Kevät tulee

Kevät tulee vauhdilla ja kukkapenkistä puskee esiin krookuksia, helmililjoja, tulppaaneja ja vaikka mitä. Aurinko on monena päivänä paistanut todella upeasti ja lapset tykkäävät leikkiä ulkona. Äiti puolestaan ihailee kukkiaan ja napsii niistä kuvia. Näistä krookuksista onneksi tuli napattua muutama kuva torstaina, sillä perjantai aamuna ei kukista ollut jäljellä enää mitään! Pupun pentele oli yön aikana käynyt syömässä koko komean krookuspenkin maata myöten sileäksi. Viime keväänä tuo pieni ahmatti oli sen verran ajoissa liikkeellä, että kukat oli syöty vain puoleen väliin asti aivan nuppuvaiheessa ja ne avautuivat sitten hivenen typistettyinä. Nyt sai pupu kunnon saaliin ja toivottavasti kamalat mahanpurut tuollaisesta ahmimisesta!

Heräsin tällä viikolla oikein kunnolla siihen ajatukseen, että ihan kohta meitä on ihan oikeasti viisi! Vauvan sänky on vielä laittamatta, hoitopöytä toimii epämääräisenä pyyhkeiden ja muun tavaran säilytyspaikkana ja vaikka kuinka paljon kaikenlaista pientä on vielä kesken. Suuren kestovaippa -urakan sain kuitenkin valmiiksi eilen illalla. Tai siis neppareita vaille valmiiksi! Nyt pitäisi vielä löytyä jostain se aika, että vaipat kävisi nepittämässä. Flanelliset sisävaipat täytyy vielä nepityksen jälkeen surauttaa saumurilla ympäri, mutta sen on nopeasti tehty.

Kirjekyyhkynen matkaan

Tilda-addiktilta toiselle kiertävä kirjekyyhkynen pääsi täältä meiltä matkaan uudistuneena juuri ennen pääsiäistä. Suunnakseen se otti Itä-Suomen ja Williksen. Mukaansa lintu sai upouuden kotipöntön ja pientä viemistä Willikselle. Lintua vähän hävetti lähteä matkaan ilman jalkoja ja sen tähden sen posket punottavat aikasta helakasti. Totuus on, että minun varastoistani ei löytynyt sopivan vahvuista rautalankaa jalkojen vääntämiseen. Willishän voi halutessaan tökätä linnun vaikka tikun nokkaan istumaan.

Pääsiäisen puuhasteluja

En ottanut minkäänlaista neuletyötä mukaan mummolaan lähtiessämme pääsiäisen viettoon. Mutta niinhän siinä kävi, etten yksinkertaisesti osaa olla tekemättä mitään. Onneksi äitinikin neuloo ja hänellä on myös oma pieni lankavarasto. Pengoin lankakeriä ja silmiini osui sinikirjava Regia Galaxy -nöttönen, josta äitini täksi jouluksi neuloi lahjasukat miehelleni. Lankaa oli juuri sen verran, että arvelin sen riittävän pieniin vauvan sukkiin. Ja eikun silmukat puikoille. Aluksi sukasta tuli aivan liian suuri ja se menikin kantapään jälkeen purkuun. Toinen versio pienemmällä silmukkamäärällä osoittautui hyväksi ja sukat valmistuivat nopeasti. Lankakin riitti juuri ja juuri, jäljelle jäi alle kolmemetrinen pätkä. Kokonaiskulutus näihin pukkuruisiin sukkiin 19g.

Sukkien valmistuttua etsin korista toisen jämälangan, Novitan Nallea syksyvärityksellä. Tästä kerästä äitini on neulonut sukat itselleen. Tässä kohtaa on ihan pakko mainita, että hänen edelliset kotisukkansa olivat minun viidennellä luokalla tekemäni ensimmäiset kunnolliset (lue: onnistuneet) villasukkani, jotka nyt tämän talven aikana kuluivat pohjista puhki. En ole katkera mutta kuitenkin! Olisihan se ollut ihan kivaa säästää ne sukat vaikka jälkipolville tai edes itselle muistoksi.

