Tein väliviikolla pientä tai oikeastaan suurta järjestely ja selvitystyötä materiaalivarastossani, joka käsittää ison kasan muovisia säilytyslaatikoita. Laatikoissa ei ollut minkäänlaista järjestystä vaan tavarat on heitetty niihin miten sattuu! Nostelin laatikot yksitellen alas säilytysparveltamme ja selvitin mitä ne ovat syöneet sisäänsä. Suurinpiirtein jokaisesta laatikosta löytyi: a) neulelankoja b) jonkin ompeluksen kankaanrippeet ja langat c) jokin uusi kangas ja ompelulanka pienessä muovipussissa (useimmiten Eurokankaan pussissa...) d) jokin keskeneräinen ompelus e) askartelu- tai ompelutarvikkeita ja f) pieniä muovipusseja!
"Hauskinta" noissa löydetyissä kankaissa oli se, etten suurimmasta osasta edes muistanut mitä tarkoitusta varten ne olen ostanut! Kamalinta oli huomata minkälaiset määrät minulla on kankaita hilloutuneena laatikoihin. Ja suurin osa niistä oli todella laadukkaiita ja hintavia kankaita! Myös neulelankoja kertyi huikea kasa, mutta niistä suurin osa on sentään ostettu tarjouksesta tai poistomyynnistä.
Löysin myös laatikollisen verran kaikenlaista jouluaskartelu ja -ompelumateriaalia. Todella kiva löytö joulun jälkeen. Nyt nekin ovat kaikki samassa laatikossa odottelemassa ensi joulua. Tuota materiaalivuorta selvitellessäni annoin itselleni "uudenvuoden lupauksen": uusia töitä ei saa aloittaa, vaan kaikki vanhat keskeneräiset työt on tehtävä valmiiksi tai niiden kohtalo on päätettävä jotenkin muuten, vanhaa varastoa on tuhottava ja mitään uutta materiaalia ei saa ostaa, ellei se tule heti käyttöön tai ole välttämätöntä vanhan käyttämiseksi!
Kaivoinkin kiltisti esiin Olaville kesällä aloittamani päiväpeiton ja aloitin noiden sydänten reunojen huolittelun pykäpistoilla. Sydämet on kiinnitetty alustavasti vain kaksipuoleisella liimakankaalla ja reunat on pakko kiinnittää jotenkin, että peittoa voi myös pestä. Luulin, että tähän tuhraantuisi vaikka kuinka monta tuntia, mutta yllätyin siitä kuinka nopeasti yhden sydämen sai aina tehtyä. Seuraavaksi pitäisi vihdoin ja viimein päättää mitkä tekstit noiden sydänten väliin kirjailisi. Kaikki sydämet ovat kaksivärisiä, näin sain hyödynnettyä kankaasta yli jääneet palat mahdollisimman tehokkaasti ja sydämistä tuli sopivan kokoiset. Eihän tämä kovin miehekäs peitto tule olemaan, mutta ei saajallakaan ole kamalasti vielä tuota ikää.
Meidän lapsilla on tällä hetkellä vain yhdet lapaset kummallakin ja Aino tarvitsee välttämättä ohuemmat ja vähän kapeammat lapaset rukkasten alle. Siispä kaivettiin laatikosta jämäkerä kalpean vaaleanpunaista Woolia ja lapaset puikoille. Ensimmäisestä lapasesta tuli aivan liian leveä ja se piti purkaa. Ehdin sitä tehdä melkein kärkikavennuksiin asti ennenkuin uskoin, että liian leveä se on. Onneksi nuo pienet lapaset on nopeita neuloa. Ja mites se olikaan niiden uusien töiden aloittamisen laita? Kauanko tuo lupaus kesti? No, tätä ei mielestäni voi laskea, koska nämä lapaset tulevat tarpeeseen ja lanka on vanhasta varastosta!
1 kommentti:
Voi miten tutulta kuulosti tuo vintin aarteet ja se kuinka voi unohtaa ostamansa jutut. Pitäsikin tehdä inventaario mappi ja leikata pala kankaista sekä pätkät lankoista sekä kirjata määrät ylös mappiin, sitä voisi sitten selailla ja kun siinä olisi vielä paikka minne aarteet on piilotettu.Ihanaa että uskalsit sinne penkomaan ja sait noin hyvän päätöksen aikaiseksi.
Kunhan kiireet hellittää seuraan esimerkkiäsi,
kiitos vinkistä
terkuin biibu
Lähetä kommentti