ihan muotovalio, johtuen kai omavaltaisesta suurentamisesta. Ohjeessa kun koot olivat vain 90cm puseroon ja tämä on jotain 104 ja 110 väliltä. Hihoihin ei olisi tarvinut tehdä noin paljon lisäyksiä, mutta onneksi pusero näyttää päällä hyvältä - ja on kasvunvaraakin!

Aloitin eilen illalla neulomaan kummitytölle villatakkia synttärilahjaksi. Vähän jäi aloitus viimetippaan synttärit kun on jo 24. päivä! Saa nähdä tuleeko valmista vai täytyykö suosiolla jättää joulupakettiin.

Anna hyvän kiertää

Osuin kerrankin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan! Ilmoittauduin mukaa Elvinan blogin Anna hyvän kiertää -ketjuun. Sääntönä on tehdä joku käsityö kolmelle ensimmäiselle ketjuun mukaan lähtevälle ja toimittaa se perille viimeistään vuoden 2009 heinäkuussa. Aivan ihana tapa ilahduttaa ihmisiä!

Eli tarjolla olisi siis jotain pientä minun tekemääni kolmelle ensimmiselle kommentoijalle, jotka ovat valmiita jatkamaan ketjua omassa blogissaan. Vielä en tiedä mitä tulen tekemään, mutta toivottavasti joku haluaa lähteä mukaan!