Prinsessojen askartelua

Aino sai toukokuussa tädiltään nimipäivälahjaksi kirjan nimeltä Prinsessan askartelukirja. Kirjassa on monta kivaa ideaa prinsessamaisiin askarteluihin kotoa löytyvistä tarvikkeista, kuten vessapaperirullan hylsyistä, mehupilleistä ja kananmunakennoista. Mukava idea kirjalle ja mielestäni todella hyödyllistä opettaa lapsille, että kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta. Se kun ei kaikille lapsille ole nykyään mitenkään itsestäänselvyys.

Tosin kirjan ohjeita katsellessa ja tarvikelistoja lukiessa mieleeni tuli, että kuinkakohan monen kodin "perusvalikoimasta" löytyy noiden edellä mainittujen pillien, kennojen ja hylsyjen lisäksi silkkipaperia, kartonkia ja kuviopaperia kaikissa sateenkaaren väreissä. Tai erilaisia kimalleliimoja, koristenauhoja, askartelukiteitä, maaleja tai norkkoja. Meiltä noita tilpehöörejä nykyään löytyy, mutta kyllä ne on täytynyt jossain vaiheessa kaupasta ostaa.

Perjantaina askarreltiin Ainon kanssa tuon kirjan ohjeilla vessapaperihylsystä prinsessa kynäpurkki. Kirjasta löytyy pahvisia sabluunoja esimerkiksi tuon kruunun tekemiseen. Aino piirsi mallin avulla kruunun ääriviivat kartongille ja leikkasi sitten ääriviivojen mukaan. Liimaan kanssa touhuamisessa tarvitaan vielä kovasti äitin apua, mutta muuten menee jo tosi hienosti. Hiukset on tehty villalangasta ja viitta kuviollisesta lautasliinasta. Ohjeessa tuosta purkista puuttuu pohja eli pientä fiksaamista vielä vaaditaan, että kynät purkissa tulevat pysymään. Mutta hieno siitä tuli! Seuraavaksi pitää kuulema tehdä Olaville lohikäärme kananmunakennosta...

Elokuu, hiljainen kuu

Elokuu alkaa kallistua loppuaan kohti, mutta täällä on ollut hiljaista. Niin ollut myös käsityörintamalla! Suurimpana syynä tähän tekemättömyyteen on varmasti ollut oman "käsityöajan" puute. Ollaan nimittäin oltu nelistään lasten kanssa kotona kolme viikkoa neljästä tässä kuussa, iskän huidellessa työmatkoilla ympäri palloa.

Ideoita on vaikka kuinka paljon, samoin tarvetta ja hinkua tehdä kaikenlaista. Myös muutama vastoinkäyminen mahtuu matkan varrelle. Saumuri päätti lopettaa yhteistyönsä kanssani juuri sopivasti kesken kestovaippojen ompeluprojektin. Hävettää ihan tunnustaa, että edellisestä huollosta ehti kulua kymmenisen vuotta, joten en ihmettele yhtään, että koneparka kaipasi pientä huolenpitoa. Onneksi paikalliseen ompelukoneliikkeeseen pääsi heti hoitoon ja koneen sain takaisin muutamassa päivässä.

Käsitöiden tekemisen sijaan olen keskittynyt vaatevarastojemme inventointiin ja setvimiseen. Päätin vihdoin luopua Ainon pieneksi jääneistä vaatteista, jotka olen kaikki säästänyt. Osa on kylläkin ollut lainassa kummitytöllämme, mutta koska seuraavaa käyttäjää ei ole näköpiirissä varasin pöydän lastenvaatekirppikseltä. Ja minkälainen määrä vaatteita onkaan neljän ja puolen vuoden aikana kertynyt! Ihan hirvittää. Mutta nyt on taas vähän enemmän tilaa. Kirppikselle lähti seitsemän isoa, siis todella isoa kassillista vaatteita.

Jotain pientä olen kuitenkin myös neulerintamalla ehtinyt tehdä. Ilmojen viilennyttyä huomasin, että Toivo on kasvanut ulos äitini keväällä tekemistä villahousuista. Tai housujen lahkeet olivat vielä ihan sopivat, mutta vyötärö oli liian matala. Purin housuista resorin pois ja neuloin vyötärölle lisää korkeutta. Tosin kiharaisesta puretusta langasta ei meinannut saada neulottua kaunista ja tasaista neulepintaa. Silmukat koukeroivat langan mutkien mukaan miten sattuu, eikä edes pesukoneessa pyöritys poistanut kaikkia kiemuroita. Mutta tulipahan näille lisää käyttöikää!

