Postia Emmalle

Ja eivät ne välipäivinä tehdyt neuleet vielä loppuneet. On line Supersocke 100 -langasta neuloutui pitkävartiset sukat kummitytöllemme. Langan menekki koko sukkapariin oli huikeat 34g! Sukat tosin ovat pienet, terän pituus on n. 14cm. Tein sukkiin kiilakantapäät, jotta ne mahtuisivat helposti myös kengän sisälle.

Tykkään kovasti noista itsestään raidoittuvista langoista. Pientä ärtymystä aiheuttaa kuitenkin se, ettei sukista saa sitten milläään samanlaisia. Nytkin sukkien kantapäistä tuli erilaiset vaikka raidotus meni muuten kohdilleen.

Tämä talvi on kyllä ollut jotain aivan mahtavaa pakkasineen ja lumineen! Monena päivänä ei ole voinut muuta kuin ihmetellä ja ihailla kuinka kaunista ulkona on. Naapurini oli kuullut radiosta haastattelun, jossa hänen muistaakseen Kaari Utrio oli kehottanut vanhempia ottamaan tänä talvena paljon kuvia, joita tulevina lumettomina talvina voi lapsille näyttää. Sitä kun ei tiedä, onko tämä viimeinen kunnon talvi lapsillemme. Olenkin yrittänyt napsia kuvia lumisista ja kuuraisista puista, lapsista lumikasoissa leikkimässä ja ties mistä. Parinkymmenen asteen pakkaset ovat kyllä vähän tuota kuvaamista rajoittaneet, sormet kun alkavat jäätyä jo muutaman kuvan jälkeen.

Lasten kanssa ollaan kyllä otettu kaikki irti näistä talvipäivistä! Joka aamu ollaan ulkoiltu parikin tuntia pihalla. Hyvin ollaan tarettu kovemmillakin pakkasilla, kun on vaatetta ollut tarpeeksi päällä. Toivokin on päivittäin nukkunut kahdet päiväunet ulkona rattaissa. Toivolle hankittiin joululahjaksi Eisbärchen -merkkinen lämpöpussi, jolla tarkenee kovillakin pakkasilla. Pussi on taaperokokoa ja menee Toivolla varmasti vielä ensi talvenakin. Pienemmillä pakkasilla kun tuonne pussiin riittää päiväunille päälle pelkkä villapuku.

Mummon parempi kauluri

Tässä olisi nyt yksi niistä kuvaamatta jääneistä joululahjaneulomuksista. Äitini eli mummo käyttää talvella aina kauluria. Se kun kuulema lämmittää kaikista parhaiten, pysyy paikoillaan ja ei kutita. Hänen kaulurinsa vaan ovat niitä kamalia kaupan akryylisiä, joissa kaulaosa on ribbineulosta ja niin edelleen. Nyppyisiä ja rumia!

Päätin syksyllä kokeilla kaulurin neulomista jostain ihanan pehmeästä ja läpimästä langasta. Mielessä oli mummon takin väriin sopiva herkkä pitsineuleinen kauluri, jota ei olisi pakko edes kiireen vilkkaa riisua, jos pakkasella sattuu pistäytymään vaikkapa kahvilassa.

Jo pelkästään langan valinta osoittautui haastavaksi, suurin kriteeri kun oli, että lanka ei saa kutittaa tai pistellä! Kävin lankakaupassa hypistelemässä ja silittelemässä lankakeriä. Monet tuntuivat käsissä hyvältä, mutta kun kerän painoi poskea ja kaulaa vasten, niin ei! Suurinpiirtein kaikki "tavalliset" villalangat oli siis jätettävä kaupan hyllyyn. Tampereen messuilla hypistelin Dropsin Baby merinoa, joka tuntui ihanan pehmeältä ja sopivan paksulta langalta kauluriin. Sopivaa väriä ei kuitenkaan messuosastolta löytynyt. Mutta ennenkuin ehdin naputella tilauksen nettipuotiin pistäydyin paikallisessa lankakaupassa ja silmiini osui Sandnes Duett -lanka, jossa oli aivan täydellinen sininen väri. Lanka oli ehkä vähän turhan paksua, mutta eihän minulla ollut vielä edes mallia valittuna.

Olin suunnitellut kauluriin jotain herkkää pitsineuletta, mutta koska sopivaa valmista mallia ei löytynyt ja langaksikin valikoitui tuo suunniteltua paksumpi Duett, oli kaulurin malli kehiteltävä itse. Myös hieman selkeämpi ja isompi kuvio tuntui tuohon lankaan sopivan paremmin.Vinkkiä kaulurin muotoon sain Kristel Nybergin Hugo-kaulurista Ulla 03/08 ja tuohon lehtikuvioon sain ideaa Sirpa Lehtosen Sauna-sukista Ulla 01/06. Lanka oli todella mukavaa neulottavaa, tuntuu ihan puuvillalta, mutta joustaa kuin villalanka. Lankaa kauluriin meni melkein kolme kerää eli ihan henkäyksen kevyt tuo kauluri ei ole, mutta kuulema lämmin.

Itsekin tarvitsisin jonkinlaisen kaulanlämmittimen. Kauluri voisi olla hyvä vaihtoehto. Itselleni tekisin sen ehkä kuitenkin ohuemmasta langasta ja ehkä muutenkin vähän eri mallilla. No, näille pakkasille se tuskin ehtii!

Toivo "parturissa"

Toivolta leikattiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa hiukset! Äitini on parturi-kampaaja ja kaikkien lastemme hiuksia leikattu jo ihan pienestä pitäen. Monet vanhemmat eivät raaski leikata pienten hiuksia, mutta ainakin Toivon korvallishapsut eivät mielestäni olleet kovinkaan suloiset vaan enemmänkin juicemaiset!

Toivo antoi mummon hienosti leikata hapsut pois. Ja kylläpä meidän vauvasta tuli heti paljon isomman pojan näköinen. Hieno mies on aina hieno mies, vai mitä?

Jotta kädet eivät hetkeäkään jouten oisi

on tullut vähän neulottua parin viime viikon aikana! Tulevan kummilapsemme pitäisi syntyä kuukauden sisällä, mutta koska tulokkaan "merkistä" ei ole varmaa tietoa, arvailuja vaan täytyy "tervetulolahjaa" varten varustautua sekä tyttö että poikaversiolla! Päätinkin tehdä molemmat lahjukset melkein valmiiksi, jotta se oikea on sitten aikanaan mahdollista saattaa nopeasti valmiiksi . Yllä olevassa kuvassa siis jotain pientä ja vaaleanpunaista mahdollista prinsessaa varten. Ei kuitenkaan vielä paljasteta enempää...

Myös erästä toista lahjaa olen tällä viikolla neulonut. Tämän kanssa sattuikin vallan hauska juttu, tai ei oikeastaan ollenkaan hauska. Inventoin ja järjestelin nimittäin viime kesänä lankavarastoni ja muistaakseni parvellamme on jotakuinkin 13 kiloa lankaa. Niistä varmaan ainakin kilon verran erivärisiä sukkalankoja. Mutta, mutta - aivan väärän värisiä lankoja! Uskoin ja kuvittelin, että käyn vain laatikosta hakemassa sopivan langan ja alan neuloa sukkaa. Onhan sitä lankaa, on vaaleanpunaista ja pinkkiä, oranssia ja keltaista, kaikkia mahdollisia lällyvärejä, joista voi neuloa sukkia lapsille, mutta ei aikuiselle miehelle! Oli suunnattava lankakaupoille ostamaan miehekästä sukkalankaa.

Heti kun joulukoristeet on laitettu piiloon odottamaan ensi joulua, alkaa ajatukset hiipiä kohti kevättä. Ja mikä olisikaan varmempi kevään merkki kuin kauppoihin ilmestyvät tulppaanit. Ihanan värikkäät ja kirkkaat kimput. Auttelin viikko sitten naapurissa kastejuhlan tarjottavien tekemisessä ja sain kiitokseksi ison kimpun keltaisia, punaisia ja oransseja tulppaaneja! Nuo kun kuihtuvat haen aivan varmasti uuden kimpun ja samalla saavat myös jouluverhot ja liinat väistyä vaaleampien tieltä!

Välipäivien neulomuksia

Heti joulun pyhien jälkeen puikoille pääsi Tampereen messuilta ostetut Pirkka -langat. Niistä muotoutui nopeaan tahtiin isoilla puikoilla hatut sekä Ainolle että Olaville. Ainon hattuun halusin jonkinsortin piipan ja päätinkin kokeilla sitä tuttua Norjalaisen vauvanmyssyn mallia tälläiseen huovutettavaan hattuun. Olavin hattu on muuten saman mallinen kuin edellinen, mutta niskan puolelta se on matalampi. Edellinen hattu kun meinaa jättää niskan liian paljaaksi.

Tällaisten jättihattujen sovittaminen on ihan turhaa ja mittasuhteiden hahmottaminen hivenen vaikeaa. Joten ihan mututuntumalla mentiin. Lanka kun vielä huopuu erilailla leveys ja korkeus suunnassa ei lopputuloksesta voinut olla kovinkaan varma. Varsinkin tuo Ainon hattu oli ihan puhdas kokeilu. Onneksi lopputulos oli kuitenkin hyvä, ei täydellinen, mutta hyvä. Kehitettävää kyllä löytyy aina!

Molemmat hatut tarvitsivat kaksi pyöritystä koneessa ennen kuin olivat sopivan kokoisia. Ainon hatusta tuli tiiviimpi, vaikka pesuohjelmat olivat ihan samat. Niin, tuota... halusin saada hatun koneeseen mahdollisimman pian enkä malttanut etsiä kunnon paperia! Piirsin sitten hatun ääriviivat sanomalehteen. Tästä kuvasta kuitenkin näkee hyvin, kuinka paljon hattu pesussa kutistui, vaikka tuo sanomalehti ihan kamalalta näyttääkin. Annettakoon se anteeksi malttamattomalle tekijälle!

Muuten tuo Sweet baby cap toimi hyvin, mutta ainakin Ainon päähän tuosta etupiipasta tuli liian pitkä ja hattu muistutti päässä lähinnä hassun mallista lippalakkia. Päädyinkin kääntämään piipan edestä ylös ja neuloin sen kiinni hattuun. Ainon hattuun tein myös muutamia kiemuroita koristeeksi ketjuvirkkauksella. Hatut ovat olleet jo kovassa käytössä viime viikkojen pakkasissa. Alle on puettu Ruskovillan villaiset kypärämyssyt ja lämpimät ovat.