tiistai 20. toukokuuta 2008

Eräs tunikaprojekti

Osa 1
Kaavojen tekemisen vaikeudesta

Ennen, niinä vanhoina hyvinä aikoina kaavat tehtiin niin, että käytiin ostamassa kaupasta sopiva kaavalehti. Mentiin kotiin ja etsittiin hyvä malli lehdestä. Sitten levitettiin kaava-arkki pöydälle/lattialle ja piirrettiin kaavat voipaperille.

Sitten vähän myöhemmin vanhoina ehkä himpun verran parempina aikoina kaavat tehtiin itse kuosittelemalla oman peruskaavan päälle. Ja paljon nopeammin kuin tuolloin ennen vanhoina hyvinä aikoina.

Entäs sitten tänä päivänä? Oma peruskaava pitäisi piirtää uusiksi. Rinnanympärys on sama kuin ennen, mutta muodot ovat valahtaneet himpun verran alemmas. Kyllä, lantion ympäryskin on sama, tosin sekin hieman aikaisempaa alempaa mitattuna. Niin ja voisihan sen kadonneen vyötärön korjata kaavaan vaikka piirtämällä sivusauman kohdan ihan suoraksi…mutta viimeistään siihen kuositteluun ei sitten enää löydykkään aikaa. Mitä tehdään?


No, seikkaillaan netissä lueskellen ja katsellen erilaisia blogeja. Törmätään aivan ihanaan tunikan malliin ja kirjoittaja jopa vinkkaa, että käytetty kaava löytyy myös netistä. Etsiydytän linkin kautta oikealle sivulle ja annetaan tulostimen laulaa. Omassa tapauksessani lähetän s-postilla linkin kyseiselle sivulle mieheni työ sähköpostiin ja hän tulostaa sivut työpaikallaan, meillä kun ei vieläkään ole tulostinta (toivoin sitä muuten äitienpäivälahjaksi)! Seuraavan päivänä varustaudutaan saksien ja teipin kanssa ja levitetään tulosteet olohuoneen matolle. Leikataan ja teipataan, kohdistetaan ja leikataan taas. Tuloksena on valtavan kokoinen teipattu lakana, aivan kuin kaava-arkit niinä vanhoina hyvinä aikoina. Vielä täytyy oma koko etsiä arkilta ja jäljentää kaavanosat kaavapaperille. Malliakin täytyy vähän muokata, mutta monen tunnin työn jälkeen ja polvet kipeänä käsissä on valmiina tunikan kaava. Pitäisiköhän sittenkin piirtää se oma peruskaava uusiksi?

Ei kommentteja: