1. adventti

Nyt sytytämme kynttilän,

se liekkiin leimahtaa.

Me odotamme Jeesusta,

seimessä nukkuvaa.

Meillä on viikonloppuna juhlittu ensimmäistä adventtia sekä Olavin 3-vuotis synttäreitä!Unohdin illalla ottaa kuvan kyntteliköstä ja täytyi turvautua viimevuotiseen kuvaan. Kynttelikkö on sama, mutta tänä vuonna kynttilät ovat niitä siromman mallisia. Liinakin tuossa senkin päällä on vähän erilainen. Missähän tuo kuvassa näkyvä liina oikein on? Ettei vaan olisi hautautunut pyykkikorin pohjimmaiseksi...

Ostin jo viime jouluksi tälläiset numerosydämet adventtikynttilöitä varten. Ja tilasin vielä toisetkin, kauniimmat, Augustin huvilasta. Sellaiset ruskeat umpinaiset, joissa on valkoinen numero keskellä. En vaan saanut vuosi sitten aikaiseksi ostaa sopivan kokoista kynttilätarjotinta ja tänä vuonna sama juttu! Turvauduin taas tuohon perinteiseen vatiin, jossa nuo kunttilöiden paikat on valmiina. Tykkään tuosta kyllä kovasti, mutta vaihtelu voisi virkistää. Ja eipä siinä muuta, mutta jää kauniit sydämet käyttämättä! Niitä kun ei tuohon kynttilänjalkaan saa oikein kauniisti aseteltua.

Olavi tosiaan täytti jo 3-vuotta! Meillä joulukausi alkaa aina Olavin synttäreistä. Synttärivieraille tarjotaan glögiä ja torttuja. Jouluverhot ja matot on täällä kotona paikoillaan, samoin kyntteliköt. Tontut ja muut koristeet otetaan esille tosin vasta vähän myöhemmin. Sankari suostui jopa kuvattavaksi!

Meinasin ihan unohtaa, että partiolaisten adventtikalenterissa on luukut jo tästä päivätä alkaen. Onneksi Hannis muistutti blogissaan asiasta! No, saavat lapset sitten huomenna aamulla avata kaksi luukkua!

Joulu mielessä

Torstaina sain vihdoin käsiini uuden ihanan joulukirjan! Kirja on Outi Loimarannan ja Marjo Koivumäen Oi ihana joulukuu, jonka tilasin kirjakerhosta ihan ikiomakseni. Kirja on ehdottomasti kaunein joulukirja, jonka olen pitkään aikaan nähnyt.

Vaikka kirjassa on ohjeita niin askarteluun kuin herkkuihinkin on se mielestäni ehdottomasti upein katselu- ja fiilistelykirjana. Toisin kuin monissa joululehdissä, tässä kirjassa joulun tunnelma rakennetaan sen perinteisen kartanojoulun lisäksi myös kerrostalokotiin. Joulunajan leivonnaisista ehdoton suosikkini on taatelikakku, josta kirjassa oli herkullisen näköinen kuva!

Olen pikkuhiljaa alkanut valmistautua jouluun tai paremminkin joulun odotukseen. Löysin muutama viikko sitten paikallisesta osto- ja myyntiliikkeestä ihania vanhoja kuusenkoristeita. Näissä on vieläkin sisällä aivan kivikovat karamellit. Nämä pääsevät ehdottomasti koristamaan kuustamme tänä vuonna punaisten pallojen lisäksi. Minusta jouluun kuuluu ehdottomasti samat koristeet vuodesta toiseen. Tapa on juurtunut minuun lapsuudenkodistani. Minulle osa joulun tunnelmaa syntyykin siitä, että tiedän löytäväni mummolan kuusesta samat koristeet, joita siellä oli jo omassa lapsuudessani.

Omaa koristevalikoimaamme olenkin joka vuosi kartuttanut ostamalla kuuseen yhden kauniin uuden koristeen. Tänä vuonna ajattelin alkaa keräämään kaikille lapsille samaan tyyliin joulukoristeita. Meillä ainakin Aino ja Olavi ovat osoittautuneet kanssani samanlaisiksi jouluihmisiksi.

