Jostain syystä viime viikkojen aikana on lasten korjattavien vaatteiden pino kasvanut hurjaa vauhtia. On repeämää ja reikää. Ja eniten vaatteitaan rikkoo Aino, meidän prinsessa 5v. Tosin tämä prinsessa myös juoksee kovaa ja kiipeilee puissa. Aloitin korjausurakan pinon vanhimmasta päästä ja ensimmäiseksi otin käsittelyyn tämän trikoopuseron, jonka hiha tarttui talvella sisäleikkipuiston liukumäkeen ja repesi reiluksi palkeenkieleksi.Päätin jo silloin tehdä puserosta lyhythihaisen. Leikkasin hihat poikki repeämän yläpuolelta ja hihansuun resorit irti. Saumuroin resorit takaisin uusiin hihansuihin ja paita oli valmis! Tässä vaiheessa saumurikin teki vielä hyvää tikkiä.
Saumurilla huristelu oli sen verran mukavaa puuhaa pitkästä aikaa, että leikkasin Toivolle Marimekon trikoosta koekeilukappaleen hellepuvusta ja päätin testata reunojen huolittelua resorilla ja kaksoisneulalla. Tässä vaiheessa saumuri alkoikin sitten temppuilla, eikä suostunut enää kiristämään sieppareiden lankoja kunnolla. Vika on sama kuin viime kesänä, jolloin toisen siepparin langankiristimen joku osa oli pompannut pois paikoiltaan, plääh!
Huristelin haalarin kuitenkin valmiiksi, koska tämähän oli vain kokeilukappale. Päänteiden resorit olisivat voineet olla lyhyemmät. En myöskään tykännyt tuosta pelkästä kaksoisneulan huolittelusta. Jos jatkossa vielä kaksoisneulaa käytän, huolittelen kyllä tuon nurjalle puolelle jäävän resorin reunan ensin saumurilla. Nyt reunukset ovat viimeistelemättömän näköiset (vaikka eihän ne vaatteen päällä ollessa näy)! Haaraan laiton Kam muovinepparit, samoja joita olen vaipoissa käyttänyt. Tuo vaipoissa käyttämäni koko on vähän liian raskas vaatteissa. Pienten ihmisten ohuisiin trikoovaatteisiin nepparit saavat olla pienempää kokoa, niitä siis tilaukseen. Kyllä tästä haalarista ihan pidettävä tuli, jos ei muuten niin vaikka sitten yöpukuna tai helteellä hiekkalaatikolla. 









Marimekon Ystävämyynnistä tuli tänä vuonna ostettua vain kankaita (tai ostinhan minä Toivolle yhdet sukat), yllätys! Hillitsin kuitenkin itseni kangasröykkiöiden ääressä mielestäni ihailtavasti. Mukaan lähti jo etukäteen suunnitellut puuvillakankaat lasten kesätakkeja varten ja joitakin hyviä löytöjä, nekin jo etukäteen mietittyjä. Tuosta musta-kelta-valkoisesta Maija Louekarin Räsymatosta leikkasin jo Olaville takin Eva Näslund - Barbro Hansing Ompelen lapselleni (1972) -kirjan kaavalla. Vuoriksi takkiin tilasin
Prinsessa ja auto -blogin






Nyt on Ainon satutakki valmis ja napitkin kiinni! Sain takin neulottua valmiiksi pääsiäisenä ja huovutettua seuraavalla viikolla, mutta taskujen kiinnitys ja sopivien nappien löytäminen ottivat oman aikansa. Lauantaina löysin paikallisesta ompeluliikkeestä sopivan kokoisia puunappeja ja päädyin ostamaan ne. Jotenkin yksinkertaiset puunapit sopivat tuohon muuten kovin värikkääseen takkiin hyvin. Värilliset saivat takin näyttämään liian kirjavalta tai oikeastaan sekavalta. Ylimmässä kuvassa siis valmis takki ennen huopumista ja tässä alla Ainolle sopivan kokoisen trikoopaidan kaverina. Tuosta alakuvasta saa jonkinlaista käsitystä takin koosta ennen pesukoneeseen joutumista.
Saumojen ompelemisen lisäksi tylsintä neuletöiden viimeistelemisessä on langanpäiden päättely! Päätinkin olla todella laiska ja neuloin aina alkavat ja päättyvät raidat viiden silmukan matkalta toisen raitalangan kaverina ja jätin langanpätkät nurjalle puolelle odottamaan. Pesukonehöykytyksen jälkeen leikkasin nuo ylimääräiset langanpätkät vain kylmästi pois ja hyvin tuntuivat langat huopuneen kiinni tuohon muuhun neuleeseen.
Taskut kiinnitin paikoilleen ketjuvirkkauksella. Nuo taskut kävivät pesukoneessa kolme kertaa pyörimässä ennekuin olivat yhtä huopuneet kuin muu takki. Aika mielenkiintoinen ilmiö! Napit ompelin kiinni aina kohdalle osuvan raidan värisellä langalla. 



Ei sentään vielä puut eikä pihanurmi, vaikka krookukset, helmililjat ja tulppaanit alkavatkin nostaa päätään. Mutta kaikki muu ympärillä näyttääkin tällä hetkellä vihretyvän! Kuvailin yhtenä päivänä huvikseni ympäriltäni löytyviä uusia vihreitä asioita.
Löysin ainakin uudet limenvihreät Hai -saappaani, Toivon kevätpuvun ja autosaappaat, olkkarin matossakin on vihreää, samoin verhoissa. Olen myös ostanut vihreää bambulankaa Toivon uuteen myssyyn. Kuvan taustalla keittiön vihreäraidallinen räsymatto.
Tämänhetkisen neuletyöni raidoissa on kolmea eri vihreän sävyä ja neulemuistikirjani kannet ovat - vihreät. Ja tietenkin myös joustofroteen raidoissa on vihreää. 














Pappani rakasti sananlaskuja ja sananparsia. Hänellä tuntui olevan joka tilanteeseen aina sopiva sanonta tai sutkaus takataskussa. Tämän neuleprojektin kohdalla tuli heti mieleeni pappani sanonta: kävi niinkuin entiselle miehelle! En tosin koskaan päässyt täysin selville mitä sille entiselle miehelle oli oikein käynyt... mutta tämä tarina menee näin:
Hahtuva tosin alkoi loppua viimemetreillä ja toisen peukalon kärki on tehty päättelylangoista. Ja muistinpa taas ettei huovutettavien juttujen kanssa kannata koneeseen heittää froteepyyhkeitä, joista irtoaa nukkaa. Kaikesta tästä huolimatta lapasista tuli ihan kivat ja ainakin ihanan lämpimät! Mutta siihen entiseen mieheen palatakseni - kun lapaset tulivat valmiiksi, loppuivat myös pakkaset... no, ainakin minulla on valmiina hyvät lapaset, jos vaikka ensi talvenakin olisi kunnon pakkasia!