tiistai 24. helmikuuta 2009

Pieniä välipaloja ja lumipalloja

Käsityörintamalla on valmistunut vain pieniä hassuja välipalatöitä tällä hetkellä. Olvin villatakkilankoja etsiessäni löysin pienen nöttösen viimekesäistä Novitan bambulankaa, josta virkkasin Ainon vauvanukelle hellehatun. Tuo 24g painava nöttönen suorastaan huusi päästä tiskirätiksi - niin, luit ihan oikein tiskirätiksi! Olen nimittäin monesta neuleblogista lukenut ja ihmetellyt noita neulottuja siivousrättejä on itsekseni mietiskellyt niiden toimivuutta.
Nyt oli ihan pakko tikutella yksi ja testata ihan itse! Vaikka tuon lappusen nimi on tiskirätti, tuskin kukaan niitä enää tiskaamiseen käyttää eli oikea nimitys olisikin varmasti siivousrätti tai siivousliina, mutta jotenkin tuo tiskirätti on niin mukava nimitys ja tuo elävästi mieleen mummoni. Hän kun loppuun asti tiskasi vanhoissa äitiyspakkauksen emalivadeissa puuhellan päällä, tulet tietenkin hellassa ja tiskausvälineenä ei mikään muu kuin tiskirätti! Välillä vesi oli melkein kiehuvan kuumaa, mutta mummo ei siitä välittänyt. Tosin ketään muutakaan ei päästetty tiskipaljujen ääreen, turvallisuussyistä varmaan. Meidän tehtävämme olikin kuivata tiskit valutustelineestä suoraan kaappiin astiapyyhkeillä. Astiat piti kuivata niin, ettei niihin missään vaiheessa koskettu paljain käsin vaan kaappiinkin ne laitettiin pyyhkeellä. Tämä tapa on jäänyt minulle niin selkärankaan, että en osaa astioita muuten kuivatakkaan.


Rätti vaikuttaa ensimmäisen pesun ja koekäytön jälkeen varsin pätevältä, täytyy myöntää. Blogeissa on kehuttu varsinkin bambulangan luontaista antibakteerisuutta ja imukykyä ja ainakin tuo imukyky pitää kyllä paikkansa!

Nyt alkaisi lankavarastot olla järjestyksessä ja punnittu, huh mikä homma! Kai tämä kaikenlainen paikkojen järjestely olisi nyt sitten tulkittavissa siksi kuuluisaksi, tietyyn raskauden vaiheeseen kuuluvaksi pesänrakennusvietiksi. Meillä tosiasia on kuitenkin se, että tavaraa on - öö, ehkä liikaa ja nyt alkaa olla minulla ainakin viimeiset hetket kun taivun vielä siivoilemaan onnettoman matalaa säilytysparveamme.
Tuntuu kuitenkin siltä, että kun yhtä paikkaa ja asiaa alkaa järjestelemään paisuu koko homma vierivän lumipallon lailla. Tai sitten meillä vaan on ihan liian vähän säilytystilaa. Vauvanvaatteet pitäisi ottaa parvelta esiin, mutta sitä ennen pitäisi saada langat järjesteltyä ja vastaavasti kummitytöllämme lainassa olleita Ainon vanhoja vaatteita pitäisi lajitella uuden äitiyspakkauksen laatikkoon. Josta puolestaan peitteet ja makuupussit pitäisi ujuttaa Olavin vaatteilta vapautuneeseen lipastoon! Tässä vaiheessa täytyy jo todeta, että huh!
Viimeisenä huomautuksena kirjattakoon, että ne kadoksissa olleet langatkin löytyivät!

torstai 19. helmikuuta 2009

Taas kerran hukassa

Niin, taas kerran olen laittanut jotain niin hyvään talteen, etten itsekkään löydä. Ja tämä ei tosiaan ole ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen kerta! Tällä kertaa hukassa ovat Olavin Tomten -takkiin tarkoitetut langat, nuo kuvassa olevat. Olen ne nähnyt muutama viikko sitten, mutta nyt ne eivät olleetkaan siellä mihin muistin ne laittaneeni. Ei ole todellista! Tällä kertaa syyllinen voi tosin olla myös mieheni, joka on viimeksi järjestellyt varastoparveamme. Nyt tuo hyväkäs on tietenkin työmatkalla ja tulee vasta huomenissa kotiin. Näin tyhmällä asialla en viitsi puhelimella häiritä. Ja tuskinpa tuo edes muistaisi jotain siirtäneensä. Varsinkaan lankaa, sitä kun kuulema on ihan riittävästi! Mitähän tuokin tarkoittaa, eihän lankaa voi koskaan olla liikaa!
Olisi vaan ollut niin kivaa aloittaa tuo Tomten. Ei sillä, ettei muuta tekemistä olisi. Pyykkikoneessa odottaa pyykit narulle pääsyä ja astianpesukone pitäisi myös tyhjentää, mutta kun se on niin tylsää! Myös Ainon neuletakki tuolla huutelee lankojen päättelyä, mutta kun sekin on niin tylsää!
Lankoja etsiessäni sain sentään vähän lajiteltua varastoani. Löysin viikonloppuna hyviä tiiviskannellisia säilytyslaatikoita kohtuuhintaan ja nyt on Woolit jo lajiteltu omaan laatikkoonsa. Vielä kun ne uskaltaisi punnita...

