Joulukorttien valmistuminen jäi tänä vuonna turhan viime tippaan. Viimeiset kortit sain valmiiksi hieman ennen puoltayötä keskiviikkona, kun viimeinen korttien postituspäivä oli perjantai... huh huh! Olin onneksi kirjoittanut kaikki kortit valmiiksi ennenkuin aloin viimeistellä niitä sineteillä ja narulla. Sinettilakan kanssa pelaaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi ja aikaa vieväksi, varsinkin kun työ oli tehtävä lasten nukkuessa.
Ensimmäisien korttien kohdalla kaduin kovasti päätöstäni tehdä sinettikortit juuri tänä vuonna. Olen tämän korttimallin miettinyt ja suunnitellut jo varmaankin kahdeksan vuotta sitten. Itse sinetti ja lakkakin on hankittu jo silloin. Ajattelin kuitenkin tehdä kortit nyt, jos vaikka ensivuonna askarreltaisiin lasten kanssa yhdessä. Viimevuoden kortit teimme yhdessä Ainon silloin 1v. 10kk kanssa. Kortteihin Aino tupsutteli sormivärillä sabluunan läpi enkelin ja kortteja valmistui n. viiden kappaleen päivävauhtiin. Tulos oli kuitenkin hurmaava ja Aino oli korteistaan todella ylpeä, niin oli myös äiti!
Mutta takaisin niihin tämänvuotisiin kortteihin. Ensimmäiset 30 korttia olivat harjoittelua ja vasta sitten hoksasin kuinka kuinka sinetin saa onnistumaan! Toisaalta lopputulokseen saattoi vaikuttaa sekin, että tein sinettejä kahdella eri lakalla. Ensimmäinen oli vanhaa Porvoon teknillisen tehtaan lakkaa, jossa oli oma sydänlanka. Askartelukaupasta sain uuden lakan mukana hyvän vinkin sulattaa lakka lusikassa, ja työ oli lopulta aika vaivatonta. Pilkoin vanhan lakankin veitsellä lusikassa sulatettavaksi, lakka tosin alkoi heti sulaessaan kiehua ja sen kanssa sai olla ekstravarovainen.
Kortit kuitenkin valmistuivat ajallaan! Ja onneksi rakastan juuri tälläistä piipertämistä ja tekemistä, muuten olisi varmaan hermot menneet ja kortit jääneet lähettämättä.
Kortit kuitenkin valmistuivat ajallaan! Ja onneksi rakastan juuri tälläistä piipertämistä ja tekemistä, muuten olisi varmaan hermot menneet ja kortit jääneet lähettämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti