Kesä tuntuu etenevän kauheata vauhtia. Varsinkin, kun meidän perheessä ei ole tarkalleen tiedossa koska iskä pystyy kesälomaa pitämään ja koko kesä tuntuu menevän sitä lomaa odotellessa. Onneksi viime viikon saimme viettää lomaa! Myös vapaapäiviä olemme yrittäneet hyödyntää ja aurinkoisina päivinä olemmekin suunnanneet Renkamökille uimaan ja saunomaan lasten kanssa. Vaikka vesi ei ole edes kovin lämmintä Aino ja Olavi nauttivat uimisesta ja varsinkin Olavi rantahiekan läträämisestä.
Käsitöitä valmistuu todella hitaalla tahdilla, mutta vähän kuitenkin. Ostin käytettynä kivan punaisen imetyspuseron, jossa oli muutama valkoinen maalitahra edessä. Tahrojen päälle sommittelin ja aplikoin lintusen Tilli Mössönpojan innoittamana ja hengessä. Nähtäväksi jää kuinka tämä toistuvia pesuja kestää, sillä kankaat on kiinnitetty ihan vaan kaksipuoleisella liimakankaalla ja käsin pykäpistoilla.
Käsitöitä valmistuu todella hitaalla tahdilla, mutta vähän kuitenkin. Ostin käytettynä kivan punaisen imetyspuseron, jossa oli muutama valkoinen maalitahra edessä. Tahrojen päälle sommittelin ja aplikoin lintusen Tilli Mössönpojan innoittamana ja hengessä. Nähtäväksi jää kuinka tämä toistuvia pesuja kestää, sillä kankaat on kiinnitetty ihan vaan kaksipuoleisella liimakankaalla ja käsin pykäpistoilla.
Aino ilmoitti heti paidan nähtyään, että haluaa samanlaisen. Ja ihan kivalta tämä omaankin silmään näyttää. Ehkä tätä puseroa tulee nyt käytettyäkin, ainakin malliltaan tämä on todella hyvä. Tykkään erityisesti noista pienistä puhvihihoista. Se itse kaavoitettu imetyspusero on vieläkin ompelua odottavien pinossa ja taitaa siellä vielä vähän aikaa pysyäkin.
Ja valmistuivathan ne lasten päiväpeitotkin jo reilu viikko takaperin. On vaan jäänyt nekin kuvaamatta. Tein näistä tarkoituksella todella yksinkertaiset ja nopeat ommella. Ihan vaan luonnonvalkoista tikkikangasta, kulmat pyöristetyiksi ja reunaan leveätä vinonauhaa. Ainon peitossa nauha on keltainen ja Olavilla vihreä. Tosin tuo vihreä ei ole sävyltään paras mahdollinen, mutta valinnanvaraa ei ollut, joten tähän oli tyytyminen. Lastenhuoneen seinät saivat viime viikon aikana uutta maalia pintaan ja ovat nyt kauniin vihreät, sellaista omenanvihreää, vähän limeen taitettuna. Jonkun mielestä varmasti aivan kauheat, mutta minä tykkään. Ja täsmennykseksi, kaikista seinistä ei todellakaan maalattu vihreitä. Pisin seinä jäi yläosaltaan valkoiseksi ja alaosassa on edelisten asukkaiden maalaama vaaleankeltainen maali.
Ja valmistuivathan ne lasten päiväpeitotkin jo reilu viikko takaperin. On vaan jäänyt nekin kuvaamatta. Tein näistä tarkoituksella todella yksinkertaiset ja nopeat ommella. Ihan vaan luonnonvalkoista tikkikangasta, kulmat pyöristetyiksi ja reunaan leveätä vinonauhaa. Ainon peitossa nauha on keltainen ja Olavilla vihreä. Tosin tuo vihreä ei ole sävyltään paras mahdollinen, mutta valinnanvaraa ei ollut, joten tähän oli tyytyminen. Lastenhuoneen seinät saivat viime viikon aikana uutta maalia pintaan ja ovat nyt kauniin vihreät, sellaista omenanvihreää, vähän limeen taitettuna. Jonkun mielestä varmasti aivan kauheat, mutta minä tykkään. Ja täsmennykseksi, kaikista seinistä ei todellakaan maalattu vihreitä. Pisin seinä jäi yläosaltaan valkoiseksi ja alaosassa on edelisten asukkaiden maalaama vaaleankeltainen maali.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti