Ainon neulepusero on edennyt kaarrokkeeseen asti, mutta ei ongelmitta. Ensiksikin en ole tyytyväinen käsialaani tuossa neuleessa, jotenkin se näyttää niin epätasaiselta. Mikähän siinä on, etten ole koskaan saanut valkoista tai luonnonvalkoista lankaa neulottua tasaisesti? Olisi voinut kuvitella, että kun ei tarvitse neulos kuin oikeita silmukoita työnjälki olisi siistiä, mutta kun ei vaan ole! Lisäksi tuohon toiseen hihaan sattui langassa oleva solmu. Tämä ei ollut mikään ongelma, vaan se etten illalla hämärässä neuloessani huomannut, että solmun molemmin puolin lanka oli aivan harmaata, likaista. Neule lähtee siis heti valmistuttuaan pesukoneeseen ja toivoa sopii, ettei tahra ole esim. koneöljyä!Tuohon kaarrokkeeseen tulee siis raitoja samaan tyyliin, kuin Olavin neuleeseen. Tällä kertaa aloitin raitojen tekemisen heti kun kavennuskerrokset alkavat. Ja taas ilmeni pienoinen ongelma. En löytänyt sitten mistään ostamiani raitalankoja! Muistan, että olen ostanut ainakin vaaleanpinaista ja persikanväristä lankaa, mutta mihin olen ne työntänyt? Neule siis seisoo ainakin sen aikaa, että a) löydän ostamani langat jostain tai b) käyn ostamassa uusia. Mikä ihmeen dementia minuun on iskenyt, kun kaikki on aina hukassa?!
Sormet syyhysivät ompelukoneen kimppuun ja aloittelin tuota Olavin huijaustilkkutäkki-päiväpeittoa. Minä niin tykkään noita väreistä ja kuoseista, kerrassaan ihania! Peiton keskiosa ja kulmat on tuota tilkkukangasta (jota on muuten vilahdellut yhdessä jos toisessakin blogissa) ja reunoissa on tuollaiset yksiväriset kaitaleet, joihin tulee tildasydämiä ja pitkille sivuille jotkin tekstit Maissin tekemän tyynynpäällisen innoittamana. On kylläkin aika uskaliasta lähteä kokeilemaan kirjontaa noin isoon ja näkyvään työhön, mutta rohkea rokan syö! Kiinnitin nuo sydämet kaksipuoleisella liimaharsolla ja reunat viimeistelen niillä "viltinreuna" pistoilla. Peiton kääntöpuoli tulee olemaan ihan yksiväristä vaaleansinistä lakanakangasta ja väliin ohut vanu. Tikkauksia ajatrelin tehdä tuohon keskiosaan noiden tilkkujen mukaan, mutta kyllä noita reinakaitaleita olisi myös hyvä vähän tikata, mutta miten ja millä värillä?! Aika suuritöiseksi tämäkin nyt sitten paisui, vaikka tuo tilkkukangas on valmiina ostettu. Toivottavasti jälkipolvet osaavat tätä työtä arvostaa...
Tässä olisi yksi tekemistä odottava projekti! Minun ehdoton suosikkini on tuo puutarhaenkeli! Koska koko kevään aikana ei Sinooperista (ainakaan Kluuvista eikä Varistosta) ole saanut tuota vaaleanvihreää huopakangasta, niin sisuunnuin ja tilasin Kasperiinan Merjalta tuon tarvikepakkauksen ennen juhannusta. Halusin mimittäin tehdä tuosta enkelistä juuri "oikean" näköisen toisinsanoen juuri noilla kankailla, se kun on niin kaunis! Sitten se pakastin! Meillä on keittiössä iso kaappipakastin, jonka oven rakas mieheni on nyt lähiaikoina jättänyt kaksi kertaa auki. Ensimmäisellä kerralla ovi oli auki koko yön ja toisen kerran muutaman tunnin! Voitte uskoa, että kaapin sisällä oli melkoiset huurteet ja jäät. Laatikoita ei meinannut saada auki muuten kuin lievää väkivaltaa käyttäen. Tällä viikolla olisi ilmeisesti laitettava uusia mansikoita pakkaseen ja sitä ennen tuo rotisko oli ihan pakko sulattaa. Viime kesäisiä marjoja oli jäljellä sen verran paljon, että pieni arkkupakastimemme oli pakko laittaa päälle. Tässä pakastimessa on sellainen pieni vika, että kansi ei pysy kunnolla kiinni. Pakastin kun ei mahtunut muutossa kuorma-autoon, vaan sai kyydin peräkärryssä. No, lastaajille kävi pieni ajatusvirhe ja arkku sijoitettiin niin päin, että vauhdissa kansi lennähti auki ja samalla toinen saranoista rikkoutui! Onneksi meillä on valurautainen joulukuusenjalka aina kätevästi saatavilla ja sen paino riittää pitämään kannen kiinni! Sulattelin siis eilisen illan pakastinta ja ette arvaa millainen vesimäärä tuollaisesta pahasti jäätyneestä rotiskosta lähtee. Olisi pitänyt varmaan ostaa sellainen sulatukseen tarkoitettu imeytysmatto, mutta nyt taiteilin froteepyyhkeiden ja sanomalehtien kanssa. Voi pojat mikä homma, mutta nyt se on tehty. Vielä pitäisi pyyhkiä hyllyt ja laatikot ja sitten vaan mansikoita kaappi täyteen! Mutta kukahan ne mansikat meille toisi?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti