Käsityörintamalla on valmistunut vain pieniä hassuja välipalatöitä tällä hetkellä. Olvin villatakkilankoja etsiessäni löysin pienen nöttösen viimekesäistä Novitan bambulankaa, josta virkkasin Ainon vauvanukelle hellehatun. Tuo 24g painava nöttönen suorastaan huusi päästä tiskirätiksi - niin, luit ihan oikein tiskirätiksi! Olen nimittäin monesta neuleblogista lukenut ja ihmetellyt noita neulottuja siivousrättejä on itsekseni mietiskellyt niiden toimivuutta. Nyt oli ihan pakko tikutella yksi ja testata ihan itse! Vaikka tuon lappusen nimi on tiskirätti, tuskin kukaan niitä enää tiskaamiseen käyttää eli oikea nimitys olisikin varmasti siivousrätti tai siivousliina, mutta jotenkin tuo tiskirätti on niin mukava nimitys ja tuo elävästi mieleen mummoni. Hän kun loppuun asti tiskasi vanhoissa äitiyspakkauksen emalivadeissa puuhellan päällä, tulet tietenkin hellassa ja tiskausvälineenä ei mikään muu kuin tiskirätti! Välillä vesi oli melkein kiehuvan kuumaa, mutta mummo ei siitä välittänyt. Tosin ketään muutakaan ei päästetty tiskipaljujen ääreen, turvallisuussyistä varmaan. Meidän tehtävämme olikin kuivata tiskit valutustelineestä suoraan kaappiin astiapyyhkeillä. Astiat piti kuivata niin, ettei niihin missään vaiheessa koskettu paljain käsin vaan kaappiinkin ne laitettiin pyyhkeellä. Tämä tapa on jäänyt minulle niin selkärankaan, että en osaa astioita muuten kuivatakkaan.
Rätti vaikuttaa ensimmäisen pesun ja koekäytön jälkeen varsin pätevältä, täytyy myöntää. Blogeissa on kehuttu varsinkin bambulangan luontaista antibakteerisuutta ja imukykyä ja ainakin tuo imukyky pitää kyllä paikkansa! Nyt alkaisi lankavarastot olla järjestyksessä ja punnittu, huh mikä homma! Kai tämä kaikenlainen paikkojen järjestely olisi nyt sitten tulkittavissa siksi kuuluisaksi, tietyyn raskauden vaiheeseen kuuluvaksi pesänrakennusvietiksi. Meillä tosiasia on kuitenkin se, että tavaraa on - öö, ehkä liikaa ja nyt alkaa olla minulla ainakin viimeiset hetket kun taivun vielä siivoilemaan onnettoman matalaa säilytysparveamme. Tuntuu kuitenkin siltä, että kun yhtä paikkaa ja asiaa alkaa järjestelemään paisuu koko homma vierivän lumipallon lailla. Tai sitten meillä vaan on ihan liian vähän säilytystilaa. Vauvanvaatteet pitäisi ottaa parvelta esiin, mutta sitä ennen pitäisi saada langat järjesteltyä ja vastaavasti kummitytöllämme lainassa olleita Ainon vanhoja vaatteita pitäisi lajitella uuden äitiyspakkauksen laatikkoon. Josta puolestaan peitteet ja makuupussit pitäisi ujuttaa Olavin vaatteilta vapautuneeseen lipastoon! Tässä vaiheessa täytyy jo todeta, että huh! Viimeisenä huomautuksena kirjattakoon, että ne kadoksissa olleet langatkin löytyivät!