Mutta takaisin asiaan. Tämä keränloppu suorastaan huusi päästä Olavin lapasiksi. Varmaankin siitä syystä, että Olavin keväthaalarissa on kahta eri murrettua vihreää, oransseilla tereillä maustettuna. En edes yrittänyt tehdä lapasista samanlaisia, erottahaan nuo pariksi muutenkin! Olavista nämä ovat tosi hienot ja pääsivät päättelyn jälkeen heti käyttöön. Ja mikä siinä onkin, että nuo omat jämälangat ei houkuttele yhtään, mutta äitini varastosta löytyy aina jotain sopivaa!

Myös veljeni vanha säkkituoli pääsi uuteen käyttöön monen vuoden vintissä lojumisen jälkeen. Tein nimittäin itselleni (ja vauvalle) ensimmäisen imetystyynyni. Olen Ainoa ja Olavia aikanaan imettäessäni tälläistä kaipaillut ja nyt oli korkea aika tehdä asialle jotain. Halusin juuri tälläisen sirpin mallisen tyynyn ja löysinkin netistä Huvitutin sivuilta ohjeen, jota muokkasin itselleni mieluisaksi. Tyynyn päällisen ompelin laminoidusta puuvillasta ja täyte on tosiaan vanhan säkkituolin sisuksista styrox- rouhetta. Tyynyssä on tuolla ulkokaarella vetoketju, jonka kautta täytteen määrää on helppo säätää. Tyynyn päälle pitäisi vielä ommella pari tyynyliinaa, joita voi sitten tarvittaessa pestä.

Pääsiäinen

Pääsiäistä vietettiin mummolassa rauhallisissa tunnelmissa. Viikonlopuksi luvatut hienot, aurinkoiset ulkoilukelit eivät osuneet meidän kohdallemma, tosin ulkoilut olisi jääneet ulkoilematta joka tapauksessa, sillä lapset olivat vuorotellen kuumeessa. Siispä tyydyimme sisäleikkeihin ja yhdessä olemiseen. Aika monta kirjaakin tuli lapsille luettua. Onneksi mummolassa on aikamoiset määrät minun ja veljeni vanhoja lastenkirjoja.

Nappasin kuvan kymmenisen vuotta sitten tekemistäni päällystetyistä koristemunista ja minun ja veljeni pääsiäispupusta ja kukosta. Nämä kaverukset toivat meille aikoinaan virpomispalkat pääsiäisenä. Pupu on oikeasti niinkin vanha, että se on ollut aikanaan äitini pääsiäispupu hänen lapsuudessaan. Noita koristemunia on äidilläni enemmänkin, jotenkin ne vaan aina hävisivät tuosta pöydältä prinsessaleikkien aarteiksi.

Pääsiäiskorttiaskartelua

Ainon kanssa askarreltiin yhdessä pääsiäistervehdyksiä ystäville ja sukulaisille lähetettäviksi. Äitin tehtävänä oli piirtää kartongille ja huovalle ääriviivat ja Aino sitten leikkasi kaikki kappaleet. Liimausta tehtiin sitten yhteistyössä, jostain kumman syystä. silti ainakin äidin sormet olivat liimasta tönkkönä! Tiput viimeisteltiin oransseilla kartonkinokilla ja kokonaisista mustapippureista liimatuilla silmillä. Tipujen silmät tosin ainakin osittain kokivat kovia postimatkan aikana. Ainakin mummolaan saapui perille silmätön tipu, sillä ilmeisesti postin lajittelukone oli ajanut pippurit murskaksi. Eipä tullut mieleen kortteja askarrellessa. Naapureille tehtiin tipun malliset kortit, jotka pudotettiin suoraan postilaatikoihin pienten namitervehdysten kanssa.

Perjantaipostia

Mutta ei kuitenkaan tämän Pitkän,perjantain vaan viikko sitten tulleita. Foorumin pääsiäispupuvaihdon Pupunen saapui meille Kaislalta ja sai kovasti haleja osakseen. Aino kiikutti pupua koko päivän mukanaan ja sen takia en saanutkaan pupuneitoa heti kuvattavaksi. Pupulla oli aivan ihana mekko, jonka etumuksessa tavallisen neliskanttisen lapun tilalla oli sydämen mallinen "lappu", aivan ihana idea ja muunnos perinteisestä mallista.

