Jotakin valmista

Olen sentään saanut jotain ihan valmiiksi asti. Nyplätty sydän sai päälleen tärkkiä ja ripustuslangan ja on nyt valmis joulun viettoon.

Joulupukkin asua varten neuloin Novitan huopasesta piippalakin ja virkkasin vyön. Tuo huopasesta neulottu työ oli ensimmäinen isompi kokeilu tästä langasta. Ennen huovutusta hattu näytti valtavalta ja yritin kovasti arvioida minkä kokoinen se olisi kutistuttuaan 40%. Ainakin minulle oli yllätys, että hattu kutistui pituussunnassa huomattavasti enemmän kuin leveydestä. Olin onneksi neulonut hattuun oikein kunnon pitkän piipan, joka kutistui sitten n. kolmannekseen alkuperäisestä.

Hattu ennen huovutusta

Joulukortit 2007

Joulukorttien valmistuminen jäi tänä vuonna turhan viime tippaan. Viimeiset kortit sain valmiiksi hieman ennen puoltayötä keskiviikkona, kun viimeinen korttien postituspäivä oli perjantai... huh huh! Olin onneksi kirjoittanut kaikki kortit valmiiksi ennenkuin aloin viimeistellä niitä sineteillä ja narulla. Sinettilakan kanssa pelaaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi ja aikaa vieväksi, varsinkin kun työ oli tehtävä lasten nukkuessa.

Ensimmäisien korttien kohdalla kaduin kovasti päätöstäni tehdä sinettikortit juuri tänä vuonna. Olen tämän korttimallin miettinyt ja suunnitellut jo varmaankin kahdeksan vuotta sitten. Itse sinetti ja lakkakin on hankittu jo silloin. Ajattelin kuitenkin tehdä kortit nyt, jos vaikka ensivuonna askarreltaisiin lasten kanssa yhdessä. Viimevuoden kortit teimme yhdessä Ainon silloin 1v. 10kk kanssa. Kortteihin Aino tupsutteli sormivärillä sabluunan läpi enkelin ja kortteja valmistui n. viiden kappaleen päivävauhtiin. Tulos oli kuitenkin hurmaava ja Aino oli korteistaan todella ylpeä, niin oli myös äiti!

Mutta takaisin niihin tämänvuotisiin kortteihin. Ensimmäiset 30 korttia olivat harjoittelua ja vasta sitten hoksasin kuinka kuinka sinetin saa onnistumaan! Toisaalta lopputulokseen saattoi vaikuttaa sekin, että tein sinettejä kahdella eri lakalla. Ensimmäinen oli vanhaa Porvoon teknillisen tehtaan lakkaa, jossa oli oma sydänlanka. Askartelukaupasta sain uuden lakan mukana hyvän vinkin sulattaa lakka lusikassa, ja työ oli lopulta aika vaivatonta. Pilkoin vanhan lakankin veitsellä lusikassa sulatettavaksi, lakka tosin alkoi heti sulaessaan kiehua ja sen kanssa sai olla ekstravarovainen.

Kortit kuitenkin valmistuivat ajallaan! Ja onneksi rakastan juuri tälläistä piipertämistä ja tekemistä, muuten olisi varmaan hermot menneet ja kortit jääneet lähettämättä.

Tildaa

Olen tänä syksynä löytänyt Tildan eli norjalaisen Tone Finnangerin Tilda -kirjoihin luomat hahmot. Ensimmäisen kerran törmäsin tildoihin Sinooperin nettisivuilla. Kohtaaminen oli vaikuttava, olenhan aina rakastanut enkeleitä ja tonttuja. Hahmot, niiden ulkonäkö ja niissä käytetyt materiaalit iskivät minuun heti. Muutaman viikon surffailin netissä etsimässä sivustoja Tilda hakusanalla ja sain huomata etten ole ainoa tildoihin ihastunut...

Marraskuun alussa tilasin ensimmäisen Tildakirjani netin kautta. Satumainen talvi tupsahtikin postilaatikkoon muutamassa päivässä. Olenkin selaillut kirjaa ahkerasti ja piirrellyt ensimmäisiä kaavoja. Yritän ehtiä valmistaa muutaman tontun tänne kotia piristämään ja tuomaan joulun tunnelmaa, lunta kun ei näköjään ole vieläkään luvassa. Ja jos vaikka kummitytölle tekisi unienkelin pukinpakettin...

