Kirjoittelimme lasten kanssa muutama ilta sitten kirjeet Joulupukille. Ihanan tosissaan molemmat miettivät, mitä kirjeeseen pitää kirjoittaa ja mitä toiveita voisi esittää. Olavin tärkeimmät kolme toivetta olivat: ikiomat värikynät, ikioma herätyskello ja oma lautanen. Kovasti ihmettelin tuota herätyskelloa, mutta sen suhteen oltiin taipumattomia. Molemmat myös piirsivät kirjeiden loppuun kuvat Joulupukille. Olavin piirustuksessa on autorata, josta meinasi tulla todella hurja. Niin hurja, että tussi oli takavarikoitava ennekuin teksti peittyi kokonaan sen alle. Aino taas piirsi kamelin ja kamelinkouluttajan! Kamelista tosin tuli lopulta poro ja kouluttajasta tonttu. Mutta ainakaan ei lasta voi mielikuvituksen puutteesta syyttää. Tänään tärkeät kirjeet kuljetettiin postilaatikkoon. Tämänpäiväisestä kalenterin luukusta löytyi eilen pihalla nappaamani kuva, jossa Aino silittää kuuran nukkaa. Olipa muuten mukavaa räiskiä kuvia auringonpaisteessa pikkupakkasella. Puissa ja pensaissa oli kaunis huurre ja maisema oli niin erinäköinen kuin menneinä viikkoina. 
KUKA TUNTISI JOULUN PAREMMIN
KUIN LAPSI PEHMEIN KÄTÖSIN?
HÄN KOSKEE RUUTUA SORMELLAAN,
JA HIUTALE SULAA LENNOSTAAN,
JA PIMEÄ RUUTU VALKENEE,
JA TÄHTI SUURENA SÄTEILEE.
Anja Samooja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti