Neulekirjoja

Sorruin sitten tilaamaan tuon Elizabeth Zimmermanin Knitting without tears kirjan ja samaan tilaukseen tarttui myös Nancy Bushin Knitting vintage socks. Tuosta sukkakirjasta neulottuja ihania sukkia on ollut esillä useammassakin blogissa ja olihan se saatava itselle. Näitä kirjoja kun ei meidän kirjastossa ole lainattavaksi. Ja onhan oma aina oma! Tuosta Zimmermannin kirjasta löytyy se himoitsemani Tomten -takin ohje, jota olen Olaville suunnitellut. Kun vaan tietäisi mistä langasta sitä alkaisi vääntää. Niin, ja millä ajalla? Tämä olisi varmaan hyvä neulomus kesälomalle...

Huhtikuun salainen

Sain sähköpostiini salaperäisen viestin, jossa kerrottiin paketin noutokoodi. Paketti oli tietysti heti seuraavana päivänä haettava postista tai oikeastaan pistin mieheni asialle. Ja tässä paketin sisältö! Joko salaiseni on ajatusten lukija tai sitten vaan hyvä ihmistuntija. Paketista löytyi nimittäin juuri tuota ihanaa Teeteen Primavera lankaa, jota muutama päivä takaperin kehuskelin! Lisäksi paketissa oli enkelirasia ja ohjekirja, jossa todella kauniita lasten neuleita. Tästä pidin kovasti! Kiitos Sny!

PS. Ja tuo langan väri oli juuri oikean punaista, ei sellaista LIIAN punaista, josta pari päivää sitten kirjoitin.

Niilin aarteita!

Valmistaja Tampella, suunnittelija Marjatta Metsovaara, kuosi Niili... Tämä aarre on aikanaan roikkunut mummolani (isäni vanhempien) yläkerran kammarin uunin vieressä jonkinlaisena väliverhona. Mummolaa tyhjennettäessä kymmenisen vuotta sitten hamstrasin itselleni ja veljelleni kaikenlaista kivaa, joka ei muita sukulaisia kiinnostanut. Tämän verhon otin alunperin veljelleni, mutta sille ei ole löytynyt paikkaa hänen kotonaan ja niinpä olen sen "uusi" ylpeä omistaja!

Ajattelin tehdä tästä itselleni takin. Naapurini ehdotti mekkoa ja nyt täytyy asiaa miettiä uudelleen. Ainoa miinus kankaassa on muutamat (ilmeisesti rasva) tahrat, jotka täytyy kiertää leikkuusuunnitelmaa tehtäessä. Kangas on kyllä kaunis tuollaisenaankin ja voi olla etten vielä henno sitä palasiksi leikellä!

Korttiaskartelua

Tässä ehkä ensimmäiset julkaisukelpoiset Tilda korttini. Siitä kun olen viimeksi kortteja askarrellut (siis ennen tätä tildahdusta) on kulunut jokunen tovi ja taidot ovat himpun verran ruosteessa! Ja mitä kaikkea uutta materiaali- ja väline rintamalta löytyykään. Esimerkiksi niinkin simppeli juttu kun 3D tarrapalat olivat minulle ihan uusi tuttavuus. Vitsi niillä saa tehtyä hauskannäköisiä kortteja! No, nämä kortit siis lähtivät huhtikuun synttärisankareille eli Kaisamarikalle ja Eijuskalle.

Tildaruusuja

Olin maanantai-iltana Variston Sinooperin askarteluillassa. Illan aikana tehtiin kaksi isoa ruusua ja noita pieniä pyöryläisiä koristeita ja päällystettiin pieni kierreselkäinen muistivihko Tilda papereilla. Oli mukavaa nähdä muita addikteja livenä! Cottonellalle iso kiitos askarteluseurasta ja eiköhän me nähdä tulevaisuudessakin kun laitetaan Eteläsuomen Tilda -kerho pystyyn!

Pala Unelmaa

Eli uuden Unelmakerhon paketti löysi kovan odottelun jälkeen perille. Paketista paljastui sarja ihanaisia Tilda peltipurkkeja, muistikirja ja toinen valitsemistani kirjoista, Näppärät säilytystilat. Toinen kirja, 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin tulee myöhemmin. Saapa nähdä innostunko tuon kirjan myötä "opettelemaan" virkkausta, se kun on minulle ollut aina vähän sanotaanko nihkeetä!

Samana päivänä kolisi postilaatikkoon myös Tammen näyttelyyn osallistumisesta "palkaksi" saatu uunituore Tildan tapaan -kirja kera kiitosten ja Tonen kirjeen! On muuten hassua lukea tuota kirjaa suomeksi!

Keeppi

Tämä neulomus oli ihan pakko aloittaa, vaikka muita hommia olisi yllin kyllin. Esimerkiksi pääsykokeisiin lukeminen... Ohjeen löysin uusimmasta Moda lehdestä (kuva tuossa alla). Eli tästä olisi tulossa keeppi, joka naulotaan toisesta etureunasta toiseen lyhennetyillä kerroksilla. Jo pelkästään tuota tekniikkaa oli päästävä kokeilemaan, mutta toisena suurena yllykkeenä toimi kyllä tuo ohjeen lanka eli Teeteen primaveera (75% merinovillaa ja 25% silkkiä)!

Tämän keepin ajattelin laittaa serkkuni häihin, jotka ovat syyskuussa. Keepin kaveriksi on tietenkin PAKKO tehdä uusi juhlamekko...ajattelin jotain sellaista 50-luvun henkistä leveähelmaista ja tiukka miehustaista! Puvun voisi tehdä vaikka siniharmaasta silkistä. Katsellaan!

Tässä vielä otos hieman lähempää. Tuossa langassa on aivan ihana himmeä kiilto ja se on niin ihanan tuntuista ja mukavaa neuloa.

Neulakotelo

Olen tehnyt muutaman neulakotelon Tilda addiktien synttärivaihtorinkiin lahjoiksi. Viimeisin meni lahjaksi Eijuskalle ja siitä muistin ottaa kuviakin.

Ompelin tuota neulakoteloa ollessamme lasten kanssa mummolassa ja unohdin ottaa mukaan vaaleanpunaiset painonappini. Täytyi siis vähän soveltaa ja laittaa tuollainen perinteinen ommeltava neppari ja sen peitoksi "kanteen" tuollainen kirjottu ruusu.

Oma neulakoteloni on vielä kesken, se kun oli ensimmäiseni ja hieman muotopuoli. Äitini tilasi myös itselleen tälläisen ja olen näitä ajatellut tehdä lahjaksi myös monille ompelutaidottomille ystävilleni sellaiseksi "hätävara" pakkauksiksi, joihin tulee muutama silmäneula, nuppineuloja, hakaneula ja pienet pätkät ompelulankaa. Saavat edes napit ommeltua kiinni tai pienet ratkeamat! Tai sitten on välineet valmiina kun menen seuraavan kerran kylään...

Tikkitakin tuunausta

Ilmat lämpiää minkä ehtivät ja taas on sama pulma edessä kun joka kevät - kaapista ei löydy sopivaa takkia! Mikähän siinä onkin, että joka kevät minulla on tosiaan tämä sama ongelma? Nyt tosin annoin punaisen tikkitakkini äidilleni, se kun oli vähän LIIAN punainen ja reilun kokoinenkin. Alkaa ilmeisesti nuo viimeiset raskausajan kilot onneksi karista. Äitini tosin ihmetteli, kuinka takki voi olla liian punainen, hänen lempivärinsä on nimittäin juuri tuo punainen. Mutta kun se vaan oli! Joskus joku väri vaan on vähän liian värikäs...

No, kaapista löytyy beige vähän parempi kevät takki, jota ei voi laittaa ulos hiekkalaatikolle tai puistoon. Se on minun parempi kaupunkitakkini. Ja vettä ja tuulta pitävä kuoritakkikin löytyy, mutta se on vähän liian urheilullinen ja ohut tai sitten alle saisi laittaa useamman kerroksen - hankalaa varsinkin silloin kun on kiire tai lapset odottaa eteisessä valmiiksi puettuina.

Mummolan kaapista löytyi sitten tämä:

Tikkitakki kokoa XL! Uskokaa tai älkää olen käyttänyt tätä takkia aktiivisesti n. kymmenen vuotta sitten. Ei, en ole sen jälkeen laihtunut reilusti, vaan ehkä muoti tai sitten oma tyylini on ollut hieman väljemmän silhuetin kannalla! Tällä hetkellä takin sisään menisi kaksi minun kokoistani ihmistä. Ja koska kauppakierros uuden takin suhteen ei tuottanut minkäänlaista tulosta ajattelin tuunata tästä takinräyskästä itselleni sopivamman ja ihanan lämpöisen hiekkalaatikkotakin.

Eikun sakset käteen ja takkia palasiksi:

Pienen saumuroinnin ja sovittelun jälkeen olen tähänastiseen oikein tyytyväinen! Kyllä tästä kelpo pihatakki tulee. Tuo väri vaan on vähän liian... beige! Pitäisiköhän keksiä vielä jotain kivaa piristystä takkiin? Saapa nähdä mitä tuo ompelumasiina vielä syytääkään...

Jaa, taas pitäisi ilmeisesti keksiä uusia tunnisteita. Olen niiden kanssa vielä vähän hakusessa. Aluksi ajattelin olla laittamatta koko tunnisteita, mutta kyllä ne helpottavat itseäkin näiden tekstien selailussa. Eli tähän postaukseen tuunattua, tekeillä, ommeltua...

Pussukka/nyssykkä vaihto

Osallistuin Tildafoorumin pussukka/nyssykkä vaihtoon ja näin kauniin pussukan sain AnneHelenalta. Pussukka oli pakattu aivan ihanaan Tilda kartongista tehtyyn kuoreen - ei tarvinut kahta kertaa miettiä mitä sisällä voisi olla! Mukana oli myös kortti ja nameja... ne äiti kyllä syö ihan itse! Kiitos AnneHelenalle! Tämä oli taas kerran mukava vaihto!

Ja tälläisen pussukan tein Kirsille!

Taideparsintaa...

Jo on aikoihin eletty! Olavin villapökistä meni polvi puhki. Leikin tiimellyksessä oli polveen ilmaantunut kolikon kokoinen aukko. Ja äidin oli alettava parsintahommiin. Mutta, mutta... kun ei ole pahemmin tullut mitään parsittua. Voin suoraan tunnustaa, etten osaa parsia, ei ole koskaan tarvinut opetella. Tiedän kyllä käytännössä miten tuo taiteenlaji suoritetaan, mutta se toteutuspuoli onkin sitten jotain ihan muuta. Mummoni, isän äiti oli mestariparsija sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän parsi kaikkea mahdollista, jopa puuvillaisen kesäpaidan kainaloon ilmestyneen reiän! Mummo minunkin villasukkani lapsena parsi ja nyt niitä villasukkiasukkia on sellaiset määrät etteivät ehdi kulua puhki. Voivathan nuo nykyiset sukkalangat olla myös kestävämpiä!

Siispä hommiin! Perin aikanaan mummoni jäämistöstä sellaisen puisen sienen mallisen parsinta-apuvälineen, mutta koska sille ei ole ollut varsinaista käyttöä ovat lapset saaneet sitä ihmetellä. Nyt kun olisin sitä kipeästi kaivannut ei siitä löytynyt kuin varsi, tatin hattuosa oli teillä tietämättömillä. No, eipä siinä jääty sormi suussa ihmettelemään vaan keittiön kaapeista kaivettin jonkinlaista kuperaa korviketta. Hyväksi sellaisiksi osoittautui muovinen desin mittakauha! Olisipa mummoni ollut näkemässä tämän!

Eipä ne vaikeudet ihan siihen vielä loppuneet. Toinen parsimisessa tärkeä osatekijä on sopiva lanka kyseiseen toimeen. Nuo Ruskovillan villapökät on sellaista ihanan ohutta villaneulosta ja tietenkin parsintalangankin pitäisi olla ohutta villalankaa - ja tietenkin luonnonvalkoista. Kaiholla muistelin mummoni käsityölaatikon sisältöä ja totesin, ettei minulla ole ohutta villaista parsinlankaa! Kävin jo Ruskovillan nettisivuillakin katsomassa parsinlankaa, mutta totesin hinnan olevan vhän liian kova yhden housunpolven paikkaamista varten. Päätin tehdä parsimukseni kotikonstein ja otin luonnonvalkoisesta Woolin lankakerästä pätkän lankaa, jonka jaoin neljään säikeeseen. Ja koska säikeisiin ei jäänyt kierrettä, oli lanka todella heikkoa ja vaikeaa työstää. Tekelettäni voi hyvällä omallatunnolla sanoa taideparsinnaksi (törmäsin tähän termiin jokunen vuosi sitten jossain alan lehdessä), sillä eihän sitä voi edes verrata esim. mummoni parsimuksiin! Ja tässä hieman häpeillen esittelen tuotokseni:

Kauhulla katselin pökien toista polvea, siitä kun paistaa jo päivä läpi! Olisikohan Martoilla tarjolla parsintakursseja? Tuota parsimusta katsellessani tuli mieleeni, että löytyisiköhän jostain vintin kätköistä vielä mummon parsimuksia. Laittaisin nimittäin kehyksiin ja seinälle! Tästä opin, että yksinkertainenkin asia voi olla vaikea, jos ei ole käytössä kunnon välineitä tai tarpeeksi harjoitusta ja kokemusta takana.

Sadepäivän hajatelmia

Sataa, sataa vaan - no, eipähän ainakaan kadut pölyä! Täällä meidän nurkilla kun ei ole vielä noita katuja putsattu ja varsinkin tuulisella ilmalla pölyä nousee oikein kunnolla. Muuten on ulkona ihanan raikasta ja keväistä. Sain eilen ostettua ensimmäiset ruukkunarsissitkin pihalle. Tosin vain kolme ruukkua, olivat sen verran tyyriitä. Ajattelin laittaa ne tuohon rappusten pieleen vanhaan emaliämpäriin. Tuonne terassin puolelle pitäisi myös löytää narsisseja ja vaikka ihania helmililjoja. Mutta kaikki aikanaan. Syksyllä istutetut sipulikukat odottavat vielä aurinkoisia ja lämpimiä päiviä, mutta hyvältä jo näyttää. Ensimmäiset keltaiset krookukset kukkivat jo terassin edustalla. Taisin syksyllä vähän innostua noiden kukkasipuleiden kanssa! Mutta minä kun rakastan kukkia ja mullan kuoputtamista!

Käsityörintamalla edelleen hiljaista, suunnitelmia on vaikka kuinka, mutta se aika... Tällä viikolla on saatava tehtyä Tilda addiktien pussukka/nyssykkä vaihdon pussukkanyssykkä ja ensiviikon synttärisankarien kortit ja paketit! Pussukkanyssykän olen jo leikannut, nyt vaan vielä mietin laitanko väliin ihan levyvanua vai riittäisikö pelkkä tukikangas?

Kahvipussikassi projektini edistyy hitaasti, mutta varmasti. Materiaalia on kertynyt, kiitos kahvia juovien sukulaisien, varmaankin paria kassia varten. Tarkoitukseni on tehdä sellainen punottu kassi, jona ohje oli viime keväänä Kotiliedessä. Yhtä kassia varten tarvii yli 70 kahvipussia. Nyt on jo osa pusseista avattu ja leikattu ja ompelua vaille.

Ainolla on vappuviikolla kerhossa naamiaiset ja lupasin tehdä hänelle puvun. Neiti ilmoitti haluavansa olla kissa (olisin lyönyt vaikka vetoa prinsessan puolesta) ja kissapuvunhan äiti siis tekee. Ajattelin tehdä puvusta haalarin, jonka huppuun tulee kissankorvat ja peppuun häntä. Materiaaliksi suunnittelin velouria, se kun on pehmeää ja mukavaa silitellä ja ei läheskään niin kuumaa kuin fleece. Materiaalia pitäisi varmaankin pikaisesti tilata jostain nettiputiikista ja piirrellä kaavat valmiiksi.

Aloitin neulomaan Olaville toisia lapasia kevääksi jo ennekuin sain selkäni toissaviikolla aivan jumiin. Nyt ne vaan odottavat tuossa lipaston päällä ja eipä huvita yhtään tarttua puikkoihin! Kokeilen niihin tuollaista kaksiväristä vinoraitamallia. En ole vielä oppinut tekemään kirjo- saatika intarsianeuletta niin siististi, että lopputulos menisi omasta laadunvalvonnastani läpi. Lankana noissa on sama vihreä Nalle kuin aikaisemmissa yksivärisissä. Tuo valkoinen on myös Nallea, tosin varmaan jo kymmenen vuotta vanhasta kerästä ja aivan eri tuntuista ja (mielestäni myös) paksuista.

"Sataa, sataa ropisee, pili pili pom..."

Olavin ekat villasukat

Välillä jotain valmistakin eli Olavin ensimmäisistä villasukista tekemäni taulu. Tämäkin on ollut kokoamista vaille valmis jo monta viikkoa. Villasukat on tehnyt äitini ja ne olivat Olavilla kovassa käytössä ensimmäisten viikkojen aikana - siitäkin on jo yli vuosi... Kehykset ovat Ikeasta ja tuo taustapaperi mitäs muutakaan kuin Tildaa.

Pientä yhteenvetoa

Viikko on taas vierähtänyt niin "vinhaa-kovaa-vauhtia", että yhtäkkiä ollaankin taas sunnuntaissa. Mihin se aika oikein hupenee? No, tämän viikon osalta tiedän vastauksen varsin hyvin. Meidän perheessä on nykyään kahdenlaisia viikkoja: tavallisia ja niitä kun iskä on työmatkalla. Tämä viikko oli tuota jälkimmäistä tyyppiä, sillä pienellä erotuksella, että nyt myös me lasten kanssa käytiin pienellä reissulla.

Pakkasimme keskiviikkona reput selkään ja lähdimme yhdessä mummon (minun äitini) ja isomummon (minun mummoni) kanssa junalla Turkuun ja sieltä laivalla risteilemään. Tämä reissu oli lapsille ensimmäinen pitempi junamatka ja Olaville ensimmäinen laivamatka. Ajatuksissa on ollut lähteä samalla kokoonpanolla kesällä Tukholmaan, joten tälläinen miniristeily oli hyvää harjoitusta lapsille (ja ehkä myös aikuisille) matkustamisesta ja laivalla olemisesta. Koko reissu meni todella hienosti (olin jo varautunut kamalaan kaaokseen) junanvaihtoineen ja laivalla nukkumisineen. Lapset tykkäsivät ja osasivat olla ihmisiksi!? Uusin eväin taas arkeen...

On sitten tämän blogin päivitys vähän saanut odottaa, mutta nyt taas sorvin ääressä! Jäi noista edellisistä postauksista puuttumaan kuvia ja niitä "tehtävä listan" -juttuja, joten tässä jatkoa:

Eli tästä kasasta olisi tulossa se sukkapuikkojen säilytys pussi/nyytti/lokerikko! Ajattelin tehdä puikkoja varten sellaisen "lokerikon", jossa jokaiselle puikkokoolle on oma lokero ja jonka voi sitten kietoa rullaksi. Tämän tyylisissä "paketeissa" on ainakin joskus säilytetty mm. hopeisia aterimia. Tätä puikkopussukkaa varten minulla oli jo varattuna sellaista (rumaa) puolipellavaa, johon olin ajatellut tulostaa siirtovuvana jonkun Tilda -kuvan, mutta vanhemmiltani lainattu tulostin ei sitten suostunut tulostamaan mitään. Sen aika on varmaan tullut tiensä päähän. Samaisella tulostimella olen tulostellut opinnäytetyötäni vuonna -98 Lahden käsi- ja taideteolliseen... huh, huh!

Löysin Peikonpojan blogista tälläiset siirrettävät silmukkamerkit, joille kaipailtiin koekäyttäjää. Kerrankin minulla oli tuuria! Juuri tälläisiä merkkejä olen välillä kaipaillut! En tosin tiedä miten ne käytännössä toimivat, mutta sitähän tässä olisi tarkoitus testata. Nyt pitäisi löytää sopiva ohje ja lanka (ja aika) merkkien testaamiseen!

Liian vähän säilytystilaa

tai sitten liian paljon säilytettävää! Nyt on asialle pakko tehdä jotain. Tunnustaudun oikeaksi hamsteriksi ja sulovileeniksi! Varsinkin lankaa on pakko ostaa ja varsinkin, jos löytää hyvän värin (voihan olla, ettei juuri tuota hyvää väriä ole seuraavan vuoden värikartassa) suosikkilangastaan tai tavattoman edullista lankaa tai jotain aivan ihanaa lankaa, jota ei ole ennen kokeillut. Ja niin edelleen ja niin edelleen...

Myös kankaat ovat heikkouteni samoin ompelu/askartelutarvikkeet. Olen nyt muutaman viikon pyöritellyt mielessäni mitä tälle kaaokselle olisi tehtävä?! Ja olen tullut siihen tulokseen, että tuota meteriaaliröykkiötä on alettava sulattamaan ja yritettävä keksiä sellainen säilytysjärjestelmä, josta materiaalit olisi helppo löytää ja ottaa käyttöön!

