Väriä syksyyn

Tällä rouvalla taitaa tällä hetkellä olla hieman liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Kaikki on levällään ja kesken, mitään ei ole aikaa tehdä ja mitään valmista ei varsinkaan synny! Turhauttavaa! Terassilla odottaa iso kassillinen omenoita hilloamista, mutta hillopurkit on loppu, keittiön sohvalla on iso kasa ommeltavaa, nurkissa pyörii matonkudepussukoita, kirpparille menevää tavaraa on myös kassikaupalla ja lastenhuoneen seinältä puuttuu vielä hyllyt ja yhdeltä seinältä on boordi irroittamatta. Tässä tätä listaa näin aluksi.

Viime viikolla mies piti vihdoin viikon kesälomaa, mutta viikko hurahti todella nopeasti, kun hoidettavia asioita oli kertynyt pitkä lista. Sain sentään ommeltua Toivolle uusia vaippoja, jotka nekin ovat olleet leikattuna jo monta viikkoa. Ne päätyivätkin heti käyttöön, enkä edes kuvaa ehtinyt ottaa.

Syksyn värit ovat kyllä niin ihania! Tykkään muutenkin syksystä, ainakin silloin kun ei sada koko aikaa. Sadekin on kyllä ihanaa, mutta ne aurinkoiset kirpeät syysaamut... Johtuneekohan tuo siitä, että olen syntynyt syksyllä?

Meillä Olavi on ehdottomasti väri-ihminen! Värien oppiminen oli todella helppoa ja värit tuntuvat olevan tärkeitä. Ainolla taas menee vieläkin välillä vihreä ja sininen sekaisin. Kyllähän Ainokin on tarkka värein kanssa, etenkin vaatteiden täytyy olla sävy sävyyn. Mutta Olavi on ihan omaa luokkaansa. Neulatyynyssä nuppineulat on Olavin käsittelyn jälkeen ryhmitelty väreittäin ja vahaliiduille kävi näin kesken piirtämisen:

Oli ihan pakko ottaa kuva, koska asetelma oli niin herkullinen. Harmikseni en onnistunut kameran ja salaman kanssa saamaan kaikkia värisävyjä toistettua. Itse olen sitä vastoin taas hieman taistellut värisävyjen kanssa. Ostin itselleni farkkuhameen kaveriksi ihanan syksyiset, poltetun oranssin väriset sukkikset ja olen etsinyt niiden pariksi huivia! Ja kyllä on ollut hankalaa. Samanvärisestä taitaa olla ihan turha haaveilla, mutta kun edes saman sävyistä ei meinaa löytyä! Höh ja pöh, ja nythän on syksy!

Syksy on tullut

Illalla on jo paljon aikaisemmin hämärää. Puiden lehdet muuttavat väriään. Naapuritalon koivu, joka näkyy keittiön ikkunasta on jo melkein paljas. Aamulla ulos mennessä on ilmassa syksyn tuoksu ja kirpeys. Pyykit eivät enää kuivu kunnolla ulkona narulla. Kai se on pakko uskoa! Se on syksy nyt!

Kannettavani lopetti yhteistyönsä netin kanssa. Minä epäilen verkkokorttia, mies käyttöjärjestelmää. Tiedä häntä, ei toimi! Onneksi on varakone, jolla pääsee nettiin. Kone vaan on miehen vanha työkone, jolle ei saa tallentaa kuvia. Kuvat on siis siinä omassa ja kaikki muu varakoneella. Niinpä jää tämäkin kirjoitus kuvien osalta laihanlaiseksi. Pitäisi käydä huomenna ostamassa muistitikku, kun vaan muistaisi.

Tuossa ainoassa kuvassa on Ainon tulevan villatakin taskut! Oli pakko aloittaa niistä, kun muut langat oli vielä matkalla. Ja tietenkin oli ihan pakko kokeilla miten ne koneessa huopuu. Lankana on Sandnesin Tove ja mallina huovutettava sateenkaaritakki, joka löytyy ainakin jostain ohjelehtisestä, mutta myös viimevuotisesta Suuresta käsityölehdestä (numeroa en muista). Eivät mielestäni huopuneet tarpeeksi yhdellä kerralla. Pitää pistää uudelleen koneeseen.

