torstai 31. joulukuuta 2009

Joulukuun päiviä

Vuoden viimeistä päivää viedään kovaa vauhtia kohti iltaa. Ulkona paukkuu pakkanen ja raketit. Pakkanen onkin paukkunut koko joulukuun ajan mukavasti ja luntakin ollaan saatu varmaankin enemmän kun parina viime talvena yhteensä.
Ajattelin näin vuoden viimeisenä päivänä vielä muutamalla kuvalla kertoa meidän joulukuustamme ja joulun odotuksesta.


Joulun odotusta siivittivät niin tiernapojat kuin joulupolkukin. Myös kauneinmpia joululauluja käytiin lasten kanssa laulamassa. Muskarin joulujuhlassa Aino ja Olavi esiintyivät reippaasti tonttuina.
Jussi-sedän kanssa leivottiin taas pipareita...





askarreltiin...

ja esiinnyttiin kerhon joulukuvaelmassa enkelinä ja paimenena

Näiden kuvien myötä on hyvä pistää tämä joulu ja vuosi pakettiin ja siirtää ajatukset tulevaan vuoteen.

Onnellista Uutta Vuotta 2010!

Joululahjoja osa I

Pieniksi joululahjoiksi neuloin tänä vuonna tiskirättejä Homespun Living -blogista löytyvällä Waffle Knit Dishcloth -ohjeella. Rätit on neulottu Hemp for Knitting Allhemp3 -hamppulangasta, jota tilasin aluksi yhden vyyhdin Tapion kaupasta ja kaksi vyyhtiä ostin Tampereen messuilta. Lankaa on mukava neuloa sen jäykkyydestä ja karheudesta huolimatta. Mallikin on niin helppo, että neulominen onnistui hyvin muiden töiden välissä ja ohessa. Parhaimmillaan neuloin seisten lankakerä kainalossa ohjaten samalla lasten askartelua.
Kolmesta lankavyyhdistä tuli tällä ohjeella yhteensä yhdeksän rättiä. Ensimmäisen rätin tein aivan ohjeen mukaan, mutta seuraaviin levensin reunuksia muutamalla silmukalla. Yhden rätin annoin jo ennen joulua naapurillemme syntymäpäivälahjaksi suklaan kera. Ystävät perheineen saivat rättien kanssa itse leipomani ruislimput kera suklaan.

Lahjakatsaus jatkuu kunhan olen saanut kuvattua lahjukset. Innokas tonttu pisti lahjat pakettiin ennen kun kuvat oli otettu!

Joululintuja

Lapsuudenkodissani on tuollainen perinteinen puusta veistetty joululintu. Sen on tehnyt pappani veli, joka oli taitava käsistään ja teki kaikenlaisia puutöitä. Koska itse en osaa puusta tuollaista tehdä ja valmiina saatavat ovat huomattavan hinnakkaita, leikkasin meidän joululintumme ihan vaan kartongista. Linnut roikkuvat nyt meidän keittiön valaisimessa ja tuovat joulun sanomaa. Saavat roikkua tuossa varmasti myös loppiaisen jälkeenkin, koska eivät mielestäni ole liian jouluisia!



keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Joulukortti 2009

Niin se joulu sitten tuli ja meni, ihan liian nopeasti tänäkin vuonna! Nyt tein kuitenkin sen viisaan päätöksen, että en kasannut itselleni mitään ylimääräisiä paineita tekemisien suhteen. Nautin vaan ja tein mitä ehdin ja teki mieli tehdä. Tuleehan se joulu taas ensi vuonnakin ja silloin lapsetkin ovat taas pikkuisen isompia.
Joulukortit kuitenkin kuuluvat niihin juttuihin, jotka haluan tehdä itse! Tänä vuonna lasten kuva oli mustavalkoinen ja kortin pääväriksi valittiin luonnonvalkoinen. Kanteen tein leimasimella lumihiutaleita hopeisella ja metallisinisellä musteella. Ja tuossa kortin aukeavassa reunassa on se boordileikkurilla tehty kuvio. Näistä tuli mielestäni kauniit ja olen oikein tyytyväinen.



maanantai 7. joulukuuta 2009

Itsenäisyyspäivää ja seuraavaa

Itsenäisyyspäivää vietimme mukavasti ystäviemme luona hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Isommat lapset haettiin jo lauantaina mummolaan yökylään ja eilen illalla ajelimme perässä. Viikonloppuun mahtui sopivasti jouluvalmisteluja, juhlia ja lepoa.
Aino ja Olavi olivat askarrelleet viikolla kerhossa tuollaiset ihanat lippuketjut. Ainon ketjussa oli neljä lippua ja Olavikin oli malttanut värittää ja leikata kaksi lippua. Kovasti kerhotäti kehui Olavin kädentaitoja ja keskittymiskykyä. Kotona ketjut yhdistettiin yhdeksi pitkäksi ketjuksi ja ripustettiin tuohon keittiön uuden seinähyllyn reunaan.
Sen verran viime viikolla satoi lunta, että saatiin muutamia lumienkeleitä tehtyä nurmikolle. Napsin kameralla enkeleistä ja niiden tekijöistä muutamia kuvia. On se vaan hassu juttu, miten pienestäkin lumimäärästä saa niin paljon iloa irti!

perjantai 4. joulukuuta 2009

Kirjeitä Joulupukille

Kirjoittelimme lasten kanssa muutama ilta sitten kirjeet Joulupukille. Ihanan tosissaan molemmat miettivät, mitä kirjeeseen pitää kirjoittaa ja mitä toiveita voisi esittää. Olavin tärkeimmät kolme toivetta olivat: ikiomat värikynät, ikioma herätyskello ja oma lautanen. Kovasti ihmettelin tuota herätyskelloa, mutta sen suhteen oltiin taipumattomia.
Molemmat myös piirsivät kirjeiden loppuun kuvat Joulupukille. Olavin piirustuksessa on autorata, josta meinasi tulla todella hurja. Niin hurja, että tussi oli takavarikoitava ennekuin teksti peittyi kokonaan sen alle. Aino taas piirsi kamelin ja kamelinkouluttajan! Kamelista tosin tuli lopulta poro ja kouluttajasta tonttu. Mutta ainakaan ei lasta voi mielikuvituksen puutteesta syyttää. Tänään tärkeät kirjeet kuljetettiin postilaatikkoon.
Tämänpäiväisestä kalenterin luukusta löytyi eilen pihalla nappaamani kuva, jossa Aino silittää kuuran nukkaa. Olipa muuten mukavaa räiskiä kuvia auringonpaisteessa pikkupakkasella. Puissa ja pensaissa oli kaunis huurre ja maisema oli niin erinäköinen kuin menneinä viikkoina.


KUKA TUNTISI JOULUN PAREMMIN
KUIN LAPSI PEHMEIN KÄTÖSIN?
HÄN KOSKEE RUUTUA SORMELLAAN,
JA HIUTALE SULAA LENNOSTAAN,
JA PIMEÄ RUUTU VALKENEE,
JA TÄHTI SUURENA SÄTEILEE.
Anja Samooja

torstai 3. joulukuuta 2009

Edistyy

Niin se vaan kääntyi marraskuu joulukuuksi. Korttitehtaallakin on ollut viime aikoina pahoja tuotannon seisahduksia, mutta pientä edistymistä on myös tapahtunut.
Päätin myös piinata läheisiämme tänä vuonna sähköisellä joulukalenterilla! Viime vuonna lähetin veljelleni ja hänen tyttöystävälleen yhden vanhan tulitikkulaatikoista rakennetun kalenterimme täytettynä suklaakonvehdeilla ja jouluisilla runoilla. Saimme maanantaina kalenterin täytettynä takaisin ja availemme sitä nyt miehen kanssa vuoropäivinä. Kiitos!
Ehdin moneen kertaan miettiä kalenterin pitämistä täällä blogissa, mutta päädyin kuitenkin tuohon sähköpostilla jaettavaan versioon. Ajatus "sähköisestä" kalenterista lähti liikkeelle sen jälkeen kun en ehtinyt tehdä kummitytöllemme kalenteria lähettämämme joulupaketin mukaan. Aluksi ajattelin lähettää kalenterin vain Emman äidin ja isän s-postiin. Halusin kuitenkin myös muistaa veljeäni ja siitä se sitten levisi kuin jokiseneväät! Kaiken lisäksi onnistuin sössimään ensimmäisen "luukun" lähettämisen ja kalenteri pääsi vauhtiin vasta päivän myöhässä - tekevälle sattuu!
Ajattelin myös täällä blogissa julkaista valittuja paloja noista kalenterikuvista ja niiden mukana lähtevistä jouluisista runoista, jotka eivät valitettavasti ole omaa tuotantoa vaan täysin lainatavaraa. Ensimmäisen ja toisen päivän luukusta löytyi pieni iloinen Toivo tonttunen.

Joulu oveen kolkuttaa
Kop, kop! Joulu oveen kolkuttaa.
Kop, kop! Joko sisään tulla saa?
Ei ihan vielä, nyt sytytän
vasta ensimmäisen kynttilän.
Tuula Korolainen

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

1. adventti


Nyt sytytämme kynttilän,
se liekkiin leimahtaa.
Me odotamme Jeesusta,
seimessä nukkuvaa.


Meillä on viikonloppuna juhlittu ensimmäistä adventtia sekä Olavin 3-vuotis synttäreitä!Unohdin illalla ottaa kuvan kyntteliköstä ja täytyi turvautua viimevuotiseen kuvaan. Kynttelikkö on sama, mutta tänä vuonna kynttilät ovat niitä siromman mallisia. Liinakin tuossa senkin päällä on vähän erilainen. Missähän tuo kuvassa näkyvä liina oikein on? Ettei vaan olisi hautautunut pyykkikorin pohjimmaiseksi...


Ostin jo viime jouluksi tälläiset numerosydämet adventtikynttilöitä varten. Ja tilasin vielä toisetkin, kauniimmat, Augustin huvilasta. Sellaiset ruskeat umpinaiset, joissa on valkoinen numero keskellä. En vaan saanut vuosi sitten aikaiseksi ostaa sopivan kokoista kynttilätarjotinta ja tänä vuonna sama juttu! Turvauduin taas tuohon perinteiseen vatiin, jossa nuo kunttilöiden paikat on valmiina. Tykkään tuosta kyllä kovasti, mutta vaihtelu voisi virkistää. Ja eipä siinä muuta, mutta jää kauniit sydämet käyttämättä! Niitä kun ei tuohon kynttilänjalkaan saa oikein kauniisti aseteltua.


Olavi tosiaan täytti jo 3-vuotta! Meillä joulukausi alkaa aina Olavin synttäreistä. Synttärivieraille tarjotaan glögiä ja torttuja. Jouluverhot ja matot on täällä kotona paikoillaan, samoin kyntteliköt. Tontut ja muut koristeet otetaan esille tosin vasta vähän myöhemmin. Sankari suostui jopa kuvattavaksi!

Meinasin ihan unohtaa, että partiolaisten adventtikalenterissa on luukut jo tästä päivätä alkaen. Onneksi Hannis muistutti blogissaan asiasta! No, saavat lapset sitten huomenna aamulla avata kaksi luukkua!

maanantai 23. marraskuuta 2009

Joulu mielessä

Torstaina sain vihdoin käsiini uuden ihanan joulukirjan! Kirja on Outi Loimarannan ja Marjo Koivumäen Oi ihana joulukuu, jonka tilasin kirjakerhosta ihan ikiomakseni. Kirja on ehdottomasti kaunein joulukirja, jonka olen pitkään aikaan nähnyt.


Vaikka kirjassa on ohjeita niin askarteluun kuin herkkuihinkin on se mielestäni ehdottomasti upein katselu- ja fiilistelykirjana. Toisin kuin monissa joululehdissä, tässä kirjassa joulun tunnelma rakennetaan sen perinteisen kartanojoulun lisäksi myös kerrostalokotiin. Joulunajan leivonnaisista ehdoton suosikkini on taatelikakku, josta kirjassa oli herkullisen näköinen kuva!


Olen pikkuhiljaa alkanut valmistautua jouluun tai paremminkin joulun odotukseen. Löysin muutama viikko sitten paikallisesta osto- ja myyntiliikkeestä ihania vanhoja kuusenkoristeita. Näissä on vieläkin sisällä aivan kivikovat karamellit. Nämä pääsevät ehdottomasti koristamaan kuustamme tänä vuonna punaisten pallojen lisäksi. Minusta jouluun kuuluu ehdottomasti samat koristeet vuodesta toiseen. Tapa on juurtunut minuun lapsuudenkodistani. Minulle osa joulun tunnelmaa syntyykin siitä, että tiedän löytäväni mummolan kuusesta samat koristeet, joita siellä oli jo omassa lapsuudessani.


Omaa koristevalikoimaamme olenkin joka vuosi kartuttanut ostamalla kuuseen yhden kauniin uuden koristeen. Tänä vuonna ajattelin alkaa keräämään kaikille lapsille samaan tyyliin joulukoristeita. Meillä ainakin Aino ja Olavi ovat osoittautuneet kanssani samanlaisiksi jouluihmisiksi.