Tämän ahdinkoni todisteena voisin kirjata tähän ylös hyvän esimerkkitapauksen eli tapaus Olavin kaarrokeneule! Neuleen päävärin langat löytyivät onneksi vanhasta varastostani, mutta sitten nuo raitalangat... ainoastaan keltaista lankaa löytyi varastosta ja sinistä, vihreää ja l.valkoista täytyi ostaa 50g kerät jokaista eli 150g uutta lankaa! Puseron kokonaiskulutus oli 188g lankaa, josta jokaista raitalankaa meni alle 10g jokaista. Että mentiinköhän tässä nyt yhtään miinukselle vai kasvoikohan tuo lankavarastoni ennestään?!

Olen noissa neuleblogeissa seikkaillessani huomannut, että useat neulojat seuraavat lankojensa kulutusta ja lankavarastojensa saldoa! Idea on todella loistava ja aionkin tästä eteenpäin vähän seurailla tuota kulutustani. Ainoa asia, mitä en taida uskaltaa tehdä on lankavarastoni punnitseminen! No, eihän tämä nyt niin vakavaa ole! Minä vaan satun rakastamaan kauniita lankoja ja eihän hamsteri tavoistaan pääse - vai oliko se tiikeri raidoistaan?!

Tämä voisi olla vaikka se minun lankavakkani!

Ajatuseula

Välillä tuntuu siltä, että tuolle ihmekapistukselle olisi todella käyttöä! Harry Potteria lukeneet tietävät miten ajatusseula toimii. Ajatuseula on laakea kulho, johon ajatuksia voi vuodattaa myöhempää käyttöä varten säilöön. No, ehkäpä tämä blogi voi myös toimia jonkinlaisena ajatuseulana. Itselläni on nyt taas niin paljon suunnitelmia ja ideoita, että niitä on pakko kirjata johonkin ylös. Ja mitäköhän varten ne PARHAIMMAT ajatukset ja ideat tulevat mieleen illalla sängyssä, juuri silloin kun ei enää jaksa nousta ylös hakemaan paperia ja kynää ja täytyy vaan luottaa siihen, että aamulla vielä muistaa mitä sitä tulikaan ajateltua...

Niin moni asia tuntuu kiinnostavalta ja sellaiselta "ihan pakko kokeilla" -jutuilta tai sitten "olisi kiva kokeilla" -jutuilta. Ja sitten on tietysti niitä "tarvitsee tehdä" juttuja!

Tässä jonkinlaista listaa:

-Säilytyskotelo sukkapuikoille, tämä on ollut suunnitteilla jo pitkään, koska aina on puikot hukassa tai oikeankokoisista puikoista puuttuu yksi, koska se on tippunut johonkin rakoseen...

Höh, nyt ajatus katkesi sitten heti alkuunsa!

-Kool aid värjäyskokeilu langoille! Olen useammassakin neuleblogissa törmännyt Kool Aid värjäykseen. Ja ihan ehdottomasti upein (ainakin tähänastisista on) Ilun handu duunaa -blogi! En tosiaankaan kuvittele pääseväni samanlaisiin ihaniin väriyhdistelmiin ja kauniisti liukuviin väreihin... jos vaikka aluksi kokeilisi ihan vaan kahdella värillä ja suht turvallisilla yhdistelmillä, tyyliin keltainen ja punainen! Ilun blogissa esillä olevissa lankavyyhdeissä on yllättäviäkin väriyhdistelmiä, mutta silti ne toimivat ja ovat aivan syötävän kauniita, nam! Tuollaisia lankoja voisi vaikka vaan katsella päivänsä piristykseksi saati sitten minkälaista väriterapiaa olisi niiden neulominen.

-Elisabeth Zimmemanin Tomten -takki Olaville ja Ainolle huovutettu takki Tove -langasta! Tuon Tove -langasta tehdyn takin ohje on uusimmassa Suuresta käsityölehdessä ja tuohon Tomteniin löytyy ohje Zimmernanin kirjasta: Knitting Without Tears. Löysinkin tuon kirjan Adlibriksestä ja ihan kohtuulliseen alle 14 euron hintaan. En kuitenkaan rynnännyt heti sitä tilaamaan vaan päätin katsoa samalla löytyisikö jotain muutakin tilattavaa. Tuo Tomten on ns. blogilöytö samoin kuin Revontuli -huivi, jonka voin nyt myös listata tähän ajatusten vuodatukseen!

Eiköhän tämä riitä tällä erää!