Olen näitä Mailegin nissejä ihastellut monessa blogissa ja nettiputiikissa. Ehkäpä lasten joulusukista voisi tänä vuonna aattoaamuna löytyä omat tonttuset. Kuva on lainattu Mailegin sivuilta.Viikonloppuna sain vaihdettua jo olohuoneeseen jouluverhot ja keittiönkin verhot ovat viimeistelyä vaille valmiina. Kaipaisin kuitenkin vielä lisää jouluisia yksityiskohtia kotiin. Tietenkin punaisia, sillä punainen on ehdottomasti minulle SE oikea jouluväri. H&M Home -malliston joulukuvastossa oli houkuttelevia punaisia ihanuuksia ja vieläpä kohtuuhintaan. Olohuoneen tai keittiön sohvalle voisi hankkia tuon ihanan raikkaan neuletorkkuhuovan.

Ja muutamia tyynynpäällisiä...

ja vessaan muutamat pyyhkeet

ja keittiöön

Kuvat: H&M

Terveisiä Japanista!

Perjantai aamuna soi ovikello puoli yhdeksältä. Lapset nukkuivat vielä täyttä häkää ja itsekin olin vielä yöpaitasillani yläkerrassa. En lähtenyt ovea avaamaan, mutta kylläpä jäi vaivaamaan kuka oven takana oli käynyt.

Postilaatikosta löytyikin sitten vastaus. Oven takana oli käyty tarjoamassa meille pakettia. Heti sisällä piti käydä netistä tarkistamassa mistä paketti oli lähetetty. Kuten vähän aavistelinkin, paketti oli lähetetty jostain ulkomailta. Lähetysten seuranta ei kuitenkaan kertonut mikä paketin lähtömaa oli, mutta veikkasin vahvasti sen olevan Japanista!

Paketti käytiinkin illalla hakemassa postista, eihän sitä mitenkään voinut koko viikonlopuksi sinne jättää. Ja Japanistahan tuo paketti oli!

Sitä avattiinkin sitten koko perheen voimin illalla saunan jälkeen. Laatikosta löytyi aimo kasa ihania herkkuja, kirje ja lahjoja. Minusta kaikista suloisin oli tietenkin Emman kirje! Iso kiitos teille rakkaat!

Tässä vielä muutama kuva Toivosta, joka on nyt lähtenyt ryömimään. Kyllä tuota konttaamistakin jo kovasti harjoitellaan. Vielä ei vaan kädet liiku ihan jalkojen tahdissa ja nenälleen mennään, mutta hauskaa on! Toivo kiittää myös kummeja hauskoista kuolalapuista, ne tulevat todelliseen tarpeeseen!

Korttitehdas käynnistyy

Kuvat on saatu teetettyä, kartongit on ostettuna, leimasin testattu ja valmiina, samoin boordileikkuri. Ei muuta kuin korttitehdas pystyyn ja tuotanto käyntiin! Tänä vuonna päätin päästä helpolla ja teen kortit ihan itse, ilman lasten "apua". Vielä pitäisi päättää korttiin tuleva teksti. Olen joka vuosi kirjoittanut hyvän joulun tervehdyksen lisäksi korttiin jonkin runon. Tai siis lainannut jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä, oma runosuoni kun ei oikein syki.

Sari pyysi kuvaa tuosta boordileikkurin tekemästä reunasta ja tässä se nyt sitten on. Uskottelen kovasti itselleni ja muille, että tuota kukkaa voi pitää myös lumihiutaleena! Eikö? Olisi ehkä kuitenkin pitänyt ostaa leikkuri, jossa oli tuon piparkakkureunan lisäksi vain pieni reikä tuossa kukan tai siis hiutaleen kohdalla. Muut leikkurit tai mikä lävistäjä tuo nyt sitten onkaan, olivat todella koristeellisia ja pitsimäisiä. Joten tällä mennään näytti tuo nyt sitten kukalta tai huitaleelta!

Tuossa ensimmäisessä työpöytäkuvassa vilahtivatkin jo uudet villasukkani, joten esitellään ne nyt sitten kunnolla. En edes muista kuinka monta vuotta siitä on, kun olen edellisen kerran neulonut aikuisten villasukat. Kovin paljon ei varmaankaan mene vikaan, jos veikkaan, että siitä olisi kymmenisen vuotta. Nyt markkinoilla on aivan ihania ohuita sukkalankoja, joista saa neulottua kenkiin sopivia sukkia. Sellaisille oli tarve ja ostin kaupasta kerän Fortissima degradee -lankaa (tai jotain sinne päin, Toivo nimittäin söi vyötettä juuri tänään), jossa on mukana bambua. Päätin kokeilla sukkiin myös elämäni ensimmäistä tiimalasikantapäätä! Ja se oli helppo! Ja siitä tuli hyvä! Ei reikiä ja niin ihanan ohut ja jalkaan istuva. Oppia ja mallia otin Ullasta.

Messuostoksia

Ensimmäistä kertaa lähdin messuille ostoslistan kanssa. Tai sitä listaa ei kyllä itseasiassa lähtiessä löytynyt mistään, mutta olin siis etukäteen miettinyt mitä tarvitsen ja onnistuin pysymään suunnitelmassa. Rasti seinään - ei yhtään heräteostosta!

Mukaan kotiin viemiseksi lähti neljä vyyhteä Pirkka -lankaa lasten hattuja ja lapasia varten. Ja kaksi vyyhteä hamppulankaa lahjuksia varten. Noroja hiplasin, mutta en ostanut. Ylimääräistä aikaa kun ei ole ja kalliita lankoja ei viitsi varastoon ostaa, kun entisistäkin pitäisi päästä eroon.

Fiskarsin osastolta ostin boordilävistäjän joulukortteja varten ja ohutta heijastinnauhaa ja -lankaa. Ajattelin tuosta heijastinlangasta tehdä nypläämällä lumihiutaleen oloisia heijastimia. Nyt syksyksi en edes ilmoittautunut nypläysryhmään mukaan, koska aika olisi ollut Toivolle liian pitkä olla erossa äidistä. Mutta nyt kun mennään jo kiinteilläkin ruuilla, niin mieli tekisi ilmoittautua kevääksi ryhmään mukaan.

Näiden lisäksi ostin taas Espiralin pöydästä keraamikko Nina Uschanoffin ihanaa keramiikkaa, mutta niistä ei ainakaan vielä kuvia, lahjuksia kun ovat nekin.

Uutta ilmettä

Ajattelin lähestyvän joulunajan kunniaksi vähän muokata tätä blogin ulkoasua ja ilmettä. Jotenkin tuo Hannan joulukalenterin nappi tuossa sivussa innosti värin vaihtamiseen. Ripaus punaista ja uusi tausta. En kylläkään ole ihan varma siitä, onko tuo tausta hyvä, mutta kokeillaan hetki tällä.

Tuon otsikkobannerin vaihdoin jo jokin aika sitten ihan tuohon yksinkertaiseen tekstiin. Tuntui vaan niin hassulta pitää sitä tildamaista banneria, kun en noita Tilda -juttuja ole ehtinyt ommella sitten pääsiäisen. Nyt kyllä kovasti syyhyttäisi leikata muutamat tontut ja tötteröt, mutta saapa nähdä! Lasten ehdoilla tällä hetkellä noiden ompelusten kanssa mennään. Haaveena olisi saada edes ne vuosi sitten leikatut keittiön jouluiset valerullaverhot ommeltua.

Sunnuntaina kävimme äitini ja Toivon kanssa Tampereella messuilla. Ostokset ovat vieläkin eteisessä kassissa, en ole niiden suuntaan edes ehtinyt katsoa. Ainolla on kuumetta, toivottavasti ei kuitenkaan sitä sikapossua. Muutenkin on niin harmaata ja pimeää, mutta jospa vaikka huomenna ehtisi kaivaa kameran esiin!

Marraskuu alkoi

Aino oli viikonloppuna ensimmäistä kertaa yökylässä, mummolassa. Hienosti oli mennyt kaksi yötä ja päivät. Kävimme eilen vauvauinnin jälkeen hakemassa Ainon kotiin ja samalla otettiin mummolan pihalla kuvia tämän vuoden joulukorttia varten.

Tämän vuoden kuvasta halusin mustavalkoisen ja sävyltään vaalean. Viimevuonna kuva otettiin illalla pimeässä ja se oli mielestäni (näin jälkikäteen ajateltuna) liian tummasävyinen. Vaikka kuvissa oli oikein kunnon lumikinokset. No, tosin silloin meillä ei vielä ollut tuota järkkäriä ja kuvat otettiin muutenkin kiireellä.

Oikein kivoja ja kauniita kuvia saatiin, vaikka alkutunnelmat oli mitä oli...

Tässä hieman tunnelmapaloja kuvaushetkestä! Sitä oikeaa, kortteihin tulevaa kuvaa en tietenkään vielä paljasta. Näiden kuvien myötä mukavaa alkanutta marraskuuta ja joulunodotusta!