Elokuu, hiljainen kuu

Elokuu alkaa kallistua loppuaan kohti, mutta täällä on ollut hiljaista. Niin ollut myös käsityörintamalla! Suurimpana syynä tähän tekemättömyyteen on varmasti ollut oman "käsityöajan" puute. Ollaan nimittäin oltu nelistään lasten kanssa kotona kolme viikkoa neljästä tässä kuussa, iskän huidellessa työmatkoilla ympäri palloa.

Ideoita on vaikka kuinka paljon, samoin tarvetta ja hinkua tehdä kaikenlaista. Myös muutama vastoinkäyminen mahtuu matkan varrelle. Saumuri päätti lopettaa yhteistyönsä kanssani juuri sopivasti kesken kestovaippojen ompeluprojektin. Hävettää ihan tunnustaa, että edellisestä huollosta ehti kulua kymmenisen vuotta, joten en ihmettele yhtään, että koneparka kaipasi pientä huolenpitoa. Onneksi paikalliseen ompelukoneliikkeeseen pääsi heti hoitoon ja koneen sain takaisin muutamassa päivässä.

Käsitöiden tekemisen sijaan olen keskittynyt vaatevarastojemme inventointiin ja setvimiseen. Päätin vihdoin luopua Ainon pieneksi jääneistä vaatteista, jotka olen kaikki säästänyt. Osa on kylläkin ollut lainassa kummitytöllämme, mutta koska seuraavaa käyttäjää ei ole näköpiirissä varasin pöydän lastenvaatekirppikseltä. Ja minkälainen määrä vaatteita onkaan neljän ja puolen vuoden aikana kertynyt! Ihan hirvittää. Mutta nyt on taas vähän enemmän tilaa. Kirppikselle lähti seitsemän isoa, siis todella isoa kassillista vaatteita.

Jotain pientä olen kuitenkin myös neulerintamalla ehtinyt tehdä. Ilmojen viilennyttyä huomasin, että Toivo on kasvanut ulos äitini keväällä tekemistä villahousuista. Tai housujen lahkeet olivat vielä ihan sopivat, mutta vyötärö oli liian matala. Purin housuista resorin pois ja neuloin vyötärölle lisää korkeutta. Tosin kiharaisesta puretusta langasta ei meinannut saada neulottua kaunista ja tasaista neulepintaa. Silmukat koukeroivat langan mutkien mukaan miten sattuu, eikä edes pesukoneessa pyöritys poistanut kaikkia kiemuroita. Mutta tulipahan näille lisää käyttöikää!

Tässä muuten vielä koko äitini neuloma setti. Varsinkin tuosta takin neulepinnasta ja väristä pidän erityisesti! Takki ja housut ovat Sandnesin Lanettia ja uskokaa tai älkää niin samaa väriä, tosin kahta eri värierää! Ero värissä on aivan valtava. Ostimme tuon takin langat ensin, mutta lankaa ei ollutkaan riittävästi koko housuihin. Tietenkään samaa värierää ei ollut enää saatavissa vaan piti ottaa mitä sai. Äitini oli ehtinyt jo neuloa housujen toisen lahkeen kokonaan, mutta purkaahan se piti kun värit olivat niin kaukana toisistaan. Eiväthän ne ihan yhteen kuuluvilta näytä, mutta eipä ole Toivo valittanut. Hyvin on unet vaunuissa maistunut tässä neulepuvussa!

Työn alla on myös pari pientä juttua, jotka ovat armottomasti myöhässä, mutta eivät kuitenkaan unohtuneet! Kärsivällisyyttä!