Mutta kun...

ne olivat niin edullisia ja olen tämän mallin halunnut neuloa siitä asti kun lehti ilmestyi. Mitä siitä, että olen aina inhonnut neuloa puuvillalankaa! Tai että en varmaankaan osaa tuollaista hihatinta edes käyttää. Tämä lanka on mukavan tuntuista valmiina neulepintana ja eikä sen neulominenkaan niin mahdotonta ole.

Ja kun nämä olivat vielä edullisempia, vain euron kerä. Näistä tulee aivan ihana neule Ainolle tai vaikka Emmalle. Ei näitä voinut jättää kauppaan! 13 kerää Novitan Luxus Cottonia, luonnonvalkoista, lohenpunaista, vaaleanpunaista ja vaaleankeltaista. Enkä osannut edes piilottaa kunnolla...

Kesäjuhlia

Viimeisten kahden viikon aikana olemme juhlineet koko tämän kesän edestä. Hassua miten kahteen viikkoon sattui kaikki tämän kesän juhlat. Yksiäkään häitä ei edes meidän suvussa tai ystäväpiirissä juhlittu tänä kesänä, mutta muita mukavia juhlia kuitenkin. Viime viikonloppuun mahtui miehen isotädin 80-vuotis juhlat Hämeenlinnassa ja serkkuni pienen pojan kastekahvit.

Yritimme kasikymppisten jälkeen ottaa lapsista kuvia Vanajaveden rannalla, kun kerrankin oli edustavat vetimet päällä, mutta kuuma päivä ja skarppaaminen aikuisten juhlissa olivat vaatineet veronsa ja Olavi ei jaksanut keskittyä kameraan päin katsomiseen. Myös ohi ajavat veneet olivat kiinnostavampia kun tylsä kameran linssi. Näissä kuvissa on kuitenkin mielestäni hyvin nähtävissä lasten ominaispiirteet ja luonne!

Sunnuntain kastepakettiin sujautin mukaan sen toisen neulomani bambumyssyn, mutta pelkään pahoin, että myssy on saajalleen liian pieni. Kovin pieneksi mainostettu poika oli karvan verran meidän Toivoa isompi, vaikka on reilun kuukauden verran nuorempi. Tässäkin näköjään tuo koko on ihan katsojan silmissä, mutta ei voi minkään. Vähän kuitenkin harmittaa...

Naistenviikon kunniaksi ajattelin elvyttää meillä kotona lapsuudessani ollutta nimipäiväperinnettä ja koska saimme sopivasti vieraitakin, pyöräytin nimipäiväni kunniaksi mansikkakakun tuoreista mansikoista. Lapsuudessani naistenviikolla mansikkakakkua maisteltiin useana päivänä, sillä viikolle osuu kolmen serkkuni ja tätini nimipäivät! Itseasiassa tällä viikolla myös Helsingin Sanomat kirjoitti samaisesta aiheesta eli nimipäiväperinteen elpymisestä. Olen kovasti ajan hermolla.

Eilen sitten juhlittiin Ainon kummisedän nelikymppisiä Tampereen suunnalla. Että voikin olla hankalaa miettiä lahjaa 40 täyttävälle miehelle! Sain onneksi pikkulinnuilta vinkin, että juhlakalu olisi saamassa kaasugrillin synttärilahjaksi ja siitä se ajatus sitten lähti! Olen kesän aikana jossain blogissa (en valitettavasti nyt muista missä) nähnyt Marimekon Nadja -kankaasta (Iloinen takista tuttu kuosi) ommellut grillausessut ja koska kyseistä kangasta omasta laatikostani löytyi vielä sopiva pätkä, niin päätin surauttaa lahjaksi vastaavanlaisen. Nopeaa ja helppoa.Taskuun kirjailin vielä lisukkeeksi tekstin: grillimestari. Essu on yksinkertainen vyötärömalli solmimisnauhoineen. Lisukkeena todellakin tasku ja sivulla renksu työhaalarimalliin, vaikka grillipihtejä varten.

Kesähommia

Kesä tuntuu etenevän kauheata vauhtia. Varsinkin, kun meidän perheessä ei ole tarkalleen tiedossa koska iskä pystyy kesälomaa pitämään ja koko kesä tuntuu menevän sitä lomaa odotellessa. Onneksi viime viikon saimme viettää lomaa! Myös vapaapäiviä olemme yrittäneet hyödyntää ja aurinkoisina päivinä olemmekin suunnanneet Renkamökille uimaan ja saunomaan lasten kanssa. Vaikka vesi ei ole edes kovin lämmintä Aino ja Olavi nauttivat uimisesta ja varsinkin Olavi rantahiekan läträämisestä.

Käsitöitä valmistuu todella hitaalla tahdilla, mutta vähän kuitenkin. Ostin käytettynä kivan punaisen imetyspuseron, jossa oli muutama valkoinen maalitahra edessä. Tahrojen päälle sommittelin ja aplikoin lintusen Tilli Mössönpojan innoittamana ja hengessä. Nähtäväksi jää kuinka tämä toistuvia pesuja kestää, sillä kankaat on kiinnitetty ihan vaan kaksipuoleisella liimakankaalla ja käsin pykäpistoilla.

Aino ilmoitti heti paidan nähtyään, että haluaa samanlaisen. Ja ihan kivalta tämä omaankin silmään näyttää. Ehkä tätä puseroa tulee nyt käytettyäkin, ainakin malliltaan tämä on todella hyvä. Tykkään erityisesti noista pienistä puhvihihoista. Se itse kaavoitettu imetyspusero on vieläkin ompelua odottavien pinossa ja taitaa siellä vielä vähän aikaa pysyäkin.

Ja valmistuivathan ne lasten päiväpeitotkin jo reilu viikko takaperin. On vaan jäänyt nekin kuvaamatta. Tein näistä tarkoituksella todella yksinkertaiset ja nopeat ommella. Ihan vaan luonnonvalkoista tikkikangasta, kulmat pyöristetyiksi ja reunaan leveätä vinonauhaa. Ainon peitossa nauha on keltainen ja Olavilla vihreä. Tosin tuo vihreä ei ole sävyltään paras mahdollinen, mutta valinnanvaraa ei ollut, joten tähän oli tyytyminen. Lastenhuoneen seinät saivat viime viikon aikana uutta maalia pintaan ja ovat nyt kauniin vihreät, sellaista omenanvihreää, vähän limeen taitettuna. Jonkun mielestä varmasti aivan kauheat, mutta minä tykkään. Ja täsmennykseksi, kaikista seinistä ei todellakaan maalattu vihreitä. Pisin seinä jäi yläosaltaan valkoiseksi ja alaosassa on edelisten asukkaiden maalaama vaaleankeltainen maali.

Ihanat pionit

Pioni on ehdottomasti yksi kauneimmista kukista joita tiedän. Ja ehdottomasti myös yksi lempikukkani! Mikä tuuri meillä kävikään, kun tämän talon edelliset asukkaat olivat istuttaneet etupihan penkkiin upean vaaleanpunaisen kerrotun pionin. Se on niin kaunis! Voisin istua päivät pitkät vain sitä katselemassa. Nyt olen sitä vain muutaman kerran ehtinyt vilkaista ja napata muutaman kuvan. No, voisihan se tietenkin herättää myös naapureissa pientä hilpeyttä, jos minä raahaisin tuolin pionini eteen ja istuskelisin sitä tuojottelemassa. Muuten tuo kukkapenkki onkin aikasta kauhea, se kaipaisi kunnon harvennusta ja laittamista. En ole sille ehtinyt vielä tehdä mitään ja perennat rehottavatkin miten sattuu ja missä sattuu. Jospa sitä vaikka ensi keväänä ehtisi...

Muuten täällä ei tunnu tapahtuvan mitään. Tai oikeasti täällähän nimenomaan tapahtuu paljonkin, kokoajan, mutta mitään valmista ei saa tehtyä sitten mistään! Siitä pitävät nämä meidän pienet ihmiset kyllä huolen. Lasten päiväpeittojen reunojen kanttaaminen on ollut vaiheessa kohta kolmatta viikkoa. Imetyspaita on leikattuna, mutta ainoastaan aukkojen reunat on päärmätty. Toivon villamyssystä puuttuu nauhat ja isompia kestovaippoja pitäisi ommella. Näiden lisäksi pää pursuaa ideoita ja ajatuksia. Mutta kaikki aikanaan!

Lisää myssyjä

Olihan tuo myssy sitten kokeiltava myös tuosta Novitan Bambu -langasta. Alunperin olin ostanut tämän langan tiskirättiä varten, mutta mielestäni tuo vihertävän sininen väri oli niin sopiva Toivon myssyyn, että suunnitelmat muuttuivat. Ei poikavauvan myssyn aina tarvitse olla se perinteinen ja tuttu ja turvallinen vaaleansininen. Bambun tämänhetkisestä värikartasta tosin löytyy kaunis sininenkin.

Kokeilu on tosiaan juuri oikea sana kuvaamaan tämän työn neulomista. Langan neuletiheys ei ollut lähellekkään ohjeen tiheyttä ja silmukkamäärä oli päätettävä ihan vaan "mututuntumalla". Tuo malli on nimittäin siitä hankala, että valmiin myssyn kokoa on todella vaikea arvioida työn ollessa kesken ja puikoilla. Ensimmäiseen versioon kokeilin lisäysten ja kavennusten väliin aina 14 silmukkaa. Myös noita lisäyksiä oli tehtävä monta kerrosta enemmän kuin ohjeessa tai Lanetista neulottuissa myssyissä.

Myssystä tuli juuri sopiva Toivolle. Liian sopiva mielestäni, koska vauvan päänympärys kasvaa ensimmäisten kuukausien aikana useita senttejä. Ei auttanut muu kuin vähän mallailla myssyä Toivon päässä ja miettiä mihin kohtaan ja kuinka paljon laitetaan lisää silmukoita. Päädyin lisäämään jokaiseen väliin kaksi silmukkaa paitsi tuon "etupiipan" molemmin puolisiin sileisiin osiin vain yhdet silmukat. Eli kokonaisuudessaan toiseen myssyyn tuli lisää 10 silmukkaa. Tässä molemmat myssyt rinnakkain. Tuo pienempi myssy menee purkuun ja siitä tehdään joko uusi isompi myssy tai tiskirättejä!

Toivo pääsi koekäyttämään uutta myssyään juhannuksena mökillä ja se olikin oikein mieluinen, kaikki hatut tai myssyt eivät tosiaankaan ole! Tuo puuvilla-bambu lanka tuntuu neulottuna pintana todella ihanalta, silkkiseltä. Se ei ainakaan vielä ole hiostanut ja tuntuu pitävän pään lämpimänä vähän viileämmälläkin ilmalla. Tähän olen tyytyväinen. Tosin mietin miten tuon etupiipan saisi modattua vähän lyhyemmäksi? Ainakin tästä langasta neulottuna se meinaa käytössä venyä ja tulla silmille. Mietitään ja ehkä jopa kokeillaan tulevaisuudessa.