Tässä muuten vielä koko äitini neuloma setti. Varsinkin tuosta takin neulepinnasta ja väristä pidän erityisesti! Takki ja housut ovat Sandnesin Lanettia ja uskokaa tai älkää niin samaa väriä, tosin kahta eri värierää! Ero värissä on aivan valtava. Ostimme tuon takin langat ensin, mutta lankaa ei ollutkaan riittävästi koko housuihin. Tietenkään samaa värierää ei ollut enää saatavissa vaan piti ottaa mitä sai. Äitini oli ehtinyt jo neuloa housujen toisen lahkeen kokonaan, mutta purkaahan se piti kun värit olivat niin kaukana toisistaan. Eiväthän ne ihan yhteen kuuluvilta näytä, mutta eipä ole Toivo valittanut. Hyvin on unet vaunuissa maistunut tässä neulepuvussa!

Työn alla on myös pari pientä juttua, jotka ovat armottomasti myöhässä, mutta eivät kuitenkaan unohtuneet! Kärsivällisyyttä!

Varsinaisia aasinsiltoja

Pääsimme eilen karkaamaan miehen ja Toivon kanssa ihan vaan kolmistaan Valkeakoskelle asuntomessuille, kun mummi ja vaari veivät Ainon ja Olavin päiväksi mökille. Tosin varsinaisesta karkaamisesta, saati mistään extempore reissusta ei ollut kyse, vaan matka vaati suurta suunnilltelua, järjestelyä ja organisointia. Mutta päästiin kuin päästiinkin katselemaan taloja.

Yksikään talo ei tehnyt sinällään suurta vaikutusta, mutta kaikista löytyi kuitenkin joitain kivoja ratkaisuja tai yksityiskohtia. Keittiöt olivat omaan makuuni turhan moderneja ja jotenkin uusissa taloissa kulkiessa alkoi yhä enemmän tuntua siltä, että vanha talo olisi sitten kuitenkin enemmän meidän juttu. Ja vaikka meillä on haaveissa se oma talo, niin nyt taisimme kuitenkin keskittyä enemmän tuon sisustuspuolen tarkasteluun, oman makuuhuoneemme remonttia silmällä pitäen. Vaikka kyllä ne unelmat ja haaveetkin taas saivat lisäpontta siipiensä alle! Minä varsinkin jaksoin ihailla (ja kadehtia) ihania kodinhoitohuoneita (ja ne tosiaankin olivat huoneita!) ja uskokaa tai älkää... pesukoneita. Upeita, uutuuttaan kiiltäviä ja hohtavia pesukoneita seitsemän, kahdeksan ja jopa yhdeksän kilon täytöllä.

Meillä, viiden hengen perheessä sitä pyykkiä kun riittää. Varsinkin kun nuorimmainen käyttää kestovaippoja, keskimmäinen kaksivuotias rakastaa yli kaiken ketsuppia ja syö ihan itse ja tuo meidän neiti on muuten vaan tarkka vaatteistaan! Ja tässä se aasinsilta: isontunut pyykkimäärä tarkoittaa myös suurempaa määrää pyykkipoikia ja se taas tarkoittaa sitä, että niille täytyi saada uusi säilytyspussi.

Piirtelin kaavan uuteen pyykkipoikapussiin ja aikaisemmin viikolla ja tänä aamuna leikkasin osat kankaasta. Leikkuuvaiheessa tuli ensimmäinen virhe ja piti vähän soveltaa. Kiireellä tekeminen kyllä yleensä aina kostautuu, se on jo moneen kertaan todistettu. Toinen ongelma tulikin sitten tuon henkarin saamisesta valmiin pussin sisään. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt väkisin tunkemaan vaan mittasin mahtuuko henkari edes pussin sisään ja eihän se olisi edes mahtunut. Pääsin sahaamaan hankarista reilun sentin pätkät pois molemmista päistä ja johan toimi. Olen tyytyväinen! Ja jatkoa seuraa kunhan ehdin.

Mutta kun...

ne olivat niin edullisia ja olen tämän mallin halunnut neuloa siitä asti kun lehti ilmestyi. Mitä siitä, että olen aina inhonnut neuloa puuvillalankaa! Tai että en varmaankaan osaa tuollaista hihatinta edes käyttää. Tämä lanka on mukavan tuntuista valmiina neulepintana ja eikä sen neulominenkaan niin mahdotonta ole.

Ja kun nämä olivat vielä edullisempia, vain euron kerä. Näistä tulee aivan ihana neule Ainolle tai vaikka Emmalle. Ei näitä voinut jättää kauppaan! 13 kerää Novitan Luxus Cottonia, luonnonvalkoista, lohenpunaista, vaaleanpunaista ja vaaleankeltaista. Enkä osannut edes piilottaa kunnolla...

Kesäjuhlia

Viimeisten kahden viikon aikana olemme juhlineet koko tämän kesän edestä. Hassua miten kahteen viikkoon sattui kaikki tämän kesän juhlat. Yksiäkään häitä ei edes meidän suvussa tai ystäväpiirissä juhlittu tänä kesänä, mutta muita mukavia juhlia kuitenkin. Viime viikonloppuun mahtui miehen isotädin 80-vuotis juhlat Hämeenlinnassa ja serkkuni pienen pojan kastekahvit.

Yritimme kasikymppisten jälkeen ottaa lapsista kuvia Vanajaveden rannalla, kun kerrankin oli edustavat vetimet päällä, mutta kuuma päivä ja skarppaaminen aikuisten juhlissa olivat vaatineet veronsa ja Olavi ei jaksanut keskittyä kameraan päin katsomiseen. Myös ohi ajavat veneet olivat kiinnostavampia kun tylsä kameran linssi. Näissä kuvissa on kuitenkin mielestäni hyvin nähtävissä lasten ominaispiirteet ja luonne!

Sunnuntain kastepakettiin sujautin mukaan sen toisen neulomani bambumyssyn, mutta pelkään pahoin, että myssy on saajalleen liian pieni. Kovin pieneksi mainostettu poika oli karvan verran meidän Toivoa isompi, vaikka on reilun kuukauden verran nuorempi. Tässäkin näköjään tuo koko on ihan katsojan silmissä, mutta ei voi minkään. Vähän kuitenkin harmittaa...

Naistenviikon kunniaksi ajattelin elvyttää meillä kotona lapsuudessani ollutta nimipäiväperinnettä ja koska saimme sopivasti vieraitakin, pyöräytin nimipäiväni kunniaksi mansikkakakun tuoreista mansikoista. Lapsuudessani naistenviikolla mansikkakakkua maisteltiin useana päivänä, sillä viikolle osuu kolmen serkkuni ja tätini nimipäivät! Itseasiassa tällä viikolla myös Helsingin Sanomat kirjoitti samaisesta aiheesta eli nimipäiväperinteen elpymisestä. Olen kovasti ajan hermolla.

Eilen sitten juhlittiin Ainon kummisedän nelikymppisiä Tampereen suunnalla. Että voikin olla hankalaa miettiä lahjaa 40 täyttävälle miehelle! Sain onneksi pikkulinnuilta vinkin, että juhlakalu olisi saamassa kaasugrillin synttärilahjaksi ja siitä se ajatus sitten lähti! Olen kesän aikana jossain blogissa (en valitettavasti nyt muista missä) nähnyt Marimekon Nadja -kankaasta (Iloinen takista tuttu kuosi) ommellut grillausessut ja koska kyseistä kangasta omasta laatikostani löytyi vielä sopiva pätkä, niin päätin surauttaa lahjaksi vastaavanlaisen. Nopeaa ja helppoa.Taskuun kirjailin vielä lisukkeeksi tekstin: grillimestari. Essu on yksinkertainen vyötärömalli solmimisnauhoineen. Lisukkeena todellakin tasku ja sivulla renksu työhaalarimalliin, vaikka grillipihtejä varten.

Kesähommia

Kesä tuntuu etenevän kauheata vauhtia. Varsinkin, kun meidän perheessä ei ole tarkalleen tiedossa koska iskä pystyy kesälomaa pitämään ja koko kesä tuntuu menevän sitä lomaa odotellessa. Onneksi viime viikon saimme viettää lomaa! Myös vapaapäiviä olemme yrittäneet hyödyntää ja aurinkoisina päivinä olemmekin suunnanneet Renkamökille uimaan ja saunomaan lasten kanssa. Vaikka vesi ei ole edes kovin lämmintä Aino ja Olavi nauttivat uimisesta ja varsinkin Olavi rantahiekan läträämisestä.

Käsitöitä valmistuu todella hitaalla tahdilla, mutta vähän kuitenkin. Ostin käytettynä kivan punaisen imetyspuseron, jossa oli muutama valkoinen maalitahra edessä. Tahrojen päälle sommittelin ja aplikoin lintusen Tilli Mössönpojan innoittamana ja hengessä. Nähtäväksi jää kuinka tämä toistuvia pesuja kestää, sillä kankaat on kiinnitetty ihan vaan kaksipuoleisella liimakankaalla ja käsin pykäpistoilla.

Aino ilmoitti heti paidan nähtyään, että haluaa samanlaisen. Ja ihan kivalta tämä omaankin silmään näyttää. Ehkä tätä puseroa tulee nyt käytettyäkin, ainakin malliltaan tämä on todella hyvä. Tykkään erityisesti noista pienistä puhvihihoista. Se itse kaavoitettu imetyspusero on vieläkin ompelua odottavien pinossa ja taitaa siellä vielä vähän aikaa pysyäkin.

Ja valmistuivathan ne lasten päiväpeitotkin jo reilu viikko takaperin. On vaan jäänyt nekin kuvaamatta. Tein näistä tarkoituksella todella yksinkertaiset ja nopeat ommella. Ihan vaan luonnonvalkoista tikkikangasta, kulmat pyöristetyiksi ja reunaan leveätä vinonauhaa. Ainon peitossa nauha on keltainen ja Olavilla vihreä. Tosin tuo vihreä ei ole sävyltään paras mahdollinen, mutta valinnanvaraa ei ollut, joten tähän oli tyytyminen. Lastenhuoneen seinät saivat viime viikon aikana uutta maalia pintaan ja ovat nyt kauniin vihreät, sellaista omenanvihreää, vähän limeen taitettuna. Jonkun mielestä varmasti aivan kauheat, mutta minä tykkään. Ja täsmennykseksi, kaikista seinistä ei todellakaan maalattu vihreitä. Pisin seinä jäi yläosaltaan valkoiseksi ja alaosassa on edelisten asukkaiden maalaama vaaleankeltainen maali.

Ihanat pionit

Pioni on ehdottomasti yksi kauneimmista kukista joita tiedän. Ja ehdottomasti myös yksi lempikukkani! Mikä tuuri meillä kävikään, kun tämän talon edelliset asukkaat olivat istuttaneet etupihan penkkiin upean vaaleanpunaisen kerrotun pionin. Se on niin kaunis! Voisin istua päivät pitkät vain sitä katselemassa. Nyt olen sitä vain muutaman kerran ehtinyt vilkaista ja napata muutaman kuvan. No, voisihan se tietenkin herättää myös naapureissa pientä hilpeyttä, jos minä raahaisin tuolin pionini eteen ja istuskelisin sitä tuojottelemassa. Muuten tuo kukkapenkki onkin aikasta kauhea, se kaipaisi kunnon harvennusta ja laittamista. En ole sille ehtinyt vielä tehdä mitään ja perennat rehottavatkin miten sattuu ja missä sattuu. Jospa sitä vaikka ensi keväänä ehtisi...

Muuten täällä ei tunnu tapahtuvan mitään. Tai oikeasti täällähän nimenomaan tapahtuu paljonkin, kokoajan, mutta mitään valmista ei saa tehtyä sitten mistään! Siitä pitävät nämä meidän pienet ihmiset kyllä huolen. Lasten päiväpeittojen reunojen kanttaaminen on ollut vaiheessa kohta kolmatta viikkoa. Imetyspaita on leikattuna, mutta ainoastaan aukkojen reunat on päärmätty. Toivon villamyssystä puuttuu nauhat ja isompia kestovaippoja pitäisi ommella. Näiden lisäksi pää pursuaa ideoita ja ajatuksia. Mutta kaikki aikanaan!