Kummityttömme perheineen muuttaa tulevana torstaina Japaniin. Näimme eilen viimeisen kerran ennen heidän lähtöään. Itkuhan siinä meinasi tulla! Lähdön hetkellä ei olisi millään halunnut päästää irti, jääkää vielä hetkeksi aikaa! Pyyhitään kyyneleitä. Turvallista matkaa ja nähdään sitten seuraavan kerran teillä!

Prinsessojen askartelua

Aino sai toukokuussa tädiltään nimipäivälahjaksi kirjan nimeltä Prinsessan askartelukirja. Kirjassa on monta kivaa ideaa prinsessamaisiin askarteluihin kotoa löytyvistä tarvikkeista, kuten vessapaperirullan hylsyistä, mehupilleistä ja kananmunakennoista. Mukava idea kirjalle ja mielestäni todella hyödyllistä opettaa lapsille, että kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta. Se kun ei kaikille lapsille ole nykyään mitenkään itsestäänselvyys.

Tosin kirjan ohjeita katsellessa ja tarvikelistoja lukiessa mieleeni tuli, että kuinkakohan monen kodin "perusvalikoimasta" löytyy noiden edellä mainittujen pillien, kennojen ja hylsyjen lisäksi silkkipaperia, kartonkia ja kuviopaperia kaikissa sateenkaaren väreissä. Tai erilaisia kimalleliimoja, koristenauhoja, askartelukiteitä, maaleja tai norkkoja. Meiltä noita tilpehöörejä nykyään löytyy, mutta kyllä ne on täytynyt jossain vaiheessa kaupasta ostaa.

Perjantaina askarreltiin Ainon kanssa tuon kirjan ohjeilla vessapaperihylsystä prinsessa kynäpurkki. Kirjasta löytyy pahvisia sabluunoja esimerkiksi tuon kruunun tekemiseen. Aino piirsi mallin avulla kruunun ääriviivat kartongille ja leikkasi sitten ääriviivojen mukaan. Liimaan kanssa touhuamisessa tarvitaan vielä kovasti äitin apua, mutta muuten menee jo tosi hienosti. Hiukset on tehty villalangasta ja viitta kuviollisesta lautasliinasta. Ohjeessa tuosta purkista puuttuu pohja eli pientä fiksaamista vielä vaaditaan, että kynät purkissa tulevat pysymään. Mutta hieno siitä tuli! Seuraavaksi pitää kuulema tehdä Olaville lohikäärme kananmunakennosta...

Elokuu, hiljainen kuu

Elokuu alkaa kallistua loppuaan kohti, mutta täällä on ollut hiljaista. Niin ollut myös käsityörintamalla! Suurimpana syynä tähän tekemättömyyteen on varmasti ollut oman "käsityöajan" puute. Ollaan nimittäin oltu nelistään lasten kanssa kotona kolme viikkoa neljästä tässä kuussa, iskän huidellessa työmatkoilla ympäri palloa.

Ideoita on vaikka kuinka paljon, samoin tarvetta ja hinkua tehdä kaikenlaista. Myös muutama vastoinkäyminen mahtuu matkan varrelle. Saumuri päätti lopettaa yhteistyönsä kanssani juuri sopivasti kesken kestovaippojen ompeluprojektin. Hävettää ihan tunnustaa, että edellisestä huollosta ehti kulua kymmenisen vuotta, joten en ihmettele yhtään, että koneparka kaipasi pientä huolenpitoa. Onneksi paikalliseen ompelukoneliikkeeseen pääsi heti hoitoon ja koneen sain takaisin muutamassa päivässä.

Käsitöiden tekemisen sijaan olen keskittynyt vaatevarastojemme inventointiin ja setvimiseen. Päätin vihdoin luopua Ainon pieneksi jääneistä vaatteista, jotka olen kaikki säästänyt. Osa on kylläkin ollut lainassa kummitytöllämme, mutta koska seuraavaa käyttäjää ei ole näköpiirissä varasin pöydän lastenvaatekirppikseltä. Ja minkälainen määrä vaatteita onkaan neljän ja puolen vuoden aikana kertynyt! Ihan hirvittää. Mutta nyt on taas vähän enemmän tilaa. Kirppikselle lähti seitsemän isoa, siis todella isoa kassillista vaatteita.

Jotain pientä olen kuitenkin myös neulerintamalla ehtinyt tehdä. Ilmojen viilennyttyä huomasin, että Toivo on kasvanut ulos äitini keväällä tekemistä villahousuista. Tai housujen lahkeet olivat vielä ihan sopivat, mutta vyötärö oli liian matala. Purin housuista resorin pois ja neuloin vyötärölle lisää korkeutta. Tosin kiharaisesta puretusta langasta ei meinannut saada neulottua kaunista ja tasaista neulepintaa. Silmukat koukeroivat langan mutkien mukaan miten sattuu, eikä edes pesukoneessa pyöritys poistanut kaikkia kiemuroita. Mutta tulipahan näille lisää käyttöikää!

Tässä muuten vielä koko äitini neuloma setti. Varsinkin tuosta takin neulepinnasta ja väristä pidän erityisesti! Takki ja housut ovat Sandnesin Lanettia ja uskokaa tai älkää niin samaa väriä, tosin kahta eri värierää! Ero värissä on aivan valtava. Ostimme tuon takin langat ensin, mutta lankaa ei ollutkaan riittävästi koko housuihin. Tietenkään samaa värierää ei ollut enää saatavissa vaan piti ottaa mitä sai. Äitini oli ehtinyt jo neuloa housujen toisen lahkeen kokonaan, mutta purkaahan se piti kun värit olivat niin kaukana toisistaan. Eiväthän ne ihan yhteen kuuluvilta näytä, mutta eipä ole Toivo valittanut. Hyvin on unet vaunuissa maistunut tässä neulepuvussa!

Työn alla on myös pari pientä juttua, jotka ovat armottomasti myöhässä, mutta eivät kuitenkaan unohtuneet! Kärsivällisyyttä!

Varsinaisia aasinsiltoja

Pääsimme eilen karkaamaan miehen ja Toivon kanssa ihan vaan kolmistaan Valkeakoskelle asuntomessuille, kun mummi ja vaari veivät Ainon ja Olavin päiväksi mökille. Tosin varsinaisesta karkaamisesta, saati mistään extempore reissusta ei ollut kyse, vaan matka vaati suurta suunnilltelua, järjestelyä ja organisointia. Mutta päästiin kuin päästiinkin katselemaan taloja.

Yksikään talo ei tehnyt sinällään suurta vaikutusta, mutta kaikista löytyi kuitenkin joitain kivoja ratkaisuja tai yksityiskohtia. Keittiöt olivat omaan makuuni turhan moderneja ja jotenkin uusissa taloissa kulkiessa alkoi yhä enemmän tuntua siltä, että vanha talo olisi sitten kuitenkin enemmän meidän juttu. Ja vaikka meillä on haaveissa se oma talo, niin nyt taisimme kuitenkin keskittyä enemmän tuon sisustuspuolen tarkasteluun, oman makuuhuoneemme remonttia silmällä pitäen. Vaikka kyllä ne unelmat ja haaveetkin taas saivat lisäpontta siipiensä alle! Minä varsinkin jaksoin ihailla (ja kadehtia) ihania kodinhoitohuoneita (ja ne tosiaankin olivat huoneita!) ja uskokaa tai älkää... pesukoneita. Upeita, uutuuttaan kiiltäviä ja hohtavia pesukoneita seitsemän, kahdeksan ja jopa yhdeksän kilon täytöllä.

Meillä, viiden hengen perheessä sitä pyykkiä kun riittää. Varsinkin kun nuorimmainen käyttää kestovaippoja, keskimmäinen kaksivuotias rakastaa yli kaiken ketsuppia ja syö ihan itse ja tuo meidän neiti on muuten vaan tarkka vaatteistaan! Ja tässä se aasinsilta: isontunut pyykkimäärä tarkoittaa myös suurempaa määrää pyykkipoikia ja se taas tarkoittaa sitä, että niille täytyi saada uusi säilytyspussi.

Piirtelin kaavan uuteen pyykkipoikapussiin ja aikaisemmin viikolla ja tänä aamuna leikkasin osat kankaasta. Leikkuuvaiheessa tuli ensimmäinen virhe ja piti vähän soveltaa. Kiireellä tekeminen kyllä yleensä aina kostautuu, se on jo moneen kertaan todistettu. Toinen ongelma tulikin sitten tuon henkarin saamisesta valmiin pussin sisään. Onneksi en kuitenkaan lähtenyt väkisin tunkemaan vaan mittasin mahtuuko henkari edes pussin sisään ja eihän se olisi edes mahtunut. Pääsin sahaamaan hankarista reilun sentin pätkät pois molemmista päistä ja johan toimi. Olen tyytyväinen! Ja jatkoa seuraa kunhan ehdin.

Mutta kun...

ne olivat niin edullisia ja olen tämän mallin halunnut neuloa siitä asti kun lehti ilmestyi. Mitä siitä, että olen aina inhonnut neuloa puuvillalankaa! Tai että en varmaankaan osaa tuollaista hihatinta edes käyttää. Tämä lanka on mukavan tuntuista valmiina neulepintana ja eikä sen neulominenkaan niin mahdotonta ole.

Ja kun nämä olivat vielä edullisempia, vain euron kerä. Näistä tulee aivan ihana neule Ainolle tai vaikka Emmalle. Ei näitä voinut jättää kauppaan! 13 kerää Novitan Luxus Cottonia, luonnonvalkoista, lohenpunaista, vaaleanpunaista ja vaaleankeltaista. Enkä osannut edes piilottaa kunnolla...

Kesäjuhlia

Viimeisten kahden viikon aikana olemme juhlineet koko tämän kesän edestä. Hassua miten kahteen viikkoon sattui kaikki tämän kesän juhlat. Yksiäkään häitä ei edes meidän suvussa tai ystäväpiirissä juhlittu tänä kesänä, mutta muita mukavia juhlia kuitenkin. Viime viikonloppuun mahtui miehen isotädin 80-vuotis juhlat Hämeenlinnassa ja serkkuni pienen pojan kastekahvit.

Yritimme kasikymppisten jälkeen ottaa lapsista kuvia Vanajaveden rannalla, kun kerrankin oli edustavat vetimet päällä, mutta kuuma päivä ja skarppaaminen aikuisten juhlissa olivat vaatineet veronsa ja Olavi ei jaksanut keskittyä kameraan päin katsomiseen. Myös ohi ajavat veneet olivat kiinnostavampia kun tylsä kameran linssi. Näissä kuvissa on kuitenkin mielestäni hyvin nähtävissä lasten ominaispiirteet ja luonne!

Sunnuntain kastepakettiin sujautin mukaan sen toisen neulomani bambumyssyn, mutta pelkään pahoin, että myssy on saajalleen liian pieni. Kovin pieneksi mainostettu poika oli karvan verran meidän Toivoa isompi, vaikka on reilun kuukauden verran nuorempi. Tässäkin näköjään tuo koko on ihan katsojan silmissä, mutta ei voi minkään. Vähän kuitenkin harmittaa...

Naistenviikon kunniaksi ajattelin elvyttää meillä kotona lapsuudessani ollutta nimipäiväperinnettä ja koska saimme sopivasti vieraitakin, pyöräytin nimipäiväni kunniaksi mansikkakakun tuoreista mansikoista. Lapsuudessani naistenviikolla mansikkakakkua maisteltiin useana päivänä, sillä viikolle osuu kolmen serkkuni ja tätini nimipäivät! Itseasiassa tällä viikolla myös Helsingin Sanomat kirjoitti samaisesta aiheesta eli nimipäiväperinteen elpymisestä. Olen kovasti ajan hermolla.

Eilen sitten juhlittiin Ainon kummisedän nelikymppisiä Tampereen suunnalla. Että voikin olla hankalaa miettiä lahjaa 40 täyttävälle miehelle! Sain onneksi pikkulinnuilta vinkin, että juhlakalu olisi saamassa kaasugrillin synttärilahjaksi ja siitä se ajatus sitten lähti! Olen kesän aikana jossain blogissa (en valitettavasti nyt muista missä) nähnyt Marimekon Nadja -kankaasta (Iloinen takista tuttu kuosi) ommellut grillausessut ja koska kyseistä kangasta omasta laatikostani löytyi vielä sopiva pätkä, niin päätin surauttaa lahjaksi vastaavanlaisen. Nopeaa ja helppoa.Taskuun kirjailin vielä lisukkeeksi tekstin: grillimestari. Essu on yksinkertainen vyötärömalli solmimisnauhoineen. Lisukkeena todellakin tasku ja sivulla renksu työhaalarimalliin, vaikka grillipihtejä varten.