Myös Biibun liikkeelle laskema Tilda -kirjekyyhkynen laskeutui meille samana päivänä Isosiskon lähettämänä. Postinjakajatäti toikin meidän päivän postit ihan kotiovelle saakka, koska ne eivät olleet mahtuneet laatikkoon - eikä muuten ollut ensimmäinen kerta! Todella hyvää palvelua, siitä kiitos ja kukkanen postinjakajallemme!

Lintunen toi mukanaan pesämökin, vähän namia ja ihanan Tilda -mansikan. Mansikasta ajattelin tehdä rintaneulan. Isosisko oli tehnyt Lintuselle aivan ihanat jalat rautalangasta.

Tällainen pupu lähti vaihdossa Kaislalle. Vartalo on tehty pellavasta, samoin mekko ja hattu. Pupun ohje on Tilda kevätkirjasta ja tämä on se isompi pupu. Ilman kommelluksia ei tämäkään ompelusprojekti sujunut. Olin leikannut tuon hatun sekä tuosta pellavasta että tuosta samasta ruusukankaasta kuin pupun housut. Tarkoitus oli tälle pupulle tehdä se kukallinen versio, mutta kiireessä onnistuin ompelemaan hattukappaleet päällekkäin eli nurja puoli toisen kappaleen oikeaa puolta vasten! Enkä viitsinyt purkaa, tuli nimittäin ommeltua todella pienellä tikinpituudella. Kyllä harmitti! Olisi ollut mukavaa laittaa pupulle kukallinen hattu, mutta aika ei antanut periksi leikata hattua uudelleen. Pupun mekossa on aplikoitu sydän ja helmassa pitsi, itseasiassa samaa pitsiä kuin Kaislan tekemässä mekossakin. Itse kyllä tykkään todella paljon tuosta yksivärisestä pellavasta. Toivottavasti pupu oli saajalleen myös mieluinen.

Pääsiäisviemisiksi pupu sai mukaansa kimpun pajunoksia ja huovutetun munan, sekä pussillisen namia. Tuon munan tein edellisvuotisten tapaan hahtuvalangalla päällystäen. Tällä kertaa tosin kehitin työtapaa sen verran, että pistelin hahtuvaa huovutusneulalla styroxmunaan kiinni ja heitin vasta sen jälkeen pesukoneeseen pesupussissa huopumaan lopullisesti. Huomattavasti helpompaa kuin viritellä lankaa munan ympärille pesun ajaksi kuten viime vuonna tein.

"Äiti, eikö sulla ole jo aika monta tollasta?"

Onhan niitä jo kolme valmista, mutta kyllähän niitä tarvii olla paljon enemmän. Siis näitä neulottuja rättejä. Varsinkin, kun en ole vielä saanut selville mikä materiaali on käytössä paras. Tai mikä malli tai neulepinta. Ja muutenkin nämä ovat kivoja välipalatöitä! Ei tarvitse edes kauheasti seurata mitä neuloo, senkun vaan tikuttaa eteenpäin.

Palmusunnuntai

"Virvon, varvon vitsasella, kosken kevätpajusella,

terveyttä toivottelen, siunausta siivittelen,

onnea oksalla tällä!"

Meillä on tänään pyörähtänyt tuossa ovensuussa muutamia pikku noitia ja myös meidän lapset ovat muistaneet naapureita koristelluilla virpomisvitsoilla. Meidän oksat koristeltiin tänä vuonna vain höyhenillä, sillä kreppipaperit oli taas laitettu viime pääsiäisen jälkeen niin hyvään talteen, ettei tämä äippä niitä nyt tähän hätään mistään löytänyt.

Ainon kanssa askarreltiin myös pääsiäiskortteja ystäville ja sukulaisille lähetettäviksi, niistä kuvia kunhan ovat valmiina. Aikaisemmin tällä viikolla vaihdoin ovikranssimme koristeet keväisemmiksi ja tälläinen oli lopputulos!