Tällä rouvalla taitaa tällä hetkellä olla hieman liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Kaikki on levällään ja kesken, mitään ei ole aikaa tehdä ja mitään valmista ei varsinkaan synny! Turhauttavaa! Terassilla odottaa iso kassillinen omenoita hilloamista, mutta hillopurkit on loppu, keittiön sohvalla on iso kasa ommeltavaa, nurkissa pyörii matonkudepussukoita, kirpparille menevää tavaraa on myös kassikaupalla ja lastenhuoneen seinältä puuttuu vielä hyllyt ja yhdeltä seinältä on boordi irroittamatta. Tässä tätä listaa näin aluksi.
Viime viikolla mies piti vihdoin viikon kesälomaa, mutta viikko hurahti todella nopeasti, kun hoidettavia asioita oli kertynyt pitkä lista. Sain sentään ommeltua Toivolle uusia vaippoja, jotka nekin ovat olleet leikattuna jo monta viikkoa. Ne päätyivätkin heti käyttöön, enkä edes kuvaa ehtinyt ottaa.
Syksyn värit ovat kyllä niin ihania! Tykkään muutenkin syksystä, ainakin silloin kun ei sada koko aikaa. Sadekin on kyllä ihanaa, mutta ne aurinkoiset kirpeät syysaamut... Johtuneekohan tuo siitä, että olen syntynyt syksyllä?
Meillä Olavi on ehdottomasti väri-ihminen! Värien oppiminen oli todella helppoa ja värit tuntuvat olevan tärkeitä. Ainolla taas menee vieläkin välillä vihreä ja sininen sekaisin. Kyllähän Ainokin on tarkka värein kanssa, etenkin vaatteiden täytyy olla sävy sävyyn. Mutta Olavi on ihan omaa luokkaansa. Neulatyynyssä nuppineulat on Olavin käsittelyn jälkeen ryhmitelty väreittäin ja vahaliiduille kävi näin kesken piirtämisen:
Oli ihan pakko ottaa kuva, koska asetelma oli niin herkullinen. Harmikseni en onnistunut kameran ja salaman kanssa saamaan kaikkia värisävyjä toistettua. Itse olen sitä vastoin taas hieman taistellut värisävyjen kanssa. Ostin itselleni farkkuhameen kaveriksi ihanan syksyiset, poltetun oranssin väriset sukkikset ja olen etsinyt niiden pariksi huivia! Ja kyllä on ollut hankalaa. Samanvärisestä taitaa olla ihan turha haaveilla, mutta kun edes saman sävyistä ei meinaa löytyä! Höh ja pöh, ja nythän on syksy!
Syksyn värit ovat kyllä niin ihania! Tykkään muutenkin syksystä, ainakin silloin kun ei sada koko aikaa. Sadekin on kyllä ihanaa, mutta ne aurinkoiset kirpeät syysaamut... Johtuneekohan tuo siitä, että olen syntynyt syksyllä? Meillä Olavi on ehdottomasti väri-ihminen! Värien oppiminen oli todella helppoa ja värit tuntuvat olevan tärkeitä. Ainolla taas menee vieläkin välillä vihreä ja sininen sekaisin. Kyllähän Ainokin on tarkka värein kanssa, etenkin vaatteiden täytyy olla sävy sävyyn. Mutta Olavi on ihan omaa luokkaansa. Neulatyynyssä nuppineulat on Olavin käsittelyn jälkeen ryhmitelty väreittäin ja vahaliiduille kävi näin kesken piirtämisen:
2 kommenttia:
Noin pienten lasten kanssa on kuitenkin tärkeintä saada lapset hoidettua ja kasvatettua, muuta ehtii tekemään myöhemminkin. Yllättävän nopeasti tulee aika, milloin lasten äidiltä ja isältä tarvitsema aika vähenee rajusti. Minusta on jo paljon, että saat suunniteltuakin noin paljon erilaisia juttuja ja toteutettuakin pikku hiljaa.
Sehän se onkin, että lasten ehdoilla mennään ja kaikki muu on kyllä sitten ekstraa =) Ja siinä se tekemisen hauskuus ja ihanuus onkin, että se ei ole ihan itsestäänselvyys. Pitäisi vaan osata enemmän nauttia niistä pienistäkin jutuista, joita ehtii ja saa tehtyä.
Harmi vaan, kun sitä tulee suunniteltua niin paljon kaikenlaista vaikka tietää, että puoliakaan ei ehdi tehdä!
Lähetä kommentti