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Nutukka nuttunen


Nuttunen valmistui! Törmäsin tähän suloiseen vauvan nutun kuvaan ensimmäisen kerran JaanaMaa -blogissa ja ihastuin ihan heti! Nuttu on neulottu toisesta etureunasta toiseen ja nutun muoto syntyy lyhennetyillä kerroksilla. Olen noita(kin) Novitan Woolin neliraita -lankoja ostanut jemmaan useamman kerän, mutta en ole niistä saanut mitään neulottua. Jotenkin ne tuntuvat kököiltä ihan perinteisesti neulottuina, ehkä raidat tulevat liian tasaisesti tai jotain. Tästä ohjeesta innostuin, raidat kun tulevat pystyyn ja niistä tulee kivasti eri levyisiä noiden lyhennettyjen kerrosten takia. Aivan loistava ohje! Niin, ja ei ylimääräisiä saumoja!

Nutun ohje löytyy Garnstudion sivuilta. Ohjeen lanka on Drops Alpakkaa, joka on hitusen ohkaisempaa kuin Wool. Ei kun taas silmukoita laskemaan ja ensimmäistä koenuttua neulomaan. Ihan kiva tästä tuli. Erityisesti pidän tuosta raidotuksesta ja nutun mallista. Tosin nuo kerrosten kääntymiskohdat eivät ole kovinkaan kauniita, niitä täytyy vielä harjoitella ja nuttu voisi olla aavistuksen pidempi. Napeiksi laitoin raitojen väriset eriparinapit tai voiko niitä eripareiksi sanoa, kun kaikki neljä ovat erilaisia. Lankaa tähän nuttuun ei kulunut kovinkaan paljoa, olisikohan mennyt kaksi ja puoli kerää eli alle 150g. Lankavarasto ei tästä siis kovinkaan paljoa keventynyt.

Nuttu lähti ystävänpäiväpostina Hattaralle, jonka perheeseen syntyi viikolla pieni tyttönen, onnea!

Keinuva kehto, pikkuinen nuttu –
tämäpä vasta upea juttu!
Nyt täyttyy koti nutuista ja somista pikku jutuista.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Ystäväsukat

Ystävänpäivän kunniaksi keskeneräisten neuletöideni laatikko keveni 154g! Olen nämä sukat aloittanut ja tehnyt melkein valmiiksi asti muutamia vuosia sitten (jos ihan rehellisiä ollaan, on aika kulunut niin kaameaa vauhtia, että sukkien tekemisestä voi hyvinkin olla sen kymmenen vuotta, mutta ei kerrota kenellekkään...). Ne ovat todellakin ajalta ennen itsestäänraidoittuvia sukkalankoja ja varsien raidat on suunniteltu etukäteen oikein paperille, kuka viitsisi enää?
Lankana sukissa on tuttu ja turvallinen Novitan Seitsemän veljestä ja ne on neulottu tiukkaakin tiukemmalla käsialalla. Onneksi olen oppinut vuosien myötä vähän löyhentämään tuota käsialaani ja nykyään pystyn pääsääntöisesti neulomaan langan suosituskoon puikoilla! Aikaisemmin minulla piti olla aina vähintään numeroa suuremmat puikot ja silloinkin ne kirjaimellisesti soivat neulottaessa.
Nyt sukat siis ovat vihdoikin valmiit ja lähtivät ystävänpäiväpostina serkulleni, jolle ne aikoinaan olen suunnitellutkin. Harmittaa vaan vietävästi nuo kuvat. En omista minkään valtakunnan succablokkeja (tosin villasukkia on tullut neulottua todella vähän, joten plokeille ei ole ollut suurtakaan tarvetta) ja ensimmäisessä kuvassa sukat on kuvattu minun jalassani. Serkullani on onneksi kapeammat pohkeet! Varsinkin nyt, omat jalat tuntuvat olevan jatkuvasti turvoksissa, mutta ei anneta sen kuitenkaan häiritä! Niin, ja tietenkin loppuviikolla oli ihanan aurinkoisia päiviä ja sukista olisi saanut ulkona lumihangessa aivan ihania kuvia, mutta minkäs teet, tuo kuvauspäivä oli pimein ja pilvisin koko viikolla!

"Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää
ja minun ystäväni on kuin niityn kukka,
joka saa minut hymyilemään."

perjantai 6. helmikuuta 2009

Ihan vaan pikkiriikkisen lankaa

Kävin lauantaina ihan yksikseni keskustassa asioilla! Kyllä sitä ihminen voi nauttia pienistä asioista. Olin luvannut naapurilleni hakea paikallisesta lankaliikkeestä muutaman kerän lisää tiettyä vaaleanpunaista Lanett -lankaa ja arvaahan sen miten tälle rouvalle kävi. No ei muuten, mutta kun kaikki langat oli viimeistä päivää -20% alennuksessa!
Ihastuin yli kaiken tähän Sirdar Babybamboo -lankaan, jossa on 80% bambua ja 20%villlaa. Tätä lähti kaupasta mukaan pienen tytön neuletakin varran. Ja koska olen itselleni lupauksen antanut, päätyi lanka jo samana iltana puikoille. Uusimmassa Moda -lehdessä oli todella kauniita vauvaneuleita, mutta koot liian pieniä meidän Ainolle. Pienien laskutoimitusten jälkeen tulossa olisi (ehkä) tuollainen kaarrokeneule noin neljävuotiaan kokoa. Ohjettakin hieman sovelsin, inhoan nimittäin yli kaiken neuleen saumojen ompelemista! Yrityksenä on siis saada aikaan kuvan mukainen neule ilman saumoja.
Jälkikirjoitus: huomasinpa juuri, että tämä teksti olikin jäänyt julkaistumatta jostain ihmeen syystä, mutta jospa nyt vaikka toimisi!