Kävimme eilen katsomassa uutta suloista pientä sukulaispoikaa ja matkalla poikkesimme Variston Sinooperissa, jossa on ihanat valikoimat Tildatuotteita ja varsinkin kankaita. Sain ostettua kunnollista ihonväristä kangasta ihmishahmojen vartaloihin. Totesin näet viikolla, että pellavasta tulee hieman sairaalloisen näköisiä hahmoja ja enkeleiden ja tonttujen leikkaaminen viivästyi tämän takia.

Keskeneräisiä töitä

Kuinkahan paljon keskeneräisiä töitä laatikoista ja kaapeista löytyisi, jos uskaltautuisin niitä etsimään saatika laskemaan. Tämä joulunodotusaika näkyy kasvavana keskeneräisten töiden kasoina pitkin kotia. Kaikkia tontun töitähän ei voi valoisaan aikaan tehdä ja oman pienen lisähaasteensa asettavat kaksi alle kolmevuotiasta lasta. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että joulupukinpaketteihin menossa olevat tuotokset yleensä myös valmistuvat määräaikaan mennessä. Oma lukunsa ovat sellaiset lahjat, joita ei edes ehdi aloittaa ennen joulua.. mutta ideathan onneksi säilyvät ja monikaan asia ei ehdi vuodessa vanheta tai jos ehtivät poikivat ne usein kaksin verroin uusia.

Kuvassa on toinen tämän syksyn nypläystyöni vielä keskeneräisenä. Viimeisellä nypläyskerralla sain sen onneksi valmiiksi ja nyt se odotteleekin enää tärkkäystä ja pääsyä vaikkapa ikkunaan roikkumaan. Olen vielä kahden vaiheilla raaskinko antaa sen äidilleni joululahjaksi.

Joulukortitkin ovat vielä kesken ja enää on vain vajaa viikko aikaa saattaa homma loppuun. Tänään kirjoittelin lasten päiväunien aikana korttien sisätekstejä. Puolentoista tunnin aikana sain kirjoitettua 30 korttia, tuli tänä vuonna valittua varmaankin hiukan liian pitkä runo. Huomenna pitäisi vielä hakea muutama korttikartonki lisää, että saadaan kaikki kortit työn alle. Laskin, että tänä vuonna meidän perhe lähettää 58 korttia. Määrä tuntuu kasvavan joka vuosi. Mutta onneksi nautin korttien pipertämisestä. Ensi vuodeksi voisi suunnitella lasten kanssa yhdessä askarreltavan kortin...

Nypläystä...

Aloitin tänä syksynä kansalaisopistossa nypläyksen ja voin vain todeta, että olen aivan innoissani tästä uudesta harrastuksestani!

Ensimmäisenä työnäni tein serkkuni vauvan kastepukuun pitsin. Nyt tuo tuotos on valmis ja ajattelinkin arkistoida sen tänne. Yllättävän hidasta tuo nypläys on varsinkin kun kotona en lasten takia voi nypläillä. Parin kuukauden nypläyskerrat meni 30cm pitsinpätkän tekemiseen. Toisaalta nautin täysin rinnoin joka hetkestä!

Olin lasten päiväunien aikaan eilen juuri leikkaamassa kastepuvun kankaita kun sain puhelinsoiton...serkkuni oli saanut yöllä poikavauvan! Aivan ihanaa... Täytyykin nyt ahkeroida kastepuku valmiiksi samalla kun suhailen noita tontun hommia ;)

Alku aina hankalaa...

Olen koko syksyn mietiskellyt omaa blogia ja käynyt lueskelemassa muiden kirjoituksia. Ensimmäinen ajatus oli, ettei minulla ole mitään järkevää sanottavaa. Mutta oivalsin viimein sen, ettei minun tarvitsekkaan kirjoittaa muille vaan riittää, että tästä on itselleni hyötyä ja huvia.

Ajattelinkin tänne kerätä ajatuksiani ja kätteni jälkiä. On taas päässyt käsillätekemisen kärpänen puremaan ja pahasti. Siihen varmaankin vaikuttaa myös tuo lähestyvä joulu...