Olen näitä Mailegin nissejä ihastellut monessa blogissa ja nettiputiikissa. Ehkäpä lasten joulusukista voisi tänä vuonna aattoaamuna löytyä omat tonttuset. Kuva on lainattu Mailegin sivuilta.Viikonloppuna sain vaihdettua jo olohuoneeseen jouluverhot ja keittiönkin verhot ovat viimeistelyä vaille valmiina. Kaipaisin kuitenkin vielä lisää jouluisia yksityiskohtia kotiin. Tietenkin punaisia, sillä punainen on ehdottomasti minulle SE oikea jouluväri. H&M Home -malliston joulukuvastossa oli houkuttelevia punaisia ihanuuksia ja vieläpä kohtuuhintaan. Olohuoneen tai keittiön sohvalle voisi hankkia tuon ihanan raikkaan neuletorkkuhuovan.


Ja muutamia tyynynpäällisiä...



ja vessaan muutamat pyyhkeet



ja keittiöön

Kuvat: H&M

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Terveisiä Japanista!

Perjantai aamuna soi ovikello puoli yhdeksältä. Lapset nukkuivat vielä täyttä häkää ja itsekin olin vielä yöpaitasillani yläkerrassa. En lähtenyt ovea avaamaan, mutta kylläpä jäi vaivaamaan kuka oven takana oli käynyt.
Postilaatikosta löytyikin sitten vastaus. Oven takana oli käyty tarjoamassa meille pakettia. Heti sisällä piti käydä netistä tarkistamassa mistä paketti oli lähetetty. Kuten vähän aavistelinkin, paketti oli lähetetty jostain ulkomailta. Lähetysten seuranta ei kuitenkaan kertonut mikä paketin lähtömaa oli, mutta veikkasin vahvasti sen olevan Japanista!
Paketti käytiinkin illalla hakemassa postista, eihän sitä mitenkään voinut koko viikonlopuksi sinne jättää. Ja Japanistahan tuo paketti oli!

Sitä avattiinkin sitten koko perheen voimin illalla saunan jälkeen. Laatikosta löytyi aimo kasa ihania herkkuja, kirje ja lahjoja. Minusta kaikista suloisin oli tietenkin Emman kirje! Iso kiitos teille rakkaat!

Tässä vielä muutama kuva Toivosta, joka on nyt lähtenyt ryömimään. Kyllä tuota konttaamistakin jo kovasti harjoitellaan. Vielä ei vaan kädet liiku ihan jalkojen tahdissa ja nenälleen mennään, mutta hauskaa on! Toivo kiittää myös kummeja hauskoista kuolalapuista, ne tulevat todelliseen tarpeeseen!



perjantai 20. marraskuuta 2009

Korttitehdas käynnistyy

Kuvat on saatu teetettyä, kartongit on ostettuna, leimasin testattu ja valmiina, samoin boordileikkuri. Ei muuta kuin korttitehdas pystyyn ja tuotanto käyntiin! Tänä vuonna päätin päästä helpolla ja teen kortit ihan itse, ilman lasten "apua". Vielä pitäisi päättää korttiin tuleva teksti. Olen joka vuosi kirjoittanut hyvän joulun tervehdyksen lisäksi korttiin jonkin runon. Tai siis lainannut jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä, oma runosuoni kun ei oikein syki.


Sari pyysi kuvaa tuosta boordileikkurin tekemästä reunasta ja tässä se nyt sitten on. Uskottelen kovasti itselleni ja muille, että tuota kukkaa voi pitää myös lumihiutaleena! Eikö? Olisi ehkä kuitenkin pitänyt ostaa leikkuri, jossa oli tuon piparkakkureunan lisäksi vain pieni reikä tuossa kukan tai siis hiutaleen kohdalla. Muut leikkurit tai mikä lävistäjä tuo nyt sitten onkaan, olivat todella koristeellisia ja pitsimäisiä. Joten tällä mennään näytti tuo nyt sitten kukalta tai huitaleelta!

Tuossa ensimmäisessä työpöytäkuvassa vilahtivatkin jo uudet villasukkani, joten esitellään ne nyt sitten kunnolla. En edes muista kuinka monta vuotta siitä on, kun olen edellisen kerran neulonut aikuisten villasukat. Kovin paljon ei varmaankaan mene vikaan, jos veikkaan, että siitä olisi kymmenisen vuotta. Nyt markkinoilla on aivan ihania ohuita sukkalankoja, joista saa neulottua kenkiin sopivia sukkia. Sellaisille oli tarve ja ostin kaupasta kerän Fortissima degradee -lankaa (tai jotain sinne päin, Toivo nimittäin söi vyötettä juuri tänään), jossa on mukana bambua. Päätin kokeilla sukkiin myös elämäni ensimmäistä tiimalasikantapäätä! Ja se oli helppo! Ja siitä tuli hyvä! Ei reikiä ja niin ihanan ohut ja jalkaan istuva. Oppia ja mallia otin Ullasta.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Messuostoksia

