Vuoden viimeinen päivä

Tämän vuoden viimeisiä hetkiä vietellään rauhallisissa merkeissä kotosalla. Ulkona paukkuu ja välkkyy, mutta lapset eivät onneksi enää tänä vuonna pelkää pauketta.

Kovin nopeasti on nämä vuoden viimeiset viikot menneet ja joulukin tuli juhlittua. Harmillisen nopeasti tuo kauan odotettu joulunaika aina vaan menee, mutta päätin jatkaa joulujuttujen tekemistä vielä tammikuussa ensi joulua silmällä pitäen. Voi näet olla, ettei kolmen pienen kanssa pahemmin ehdi jouluksi ommella! Ainakin tonttuja täytyy tehdä varastoon ja joulukalenterit lapsille. Mutta niistä sitten enemmän tammikuussa!

Täytyy nyt vielä kirjoittaa ylös Ainon tokaisu aatonaattoillalta. Aino selaili sohvalla Satumainen talvi -kirjaa ja näytti minulle sieltä kuvia. "Äiti, täällä on vaikka kuinka paljon ideoita mitä voit tehdä mulle - olethan sä sentään ompelija!"

Onnellista Uutta Vuotta 2009!

Hyvää Joulua!

Tunnelmallista ja rauhallista Joulua!

Neljäs adventti

Nyt syttyy neljäs kynttilä,

jo joulu sarastaa.

Me odotamme Jeesusta,

hän kaikki pelastaa.

Jouluaattoon on todellakin enää kolme yötä. Kolme kalenterin luukkua. Jokunen tekemätön asia ja unohtunut juttu, mutta eipä mitään hätää. Joulusiivous on tehty, ainakin suurimmalta osin. Lattiat pesty, matot tampattu ja pölyt pyyhitty. Lapsiperheessä imuria täytyy käyttää päivittäin ainakin keittiössä, joten ihan valmista ei varmaankaan koskaan tule.

Ja ehkä tärkeimpänä kaikista, sänkyyn on vaihdettu "joulupussilakanat ja tyynyliinat", ihan totta! Meillä (tai pitänee tässä kohtaa kirjoittaa, että minulla, mies ei tämän päälle ymmärrä mitään) on sellaiset aivan ihanat sydänkuvioiset pussilalanat, jotka laitan aina jouluksi sänkyyn, muulloin niitä ei sitten pahemmin käytetäkkään. Mutta kun ne on niin kauniit ja jouluiset ja niistä tulee oikea jouluolo! Ihmisillä on hassuja tapoja ja pinttymiä, myönnetään.

Meillä ei joulusiivousta oteta onneksi liian vakavasti. Mielestäni Marttojen ohje: "jos aiot viettää joulusi komerossa, siivoa se!" on todella osuva. Mutta myöntää täytyy, että jouluksi yleensä saa siivotuksi sellaisia paikkoja, jotka ovat odottaneet siivousta liian kauan. Meidän perheessä tänä jouluna, minä vietän jouluni siivouskaapissa ja mieheni jääkaapissa, että silleen!

Lisää luukkuja

Jo löytyi kameran akkujen laturi, hip hurraa! Joskus sitä vaan on itsekin maailman huonoin etsijä. Laturi nimittäin löytyi juuri sieltä mistä pitikin, lipaston laatikosta, jossa sitä aina säilytetään!

Tässä siis kalenterini seuraavat neljä luukkua. Luukku 13: vaaleanpunainen Tilda talokoriste. 14. luukku kätki sisälleen nauharullan ja seuraavasta luukusta löytyi kirjontakuva, pitäisi kai vihdoinkin kokeilla myös tätä kirjontaa... Ja 16. luukku: ihana punainen puinen lintu ja joulupukkisuklaa, tämä säästetään kuuseen!

Viime päivät ovat olleet kiireisiä, lasten joulujuhlia, joulupolku ja pakettien viemistä ystäville. Muutaman hedelmäkakun ehdin sentään leipoa, nehän ovat parhaimmillaan vasta usean päivän päästä leipomisesta. Taatelikakut ajattelin tehdä vasta alkuviikosta.

Joulukuu on täynnä kiirettä ja juoksua,

paperin rapinaa, piparin tuoksua.

Enkeli joulun viestiä kantaa,

rauhaa ja iloa lahjaksi antaa.

Joulupostia

Joulukortteja alkoi ilmestyä postilaatikkoon jo viime viikon lopulla. Oli aika miettiä miten kortit tänä vuonna laitettaisiin esille. Meillä on jo monena vuonna kortit laitettu pienillä pyykkipojilla kiinni paperinarusta tehtyihin "liuskoihin", mutta niille ei tuntunut löytyvän nyt paikkaa. Ei muuta kun mietintämyssy päähän ja uusia ideoita kehiin.

Sisustusliikkeissä ja nettiputiikeissa on ollut näin joulun alla vaikka kuinka ihania telineitä joulukorteille, mutta koska meille on viime vuosina tullut nelisenkymmentä korttia saisi tellinki olla aika valtava! Haluan myös, että kaikki kortit ovat esillä ja helposti katseltavissa ja luettavissa. Paperinarut saivat siirtyä syrjään ja kortit pääsivät portaikkoomme roikkumaan ikäänkuin pyykkinarulle. Samat vanhat pyykkipojat ja koristeet toimivat tässäkin "esittelyssä".

En sitten saanut kuvattua niitä kalenterin luukkuja. Kamerasta nimittäin loppuivat akut ja tietenkin akkulaturi on jossain ja talosta ei löydy yhtään tai siis neljää paristoa! Voi elämän kevät! Syksyn salaiselta neuleystävältänikin tuli vielä lämmittävä paketti, mutta eipä ole vielä kuvaa siitäkään. Iso kiitos jo kumminkin!

Seuraavat luukut

Sain kun sainkin kuvattua seuraavat kalenterini luukut! Yhdeksännen päivän luukusta löytyi kaksi tuollaista kristallikoristetta, nämä ovat aivan täydelliset himmelirenkaaseeni! Kymmenennen päivän laatikosta sain kaksi neulahuovutettavaa sydäntä, punaista villaa ja huovutusneulan, tottakai. Seuraavan päivän tildakankainen pussukka kätki sisälleen enkelipiparimuotin ja enkelisuklaan, joka on vielä syömättä. Ja kahdestoista paketti piti sisällään kaksi suurehkoa palaa Marimekon Primavera ja Unikko -kankaita.

Tajusin juuri, että pääsen jo huomenna esittelemään neljä seuraavaakin luukkua, sen verran hidas olen ollut tuon kuvan ottamisen kanssa. Uhkaavasti vähentyvät kalenterista pussukat ja paketit. Kai se on kohta uskottava, että joulu on jo ihan nurkan takana.

Kuuntele.....

tiukuja voit jo kuulla,

Joulu on porraspuulla.

Sytytä kynttilä,

hiljenny tovi,

avaa Joululle ovi!

Kolmas adventti

Nyt loistaa kolmas kynttilä,

niin kirkas, kutsuva.

Oi, kohta meille kuningas

jo syntyy tallissa.

Kyllä se vaan tämä joulukuu kuluu luvattoman nopeasti. Nyt ollaan jo kolmannessa adventissa ja aattoon on enää kymmenen päivää. Pikkuhiljaa ollaan alettu virittäytyä joulun viettoon. Lapsille joulun lähestyminen näkyy varmasti vähenevinä joulukalenterin luukkuina, meille aikuisille taas lisääntyvinä askareina.

Joulukortit on onnellisesti urakoitu loppuun ja lanttusose odottelee jo pakkasessa. Seuraavana olisikin porkkanoiden vuoro. Myös imellytettyä perunalaatikkoa pitäisi kuulema tänä vuonna tehdä. En ole sitä moneen vuoteen tehnytkään, joten onhan se korkea aika. Viikonloppu kallistui sunnuntai-iltaan ilman, että ehdin istahtaa ompelukoneelle kertaakaan viikonlopun aikana. No, se tietää vain lisää tekemistä alkavalle viikolle. Myös oman kalenterini avatut luukut jäivät kuvaamatta, pitää yrittää vaikka huomenna vähän reipastua.

Enkeleitä ja joulumuistiaisia

Tänään vietettiin Olavin muskariryhmän pikkujoulujuhlaa ja maanantaina on vuorossa Ainon muskarin juhla ja illalla kerhon joulupolku. Minusta on mukavaa muistaa kerho- ja muskaritätejä pienellä joulumuistiaisella, kiitoksena kuluneesta syksystä ja hyvän joulun toivotuksena. Jotenkin etukäteen aavistin, että itse tehdyille muistiaisille ei löytyisi aikaa ja hankin kasan pikkulahjoja jo Tampereen kädentaitomessuilta. Messujen ehdoton suosikkikojuni, jonka ohi ei voi kävellä on Hämeenlinnalaisen keraamikon Nina Uschanoffin Espiral, niin myös tänäkin vuonna. Olen joka vuosi hankkinut "muutaman" uuden enkelin ja niitä onkin kertynyt jo aikamoinen parvi. Osan olen tietenkin antanut lahjoiksi, mutta suurin osa on varmasti jäänyt meille asumaan. Ostin tänä vuonna kasan tuollaisia ihania pikkuenkeleitä ja eksyi mukaan myös yksi tonttupari. Kivan kortin kanssa nämä ovat sopivan pieni, mutta kaunis muistiainen.

Otin myös muutaman kuvan edellisvuosien hankinnoista, jotka nykyään liihottelevat portaikossamme. Nämä valkomekkoiset ovat kyllä ehdottomasti kauneimmat!

Ja tämä viimeinen on tämän vuoden hankintani. Tuohon enkelin käsiin sopivat ihan tavalliset antiikkikynttilät eli vihdoinkin löytyi sopiva "kynttilänjalka" laatikossa lojuville katkenneille antiikkikynttilöille!

Himmelirengas

Tilasin jo kesällä Talo maalla -nettiputiikista sen kahvikuppitelineen ja muutamia jouluisiakin juttuja, niiden joukossa tämä himmelirengas. Kahvikuppiteline on päässyt omalle paikalleen kirjahyllyyn ja saanut hoidettavakseen ihanat perintökupit ja lautaset. Nyt oli sitten tämän himmelirenkaan vuoro päästä käyttöön.

En uskaltanut laittaa himmelin ripustusta minkäänlaisesta koristenauhasta syttymisvaaran vuoksi, vaikka monessa lehdessä olen nähnytkin ihania nauharipustuksia palavienkin kynttilöiden kanssa. Tein siis ripustuksen ohuesta metalliketjusta, jota ei valitettavasti ollut mustana vaan metallinvärisenä. Onneksi väriero ei ole kauhean pahan näköinen noin katosta roikkuessa. Mutta sitten löikin pää tyhjää! Mitä ihmettä tuohon keksisi koristeeksi? Jotain se mielestäni vaatii. Vaikka onhan se kaunis noin pelkistettynäkin.

Kävin sunnuntaina pikapikaa Nurmijärvellä Sisustuspuoti Wanilla Rosessa etsiskelemässä koristeita ja ehkä jotain pukin konttiin pantavaakin. Puodista olisi koristeita löytynyt vaikka millä mitoin. Aivan ihania koristerimpsuja roikkui katonrajassa esillä ja olipa muutama valkoinen himmelirengaskin koristeineen. Muutenkin puodissa oli hurmaava joulun tunnelma, jota täydensi sinne tänne asettuneet Mailegin XL Nisset. Minuun iski kuitenkin jonkinlainen ahdistus tavarapaljouden keskellä ja en osannut ostaa kuin kaksi helmin koristeltua tähteä tuohon himmeliin. Ja tietenkin, joitain salaisuuksia!

Avaatko oven joulun tulla?

Joulu on jo täällä!

Vai pidätkö ovesi visusti kiinni,

vain salvat oven päällä?

Sadun huoneessa salaisessa

saat lahjaksi ruusut ja tähdet.

Ota ne reppuun, evääksi,

kun matkoillesi lähdet.

Hannele Huovi

8 ensimmäistä luukkua

Vihdoinkin sain kuvattua joulukalenterini kahdeksan ensimmäistä "luukkua". Aivan ihania yllätyksiä olen tähän mennessä saanut. Ensimmäisestä luukusta sain teetä, toisesta angel love -tarroja, kolmannesta nauharullan ja silityssiirtokuvia ja neljännestä kahta kangasta. Viidennessä luukussa oli nauhaa, pitsiä ja suklaata, kuudennessa tuota upeata kotimaista alpakkalankaa, seitsemännessä puolukkasaippuaa ja sieni ja kahdeksannessa pussillinen nappeja ja tonttusuklaa. Ja onneksi niitä yllätyksiä on vielä jonkin verran jäljellä. Yllättävän nopeasti tämä joulukuu taas vaan menee.

Ajattelin laittaa tänne myös kuvat Vaapukkamehun kalenteriin tekemistäni jutuista. Ensimmäisessä kuvassa näkyy yksi niistä pellavapusseista, joihin kirjailin ristipistoilla "luukun" numeron. Toisessa kuvassa on kolmannen päivän pussukkaan päällystämäni tulitikkuaski ja kaksi viimeistä kuvaa on seitsemännen päivän pussukan tötteröenkelistä.

Kaunista kuuraa

Tänään oli pitkästä aikaa pakkasta ja puut ja pensaat ihanassa kuurassa. Tälläisistä aamuista ei ole saanut vielä tänä talvena pahemmin nauttia. Pitkän synkkyyden ja ainaisen vesisateen jälkeen kaikki näytti niin kauniilta.

Joulukalenterin luukut hupenevat ihan silmissä! Mihin se kaikki aika oikein menee? Miksei mitään valmista tunnu syntyvän? Silti mieli on levollinen, se tehdään mitä ehditään. Tämä on varmasti ensimmäinen kerta kun osaan ottaa tämän joulunalusajan rennosti. Minkä sille voi jos ei ehdi. Joulukortit ovat vielä kesken, lantut nököttävät kuorimista vailla keittiössä ja työpöytä pursuilee kaikesta keskeneräisestä värkkäyksestä.

Eilen kävimme koko perheen voimin laulamassa Kauneimpia joululauluja. Lapset tosin nukahtivat kesken laulujen kirkonpenkkiin, mutta nauttivat suuresti joululaulujen laulamisesta sen ajan mitä jaksoivat pysyä hereillä. Ei voi muuta kun ihmetellä pienten lasten unenlahjoja. Olavi osaa ainoastaan Joulupuu on rakennettu -laulun kaksi ensimmäistä säkeistöä, mutta lauloi ne sitäkin hartaammin. En voinut pidätellä naurun kyyneleitä pienen miehen laulua kuunnellessani.

Päätin tänään aamulla ahkeroida ensimmäisen erän joulukorttejamme lähetettävään kuntoon. Ostin nimittäin kirjekuoria liian vähän ja näinollen ajattelin postittaa kortit kahdessa erässä. Näin on tehtävä jo siitäkin syystä, että koko kuorinippu ei mahdu yhteen punaiseen joulukorttien postituskuoreen. Hyvältä näyttää tähän asti, voin jopa saada urakan valmiiksi!

Toinen adventti

Nyt syttyy toinen kynttilä

ja valo laajenee.

Suo Isä tänne Jeesuksen,

se hetki lähenee.

Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivää ollaan vietetty ihan kotosalla puuhastellen. Aamupalapöydässä tuli heti hienon juhlallinen olo, kun radiossa soitettiin Finlandia, Jääkärimarssi ja Sillanpään marssilaulu. Noista kolmesta kappaleesta tulee kyllä heti itsenäisyys mieleen. Joku viikolla valitti radiossa sitä, että itsenäisyyspäivästämme on tehty niin synkkä juhla. Miksi telkkarista täytyy joka vuosi tulla se pakollinen Tuntematon sotilas ja puolustusvoimien paraati? Itselleni nämä ovat olennainen osa itsenäisyyttämme ja itsenäisyyspäivää. Minusta illan hienoin hetki on se, kun veteraanit ja Mannerheimristin ritarit astuvat Linnan saliin kättelemään presidenttiä.

Illalla sytytimme kaksi kyntilää ikkunalle. En tosin muistanut ostaa virallisia sinivalkoisia ja edellisvuosien varastotkin oli poltettu loppuun. Paistoimme ensimmäisen joulukinkun ja söimme juhlan kunniaksi laatikoita ja muita jouluherkkuja! Katselimme lasten kanssa Linnan juhlia ja saunoimme, ihan mukava itsenäisyyspäivä!

Täytyy vielä mainita tämän päivän joulukalenterini "luukusta", josta löytyi itsenäisyyspäivän kunniaksi vyyhti suomalaista alpakanvilla lankaa! Aivan ihanan pehmeää ja ainutlaatuista. Alpakka on ehdottomasti lempimateriaalini, todella iso kiitos Tepatsu!

Tonttuvaihto

Osallistuin foorumin tonttuvaihtoon ja minun tekemäni tontturoinen matkasi Enkulin luo tuomaan joulua tupaan! Uskallan laittaa kuvan tännekin, kun tiedän, että tontturoinen on päässyt perille.

Tälle tontulle tuli ensimmäistä kertaa hyvä nenä, olen siihen todella tyytyväinen. Minulle nuo nenät ovat jonkinlainen pakkomielle tai kynnyskysymys näissä hahmoissa. Tontun posket taas ovat hieman liian pinkin punaiset, mutta en löytänyt sitä parasta poskiväri -väriäni taas mistään, yllätys! Ja sitten kun en sitä enää tarvinnut ja tonttu oli jo matkalla, se löytyi etsimättäkin, niin tyypillistä! Tontturoinen on varmaankin jotain kaukaista sukua riihitontulle, sen verran rouhea tuo sen pellavainen nuttu on.

Hauskaa tässä vaihdossa oli mielestäni se, että Enkulin Kasilille tekemä tonttu oli vaatetukseltaan ja olemukseltaan hyvin saman oloinen. Nämä kaksi voisivat olla vaikka veljeksiä! Enkuli kommentoikin, että minkäs sille voi jos on hyvä maku! Enkulin tekemän tontun kuva löytyy Kasilin sivuilta.

Eilen paljastui myös edellisen tonttuni saama "salainen" tehtävä. Tontun voi nimittäin nähdä eilen ilmestyneen Kodin kuvalehden sivuilla!

Lisää lunta!

Meillä sataa lunta! Tai ainakin jotain lumen sukuista valkoista, vähän sitä on jäänyt jo maahankin. Lähinnä tuo taitaa vielä olla räntää, sillä mittari on karvan verran plussan puolella, mutta hyvä alku kuitenkin. Lapset katselivat eilisellä kauppareissulla (vettä satoi taivaan täydeltä) lohduttoman pieniksi kutistuneita lumipenkkoja ja surkuttelivat, kun kaikki lumi on hävinnyt.

Nyt onkin juuri oikea aika valmistua seuraavaan kunnon lumisateeseen ja tehdä valmiiksi lumiukon varusteet. Iibu Biibu järjesti marraskuun puolella foorumissa arvonnan, jonka palkintona oli jotain suurta ja salaperäistä tildaa. Osallistumisehtona oli mm. se, että palkinto esitellään julkisesti Addiktien -blogissa tämän talven aikana. Minulla on yleensä aivan surkea arpaonni, mutta nyt arvontasilinteristä nousi minun nimeni! Kiitos vielä pienelle onnettarelle!

Niin, palkinto oli täydellinen tarvikesetti lumiukolle. Lunta ei paketissa tosin ollut, mutta kaikki muu sitten löytyikin. Biibu ehti ensin ja esitteli oman Ukkonsa Addiktien -blogissa jo viime lumimyräkän jälkeen. Tuolloin en vielä ehtinyt tamineita saamaan valmiiksi Olavin synttäreiden ja keskeneräisen joulukalenterin takia.

Kranssi

Kovin on ollut laiskanläntää tämä tekeminen viime päivinä. Jotain sain sentään eilen valmiiksikin asti, kranssin nimittäin. Tämäkin on ollut tekeillä jo hyvän aikaa. Nuo sydämet olivat varmaan ensimmäisiä jouluisia ompeluksia, joita tänä vuonna tein! Ne ovatkin odotelleet pöydän kulmalla leikkaamista, kääntämistä ja täyttämistä jonkinlaisen tovin. Viikonloppuna sain ne vihdoin käännettyä ja maanantai-iltana täyttelin ja ompelin aukot kiinni.

Tarkoitus oli ensin laittaa kranssiin erilaisista puna-pellava -sävyisistä kankaista tehtyjä sydämiä, mutta päädyin sitten laittamaan nämä raidalliset tähän. Kranssipohjia ja sydämiä on vielä jäljellä, joten nähtäväksi jää mitä niistä vielä syntyy. Pitäisi muutenkin ottaa itseä niskasta kiinni ja vähän reipastua noiden ompelusten kanssa. Niin, ja joulukorttien, niistä on vielä puolet kirjoittamatta!

Joulukalenteristani löytyi eilen Engel love -tarra-arkki ja tänään rulla sinisävyistä nauhaa ja muutama Sarah Kay siirtosilityskuva. Lapsetkin ovat ihan innoissaan äitin kalenterista, hassua!

Joulukorttipuuhissa

Aloitimme Ainon kanssa muutama viikko sitten joulukorttien tehtailun. Löysin vihdoin ja viimein sen kauan kadoksissa olleen paperileikkurini! Se oli lähempänä kuin osasin aavistaa, saati etsiä. Minulla on jo pitemmän aikaa ollut tuolilla olohuoneessa keskeneräinen neule ja jostain ihmeen syystä leikkuri löytyi vielä toisistaan irrallaan olevien neuletakin kappaleiden välistä! Siis ihan oikeasti, vihonviimeinen paikka, josta osasin etsiä. Tai en edes etsinyt vaan korjasin neuleen sivuun tuolilta ja sieltä se kolahti lattialle!

Tämän vuoden kortit suunnittelin sellaisiksi, joiden tekemiseen Aino sai osallistua. Ainon tehtävänä oli piirtää jokaiseen korttiin hopeisella geelikynällä viivoja ns. vapaalla kädellä. Kortit taittelin tuollasiksi keskeltä aukeaviksi. Tässä kortit tämän ensimmäisen työvaiheen jälkeen.


Tämän jälkeen tein Ainon piirtämien viivojen sekaan muutaman viivan hopeisella kimalleliimalla ja leimasin Hyvää Joulua -tekstin mustalla leimasinvärillä toiseen liepeeseen. Tässä välissä suunnitelmat muuttuivat sen verran, että kortista tulikin vaakakortti. Ihan vaan siitä syystä, että kaikki Ainosta ja Olavista otetut kuvat olivatkin vaakakuvia...

Kerrankin maassa oli kunnolla lunta joulukorttikuvia otettaessa! Ei tarvinut kahta kertaa miettiä otetaanko kuvia sisällä vai ulkona. Lapsista oli ainakin hauskaa poseerata "turkeissaan" lumen keskellä lyhdyt käsissä. Ja ihan kivoja kuvia saatiin aikaiseksi. Noissa kuvissa Olavilla on muuten päässään se neulomani myssykkä.

Joulukalenteri

Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, osallistuin Tilda foorumin joulukalenterivaihtoon ja sain kalenterini Tepatsulta. Kalenteri on rakennettu hauskasti pehmustetun ja säkkikankaalla päällystetyn henkarin päälle. Seinään ripustamista varten ei näin ollen tarvitse kuin naulan tai vaikka jonkinlaisen naulakon. Laiton kalenterin roikkumaan ovenkarmiin kuvaamista varten, mutta huomenissa täytyy miettiä sille sopiva paikka.

Ensimmäisestä "luukusta" tai paketista paljastui Enkelin eväspussin Ystävän olkapää -teetä, karamellin makuista, nam! Tepatsu oli laittanut mukaan kirjeen, jossa kerrottiin luukkujen 23 ja 24 tulevat jälkitoimituksena.

Minä puolestani tein kalenterin Vaapukkamehulle ja tällainen siitä tuli. Kuvan uskallan nyt laittaa, kun tiedän että vaapukka on jo kalenterinsa saanut ja avannut! Itse "kalenteri" on vanha matkalaukku, jonka tildasin sisältä vaaleanpunaruskeapilkullisella paperilla. Luukut ovat pieniä paperipusseja, joissa päivämäärä on puisessa sydämessä narulla kiinni. Muutamaan isompaan luukkuun ompelin pellavasta pusseja, joihin kirjoin päivämäärän ja muutama paketti on kääritty Tilda lahjapaperiin.

Kalenteria oli todella mukavaa tehdä ja suunnitella. Itse tykkäsin tästä kalenterista kovasti, se onkin ulkonäöltään ihan minun näköiseni, rakastan noita vanhoja matkalaukkuja! Toivottavasti se miellyttää myös saajansa silmää! Yritin parhaani mukaan toteuttaa Vaapukan toiveita ja mieltymyksiä ja samalla tehdä kalenterista myös itseni näköisen.

Vaapukkamehun kalenterin ensimmäisestä "luukusta" löytyi muuten tällainen kristallienkeli, jolle olen nyplännyt siivet. Nuo siivet olenkin jo aikaisemmin esitellyt, mutta tässä näkyy nyt ensimmäinen koottu enkeli. Näitä pitäisi koota vielä muutama lisää, mutta onnistuin hukkaamaan juuri ostamani hopeanvärisen metallilankarullan kaupan ja bussipysäkin välille viime viikolla kamalassa lumipyryssä. En siis lähtenyt sitä etsimään. Voin kertoa, että otti päähän!

Ensimmäinen adventti

Nyt sytytämme kynttilän,

se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta,

seimessä nukkuvaa.

Viikonloppu vierähti mukavasti vanhempieni luona. Jotain pientä sain kaiken puuhastelun ohessa tehtyäkin. Pulkkahuovan sain neulottua loppuun ja huomenna pitäisi viskata se pesukoneeseen huopamaan. Joulukortteja kirjoittelin ja käänsin valmiiksi ommeltuja pieniä sydämiä, jotka ajattelin laittaa kranssin koristeeksi.

Nyt illalla kotona piti etsiä esiin adventtikynttelikkö ja laittaa ensimmäinen kynttilä lasten kanssa palamaan. Ainon kanssa piti laulaa tuo vanha tuttu "kynttilävirsi" ensimmäisen kynttilän kunniaksi. Tuosta kyntteliköstä ja palavasta kynttilästä tulee kyllä niin jouluinen olo.

Pitäisi vielä avata oma Tilda foorumin joulukalenterivaihdon kalenteri laatikosta ja laittaa se esille! Hain sen postista perjantaina, mutta en ehtinyt avata ennen kun lähdimme mummolaan. Ja en kehdannut laatikkoa mukaankaan ottaa! Ja pitäisi ne lastenkin kalenteritkin laittaa aamuksi valmiiksi.

Pulkkailua varten

Sain kun sainkin Tilda foorumin joulukalenterivaihdon kalenterin valmiiksi ja paketti Vaapukkamehulle lähti keskiviikkona matkaan. Viime metreillehän tuo tekeminen jäi ja lopussa meinasi paniikki iskeä, mutta nyt on kalenteri onnellisesti matkalla ja voin keskittyä muihinkin juttuihin. Kalenterin tekemisen olisi voinut tietenkin aloittaa jo vaikka kesäkuussa, mutta viimetippanhan se taas tunnetusti jäi. Loppusilauksen tekemistä hidasti ja esti myös Olavin 2-vuotis synttärit järjestelyineen.

Lumesta innostuneena aloitin taas uuden neulomuksen! Tarvitsemme kipeästi toiseen pulkkaan jonkinlaisen lämmikkeen pepun alle. Muistin, että kätköistäni löytyy Novitan huopasta useissa eri väreissä. En ole jotenkaan tuosta huopasesta innostunut mitään asusteita neulomaan, siitä tulee jotenkin niin paksu ja tönkkö lopputulos. Tykkään enemmän neuloa ohuemmista huopuvista langoista.

Tuollaiseen pulkkahuopaan tuo huopanen tuntui olevan juuri sopivaa ja väreilläkään ei olisi niin väliä. Siispä kaivoin kätköjäni ja löysin yhden kerän tuollaista ruskan väristä pätkävärjättyä lankaa ja sen kaveriksi kerän punaista. Neuleen aloitin kulmasta, jotta lanka raidottuisi paremmin. Ehdin siis jo kokeilla suorareunaista aloitustakin... Huovan kooksi tuli ennen huovuttamista n. 60x60 cm ja taas jännitetään mitä pesukoneesta kaivetaan esiin!

Lunta ja myssyköitä

Ensilumi satoi maahan jo viime viikolla ja näiden kuvien ottamisen jälkeen lisää on tullut ainakin 15cm. Lapset olivat innoissaan, samoin äiti! Lumi on kyllä niin ihanaa, tulee heti jouluinen olo. Myös mielialaan lumi tuntuu vaikuttavan, ei ole niin kauhean pimeää ja synkkää.

Tässä Olaville neulomani myssykkä ennen pesukonehuovutusta. Myssykän malli näytti ihan kivalta ja hyvän malliselta, mutta koko oli todella reilu. Samoin neuleen pinta oli inhottavan epätasaista isoilla puikoilla neulomisen jälkeen. Jännityksellä jäin odottamaan mitä pesukoneesta löytyy ohjelman pyörittämisen jälkeen. Koska halusin hatusta hyvin huopuneen ja tiiviin pyöritin heti aluksi myssykän 40asteen hienopesussa koko ohjelman läpi. Langan ohjeessa neuvottiin pysäyttämään kone 15 min jälkeen, mutta se tuntui niin turhalta.

Virkkasin myssykän reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita, tosin takaosaan virkkasin kaksi kerrosta, jotta myssykkä ei nouse niskasta liian ylös.

Ja tässä myssykkä pesun jälkeen! Koosta tuli todella passeli ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Varsinkin kun ottaa huomioon, että tämä oli ensimmäinen työ tuosta Pirkkalangasta. Myssykkään tarvii vielä virkata nauhat. Kuvien ottaminen sisätiloissa näin talvella on muuten todella haastavaa. Yritin vielä saada lähikuvan tuosta myssyn pinnasta, se kun on mielestäni todella kaunis huopuneena!

Olavi 2-vuotta

Näistäkään ei ole tullut aikaisemmin laitettua kuvaa, mutta nyt laitetaan. Askartelin Olavin synttäreitä varten betoniauton malliset kutsukortit. Viime vuonna kutsut olivat junan vetureita ja niissä kääntyvä pikkuvaunu, jossa teksti luki. Synttäreitä juhlittiin siis viime sunnuntaina ja ainakin sankari oli riemiussaan. Ennen kynttilöiden puhaltamista sankari esitti vierailleen kolme laulua. Myös kynttilöiden puhaltaminen sujui niin vauhdikkaasti, että kynttilät piti sytyttää kolmeen kertaann, jotta kummit ja mummit saivat puhalluksen ikuistettua.