Ensimmäistä kertaa lähdin messuille ostoslistan kanssa. Tai sitä listaa ei kyllä itseasiassa lähtiessä löytynyt mistään, mutta olin siis etukäteen miettinyt mitä tarvitsen ja onnistuin pysymään suunnitelmassa. Rasti seinään - ei yhtään heräteostosta!
Mukaan kotiin viemiseksi lähti neljä vyyhteä Pirkka -lankaa lasten hattuja ja lapasia varten. Ja kaksi vyyhteä hamppulankaa lahjuksia varten. Noroja hiplasin, mutta en ostanut. Ylimääräistä aikaa kun ei ole ja kalliita lankoja ei viitsi varastoon ostaa, kun entisistäkin pitäisi päästä eroon.

Fiskarsin osastolta ostin boordilävistäjän joulukortteja varten ja ohutta heijastinnauhaa ja -lankaa. Ajattelin tuosta heijastinlangasta tehdä nypläämällä lumihiutaleen oloisia heijastimia. Nyt syksyksi en edes ilmoittautunut nypläysryhmään mukaan, koska aika olisi ollut Toivolle liian pitkä olla erossa äidistä. Mutta nyt kun mennään jo kiinteilläkin ruuilla, niin mieli tekisi ilmoittautua kevääksi ryhmään mukaan.

Näiden lisäksi ostin taas Espiralin pöydästä keraamikko Nina Uschanoffin ihanaa keramiikkaa, mutta niistä ei ainakaan vielä kuvia, lahjuksia kun ovat nekin.

tiistai 17. marraskuuta 2009

Uutta ilmettä

Ajattelin lähestyvän joulunajan kunniaksi vähän muokata tätä blogin ulkoasua ja ilmettä. Jotenkin tuo Hannan joulukalenterin nappi tuossa sivussa innosti värin vaihtamiseen. Ripaus punaista ja uusi tausta. En kylläkään ole ihan varma siitä, onko tuo tausta hyvä, mutta kokeillaan hetki tällä.
Tuon otsikkobannerin vaihdoin jo jokin aika sitten ihan tuohon yksinkertaiseen tekstiin. Tuntui vaan niin hassulta pitää sitä tildamaista banneria, kun en noita Tilda -juttuja ole ehtinyt ommella sitten pääsiäisen. Nyt kyllä kovasti syyhyttäisi leikata muutamat tontut ja tötteröt, mutta saapa nähdä! Lasten ehdoilla tällä hetkellä noiden ompelusten kanssa mennään. Haaveena olisi saada edes ne vuosi sitten leikatut keittiön jouluiset valerullaverhot ommeltua.
Sunnuntaina kävimme äitini ja Toivon kanssa Tampereella messuilla. Ostokset ovat vieläkin eteisessä kassissa, en ole niiden suuntaan edes ehtinyt katsoa. Ainolla on kuumetta, toivottavasti ei kuitenkaan sitä sikapossua. Muutenkin on niin harmaata ja pimeää, mutta jospa vaikka huomenna ehtisi kaivaa kameran esiin!

maanantai 2. marraskuuta 2009

Marraskuu alkoi

Aino oli viikonloppuna ensimmäistä kertaa yökylässä, mummolassa. Hienosti oli mennyt kaksi yötä ja päivät. Kävimme eilen vauvauinnin jälkeen hakemassa Ainon kotiin ja samalla otettiin mummolan pihalla kuvia tämän vuoden joulukorttia varten.
Tämän vuoden kuvasta halusin mustavalkoisen ja sävyltään vaalean. Viimevuonna kuva otettiin illalla pimeässä ja se oli mielestäni (näin jälkikäteen ajateltuna) liian tummasävyinen. Vaikka kuvissa oli oikein kunnon lumikinokset. No, tosin silloin meillä ei vielä ollut tuota järkkäriä ja kuvat otettiin muutenkin kiireellä.
Oikein kivoja ja kauniita kuvia saatiin, vaikka alkutunnelmat oli mitä oli...
Tässä hieman tunnelmapaloja kuvaushetkestä! Sitä oikeaa, kortteihin tulevaa kuvaa en tietenkään vielä paljasta. Näiden kuvien myötä mukavaa alkanutta marraskuuta ja joulunodotusta!